Vuoden paras aika juuri alkamassa

  Ajoin heti aamulla pyörällä rantaan ja ensi silmäyksellä olin pettynyt, että ei ketään. Mutta sitten kuului kailotus, ja yksi kanadanhanhi seisoi kaakattaen tuolla luodolla.

Toinen kaakatti ja laskeutui jäälle.

Kolmas kiiruhti tuonne sulaan. Vähän väliä oli kaakatusta ja kauempana lenteli vielä muita kaakattajia. Hieno pyrstö.

Jäälle laskeutuja hoilotteli, ja muut seurasivat tarkkana kaula pitkällä.  Jonkin aikaa seurailin, jos vaikka jotain mielenkiintoista tapahtuisi, mutta tällä erää ei muuta, vain seistä jököttivät asemissaan. Mutta ilmeisesti odotettavissa kesällä taas iso liuta pieniä kanadanhanhia.

Nämä telkäthän minä ihan ekaksi näin. Vieläkin kauempana uiskenteli muita vesilintuja, ja innoissani otin tunnistuskuvia. Ja pyh, olivat "vain" tavallisia sinisorsia.
Ilmassa lenteli kaksi korppia, mutta kun vähän ajan kuluttua sain ilmassa olevasta kuvan, se oli "vain" varis.
Yhä huonommaksi on mennyt näkö. Kaiken aikaa pitäisi skannata taivasta ja järveä kiikarilla, että havaitsisi jotain. Lentäviä otuksiakaan en huomaa paljaalla silmällä ennen kuin ovat ihan nenän edessä. Enkä varmaan olisi havainnut noita kanadanhanhiakaan elleivät olisi äännelleet.

Vielä tyydyttävä vanhoihin kuviin

En ole vielä omalla paikkakunnalla nähnyt telkkiä. Nämä kuvat ovat jo kuukausi sitten Vuoksen rannalta. Kaupungeissa on mukavaa, kun linnutkin ovat lähellä. Ei telkkää näin läheltä ikimaailmassa pääsisi täällä kuvaamaan.

Siellä samaisessa paikassa sinisorsia.

Olin kuvitellut meneväni Vuokselle vielä näinä päivinä uudelleen, jos olisi jo muuttolintuja tullut, mutta ei kai koronan takia voi sinnekään mennä.
Omalla paikkakunnalla näin yhtenä päivänä jäällä lepäilemässä noin viisi valkoista lintua. Takuulla eivät olleet lokkeja, sillä olivatpa tosi arkoja. Kun pysäytin auton ja aloin putken läpi tiirailla, keitä mahtavat olla, lähtivät heti lentoon. Ja matkaa oli sentään ainakin sata metriä! Epäilen että olisivat saattaneet olla uiveloita, kuka muu muka niin arka.

Varisten touhuja

Helmikuussa oli ohut jää rikkoontunut, tuli kova tuuli ja aallokko. Jäälevyt ajautuivat rantaan suuriksi kasoiksi, jotka jäätyivät sellaisiksi uuden pakkasen tullessa.

Jäällä käyskenteli sorsien lähellä varisparvi. Vasta nyt huomasin, että minulla on tuolta kerralta tällaisiakin kuvia variksista. Variksia tulee turhan harvoin kuvattua.

 "Tuohon suuntaan!"

"Ai anteeksi, väärä suunta".

 "Apua, minulla meni pitkäksi".

 "Olisiko täällä missään vessaa?"

"Mitä arvelette, onko tuossa vettä vai jäätä?"

 "Sinä älä tule vaimoani vikittelemään!"

"Enhän minä, muuten vain tässä katselen."

Olisivatko viimeiset

 Jospa nämä olisivat viimeiset kuvat tammikuiselta Andalucian lintumatkalta.  Yhteensähän nähtiin matkan aikana noin 160 eri lajia, kuvatuksi sain ainakin 70 eri lajia, joista noin 50 itselleni ennen näkemättömiä, eli ns. eliksiä. Lasken vain kuvauspinnoja, minulle ei merkitse mitään, jos pelkästään näen, minun pitäisi aina saada jonkinlainen todistuskappalekin nähdystä, vaikkapa vain suttuinenkin.
Yllä tornipöllö, jossain kaukana pusikossa päiväunillaan.

 Tulipäähippiäinen.

 Mustakottarainen. Näitä on paljon, melkein missä vain näkyy isoja parvia.

 Pikkukotka.

Tuulihaukka.

Tiltaltti. Valtavasti oli näitäkin, samoin kuin tiklejä. Tiklit vain ovat kummallisia. Koskaan eivät anna ottaa itsestään oikein kunnon kuvaa.

Ei nämä vielä lopu

Ei Espanjan lintusaalis vähällä lopu. Kyllä riittää vielä ensi kerraksikin.
Pronssi-iibis. Kovin sumuinen oli aamu, kun tätä kuvasin. Mutta sitten aurinko juuri vähän valaisi, että pronssiväri tuli esiin. Useimmiten, ja varsinkin kaukana, nämä näyttävät vain mustilta.

Pulmussirri on minusta kiva vipeltäjä.

Punajalkaviklo. Näitä kahlaajia ei yleensä tahdo päästä lähelle. Mutta joskus on kuvaajallakin hieman onnea.

 Punapyy.

Ruostepääsky lensi ainoana lajissaan haarapääskyjen parvessa.

Sulttaanikanoja. Taustalla pitkäjalkoja.

Siniharakka on parvilintu ja sen parvea nimittävätkin "rähinäremmiksi".  Jonkin ison puun latvassa parvi nappaili syötävää ja valtavan appelsiiniviljelmän yli lensi saalistaan syömään.

Pitkällä lintuputkella ei saa kuvatuksi laajemmin maisemaa. Mutta appelsiinipuut ovat aika matalia, melkein kuin pensaita. Helpompi koneellisesti korjata satoa kuin holtittomasti kasvavasta puusta.

Vielä muistoja tammikuulta

 Andalucian lintujen esittely jatkuu. Hiirihaukka istui langalla. Harvinaista, että petolinnusta sai muutakin kuin lentokuvan.

 Kruununokikana. Muuten tavallisen nokikanan näköinen, mutta päässä tuollainen punainen "kruunu". Tämä oli rengastettu. En kyllä yhtään tykkää, että lintu on rengastettu kaulastaan. Näyttää liian tiukaltakin rengas.

Kuningaskalastaja olisi saanut tulla lähemmäksi. Kuva ei siedä yhtään enempää suurennosta, on sen verran epätarkkakin.

 Mustajalkatylli. Melkein kuin pikkutylli, mutta eri väriset jalat.

 Paksujalka. Ei kovin lähellä tämäkään, mutta jo vähän parempi kuva taas kuin vuosi sitten Portugalissa.

 Monia lintuja on ihan massoittain. Pitkäjalkoja oli vähän joka paikassa ja paljon.

 Tässä niitä on vielä enemmän.

Pitkäjalka ei ole kovin arka lintu.

Muistelen talven matkaa

Jostain syystä talvella on jäänyt Espanjan-matkan lintujen esittely kesken. Kiirettä on muka pitänyt.  Nyt kun ei koronaepidemian takia juuri mihinkään saa mennä eikä mikään paikka ole aukikaan, joutaa selailla vanhoja kuviakin. Tässä etelänisolepinkäinen. Sekin piti kiireellä vain auton ikkunan läpi kuvata.

 Harjalintu. Näitä olisi ollut mukava kuvailla enemmänkin, mutta ei nähty kuin tämä yksi ainut yksilö ja sekin hieman kaukana.

 Kalliopääsky. Näiden kuvaaminen se vasta vaikeaa oli. Niitä oli monessa paikassa runsaasti, mutta ne ovat niin nopeita lentäjiä, että ei millään tahdo saada kuvaa. Usein seisoin valmiudessa, kun huomasin jossain aina äkkiä vilahtavan esiin pääskysen, mutta hidas on ihminen lintuun verrattuna. On itse asiassa urotyö, että tällaisenkin olen sentään saanut.

Munkkiaratti. Malagassa olin kovin pettynyt siihen, että kaupunkilaiset ovat kuulemma oikein urakalla alkaneet hävittää munkkiaratteja. Muutama vuosi sitten oli kiva, kun niitä oli isoja parvia ja rakensivat palmuihin pesiä. Nyt ei näkynyt kuin muutama yksilö, joskin Malagassa emme olleet muuta kuin lentokentän liepeillä pari tuntia. Linnut häiritsevät kuulemma kaupunkilaisia metelillään, siksi hävitys. Kas kun ketään ei häiritse liikenteen melu!

Mustakaulauikku oli minulle uusi tuttavuus. Tämä lienee nuori yksilö.

Odotettavissa kesällä

Jo vuosia olen yrittänyt saada kuvaa mustapääkertusta. Koiraasta olen jonkinlaisen otoksen saanutkin, mutta en naaraasta. Espanjassa sen sijaan talvella osui naaras kuvaan.

Samalla reissulla ruokaili melko lähellä myös taivaanvuohi, josta olen kotini ympäristössä turhaan lähemmäs kymmenen vuoden ajan yrittänyt jonkinlaista taltioitua dokumenttia.
Nyt on odotettavissa Murphyn lain toteutuminen: Kun vihdoin sain näistä ulkomailla kuvan, on odotettavissa, että tulevana kesänä kumpikin osuu kameran eteen peräti kotipihalla!
mustapääkerttu, taivaanvuohi

Pihalla vipeltäjiä

 Sinitintti tuumailee.

Talitintti haki sapuskaa.

Tikka pyrähti lentoon.

Pyrstötiainen soisi löytävänsä.

Katkeroitunut viherpeippo.

 

Yksi lensi yli urpiaisen.