Koko väriskaala

 Aamun ensimmäisiä hommia minulla on kiertää talon ja ulkorakennusten seinät tarkastaen, olisiko mittareita tai yökkösiä lepäilemässä. Ja yleensä kierros tuottaa tulosta. Eilen aamulla peräti komea luumumittari. Olen alkanut epäillä, että nurkalla päivystävä kirjosieppo ehtii ennen minua, sillä tänä vuonna en ole saanut niin paljon seinältä perhosen kuvia kuin muina vuosina.

 Matkailu avartaa. Pieni retki ihan kaakkoisimpaan Suomeen tuotti tällaisen "eka kertaa eläissäni" -tuloksen. Ilmeisesti tämä on virnapunatäplä. Sillä punaiset täplät ovat kuulemma usein sulautuneet yhteen. Miten on aina sekin mahdollista, että kaikkia muita lenteli useita yksilöitä ja moneen kertaan edes takaisin. Mutta tämä, jota en ennen ole nähnyt, oli vain sen hetken, että tämän kuvan sain ja niin hävisi koko elukka.

 Ihmeen viehättävännäköinen tämäkin nokimittari, vaikka on ihan musta. Tätäkään en omalla paikkakunnalla ole koskaan tavannut.

Kesän ensimmäinen hopeasinisiipi. Paatsamasinisiiven lento on loppunut, ja nyt on alkanut ilmestyä muita sinisiipiä.

Kirjoverkkoperhonen on tänä vuonna runsas.

Pihlajaperhoset kisailivat  jo juhannuksen tienoilla.

 Karhusiilikäs on tavallisesti ollut vain harvalukuinen. Nyt tänä vuonna niitä on tullut vähän väliä vastaan.

 Mustatäplähiipijä on myös hämmästyttävän runsaslukuuinen tänä vuonna. Niitä lenteli paljon juhannuksen tienoilla.

Tässä vielä tuiki perusperhonen eli niittyhopeatäplä.

Pihanurmikko on tullut ihan täyteen valkoapilaa. Nyt pörriäinen pelastuu. Niitä on mahdottomat määrät kukilla. Ei parane mennä paljain jaloin ulos tallustelemaan.

Elämä on taistelua

Aamulla seurasin taas tikan ja kirjosiepon taisteluita. Minusta tuntuu, että pihassa pesii eri pöntöissä kaksi muutakin kirjosieppoperhettä, mutta tämä yksi on valinnut pöntön paikasta, jonka läheltä tikka on keksinyt hyvän puun syöttää poikastaan.

Välillä tikka vähät välittää kirjosiepon uhittelusta.

Joskus taas joutuu väistelemään.

Välillä pitää väistellä oksan alapuolelle.

Eikä pelkästään kirjosieppo aiheuta tikoille ongelmia. Välillä tulee eripuraa toisen tikan kanssa.
käpytikka

Kuikkaperhe

Varhain aamulla menin pieneen lahdenpohjukkaan. Keväällä siellä kilpailivat joutsenet ja härkälinnut pesimäpaikasta. Mutta mitä ihmettä, siellä olikin kuikkapari. Harvoin pääsee kuikkaa tutkailemaan läheltä.

 Kuikalla on kauniit helmet.

Voi, toisella oli jalka vioittunut. Minusta se on jalka eikä sulka. Useissa kuvissa näkyy räpylä hyvin.

Arvasin, että niillä oli poikaset piilossa, kun eivät lähteneet minua karkuun vaan pyöriskelivät koko ajan ruovikkoon tuijottaen. Ja kun eivät enää pelänneet minua, uskaltautuivat poikasetkin näkösälle. Tämäpä vielä harvinaisempaa herkkua päästä näkemään ihan untuvaisia poikasia. Niitä oli kaksi.

Emo ja lapsi.

 Emoja alkoi nukuttaa, ja sillä aikaa poikaset harjoittelivat kalastusliikkeitä.

kuikka

Pihadraamaa

Tämän tolpan päässä tikkaemot pienentävät ruuan ja sitten syöttävät poikasilleen. Tikkoja tulee nyt seurattua, sillä kaiken päivää ne askaroivat näkösällä.

Eikä tilanteista puutu dramatiikkaakaan. Tämä isä näki jotain outoa ja lensi pois. Poikanen jäi itsekseen naputtelemaan ruuanjämiä.

Sitten saapui paikalle vieras tikka ja poikanen rääkäisi surkeasti ja joutui lähtemään pois.

Vielä vieras tikka haukkuu perään rumia sanoja.

Koska lähialueilla pyörii useita tikkoja, on usein erilaisia reviiritaisteluita. Vierasta poikasta tikat eivät näytä sietävän ollenkaan.

Ja ihan lähellä on myös kirjosiepolla pesäpöntössä poikaset. Aina kun tikka pöllähtää lähettyville, on kirjosieppo haukkana paikalla. Tavallisesti se vahtii puun oksalla pesän lähettyvillä. Juhannuksen aikaan taistelut olivat pahimmillaan. Vaikka kirjosieppo kuinka hyökkäili tikkaa päin, tämä vain pieni ruokaa ja syötti poikastaan, välillä vain väisti oksan alapuolelle. Kirjosieppo on nyt antanut periksi. Se ei enää hätyytä turhaan, jos tikka ei kajoa sen pesäpöntölle päin.

Juhannuksena järvellä yksinäisiä

 Yksinäisiä parkoja oli järvellä juhannuksena kovastikin. Yksinäinen isokoskelonaaras polskutteli ja spurttaili sydämensä kyllyydestä rantavedessä.

 Yksinäinen härkälintu.

Yksinäinen kuikka.

Yksin oli tämä västäräkkikin, vaikkakin ehkä vain tilapäisesti.
Muuten västäräkkejä näkyi useitakin siellä täällä. Samoin näkyi rantasipejä ja tuntemattomia pikkulintuja sekä laulujoutsenpari. Tiiroja ja lokkeja oli samat kuin ennenkin, muttei menty lähelle, etteivät emot hermostu.

Retki suolle

Retki suolle tuotti tulosta. Sain pitkästä aikaa uuden perhoslajin: saraikkoniittyperhonen. Niitä lenteli runsaastikin, mutta eivätpä juuri pysähdelleet. Perhoskirjoja selatessa olen tämänkin kohdalla aina luullut, että haaveeksi vain jää sen näkeminen.

 Suokeltaperhonen oli laji, jota osasin jo odottaa, enkä pettynyt.

 Niitäkin lenteli ihan kiitettävästi.

Katselin suolla valkoisia kukkia ja toivoin, että perhoset asettuisivat niille, että saisin hienon kuvan.

Mutta ei sellaista olisikaan kannattanut toivoa. Yksi suokeltaperhonen erehtyi ja jäi kiinni. Kukat olivatkin kihokin kukkia. En ole tiennytkään, että kihokkikin kukkii.

Kun perhonen kerran oli jo joka tapauksessa mennyttä, käänsin sen oikein päin, että kerrankin näkisin sisäpuoleltakin. Mutta ei se paljoa riemastuttanut. Perhonen oli alun perinkin jo elämänsä loppusuoralla ja jonkin verran kulahtanut, ja kihokin kynsissä räpiköidessä vioitti siipiään vielä lisää.

Jälkikasvua

Uimassa ollessa havaitsimme, että rantaan oli tullut myös isokoskelo kahden poikasensa kanssa. En tiedä, onko sama emo, jolla vielä viikko sitten oli kahdeksan poikasta. Aika peloton on lintu, ei välittänyt, vaikka meitä oli viisi henkeä, jotka nousimme vedestä ja aloimme pukeutua ihan vieressä.

Pellolla oli kurkiperhe ruokailemassa. Vielä pitää poikasta avustaa ruokailussa.

 Tikkaemokin ruokkii poikasiaan pihassa. Kesän mittaan on pihassa pyörinyt ainakin viisi tikkaa ja ainakin kaksi poikasta on näkynyt kerralla ruokittavana, ilmeisesti eri perheitä. Tikkoja varten pidämme pähkinöitä tarjolla, että emot jättävät kirjosiepon poikaset rauhaan. Silti näkyy välillä kirjosieppo hätistelevän tikkoja.

Tämä ei kai ole sama poikanen, ainakin ruoan tuoja on nyt koiras, kun äskeisessä kuvasssa syöttäjä on naaras.

isokoskelo, kurki, käpytikka

Perhossesonki alkamassa

Linturintamalla on äkkiä hiljentynyt. Pääosin linnut kököttävät pesissään ja ne joilla on poikasia, kantavat ruokaa selkä vääränä. Paras perhoskausi sen sijaan on alkamassa. Tästä kahdessa eka kuvassa olevasta olen erityisen iloinen, on nimittäin itselleni elispinna. Päädyin siihen, että se on hukkasiilikäs. Kaunis valkoinen turkki sillä kesäkuumalla.

 Virnaperhonen. Tämä oli ottamani sarjan viimeinen kuva, ja siinä huomaan sen osoittavan takaruumistaan kasvin vartta kohti. Harmi etten nähnyt sellaista kuvatessani, jospa se vaikka oli aikeissa alkaa munia - tai sitten ei.

Viirulehtimittari niityllä.

 Ja aina yhtä ihana karttaperhonen.

Herukkaperhonen.