lauantai 9. heinäkuuta 2016

Keskenään sukulaiset

 Eilisellä suoretkellä oli edessämme ensimmäisenä häiveperhonen. Ensimmäistä kertaa näin sen muualla kuin pihan perhosbaarissa.
Se vain ei suostunut oleilemaan muualla kuin rumimpien vanhojen lehtien äärellä.

Yhden ainoan kerran auringonvalo osui siipiin niin, että näin häivähtävän sinistä, mistä häivähdyksestä perhonen on saanut nimensäkin.

 Jo aiemmin kesällä näin haapaperhosen. Sitäkään ei näe usein, ei edes joka vuosi.

Jos ei näkisi alapintaa, ei helposti erottaisi häiveperhosesta.


Siitähän saisi vaikka viikset.

häiveperhonen, haapaperhonen

klo

9 kommenttia:

  1. Anne Hagman-Niilola9. heinäkuuta 2016 klo 18.15

    On ne niin kauniita perhosia! Harmi kun niitä näkee tosi harvoin meillä.

    VastaaPoista
  2. Kvilttaaja10. heinäkuuta 2016 klo 19.58

    Hienot perhoskuvat. Häiveperhosta en ole nähnyt, mutta haapaperhosia joskus mökkimaisemissa.

    VastaaPoista
  3. TainaT10. heinäkuuta 2016 klo 23.08

    Meilläpäin en ole tuollaisia kaunokaisia nähnyt.
    Muutenkin perhosia on minusta vähän tai lajeja suppea valikoima.

    VastaaPoista
  4. Francisco Manuel Carrajola Oliveira10. heinäkuuta 2016 klo 23.22

    Excelente trabalho.
    Um abraço e bom fim de semana.
    Andarilhar

    VastaaPoista
  5. Anu11. heinäkuuta 2016 klo 8.48

    Hienoja perhoskuvia.

    VastaaPoista
  6. Pirkkoinkeri11. heinäkuuta 2016 klo 13.26

    Hienot viikset saisikin :)
    En ole koskaan noita nähnyt, harmi.

    VastaaPoista
  7. Kirlah11. heinäkuuta 2016 klo 22.04

    Täällä on tosiaan monia lajeja, joita ei muualla ole. Mutta täällä ei ole apolloa!

    VastaaPoista
  8. Stalkkeri15. heinäkuuta 2016 klo 13.33

    Hienoja kuvia!

    VastaaPoista
  9. Unknown15. heinäkuuta 2016 klo 20.11

    Kauniita perhosia!
    En ole niitä pahemmin tänä suvena nähnyt. Ehkä sitten, kun punahatut alkavat kukkimaan. Odotellaan 😊

    VastaaPoista

Kommentit kovasti tervetulleita. Kiitos kaikista kommenteista jo etukäteen.