Vielä varjeltui pedolta

Harmaalokki pojunsa kanssa.

Poikanen lähti itsekseen uiskentelemaan. Eikä kauaakaan, kun kuulimme lokkiäidin kirkunaa ja karjuntaa. Tällaisia yksinäisiä poikasia näkee kaukanakin selällä, mutta aina tuntuu emo kuitenkin olevan vielä takapiruna.

 Ja kas, taivaalla lenteli nuolihaukka, joka asettui kuivuneen puun oksalle kyttäämään.

Tilanne rauhoittui, eikä muuta tapahtunut kuin että lokinpoikanen alkoi peseytyä.

Minkäs linnun poikanen tämä sitten on!

nuolihaukka, harmaalokki, pilvi