Vielä mandariinisorsa paikalla

Kun ei tänään metsäretkeltä tarttunut mitään kameraan, menin vielä satamaan katsomaan, onko mandariinisorsa vielä paikalla. Ja ihme ja kumma, se oli siellä nukkumassa laiturilla. Sitten jokin täi alkoi sitä syödä, ja se heräsi.

Ja lähti siitä uiskentelemaan. Jo ainakin puolitoista kuukautta se on täällä viihtynyt, ja kevätpuvun väritkin alkaneet haalistua. Ei ole pyrstössäkään enää oranssia kuten huhtikuussa otetuissa kuvissa.

Tavallisia sorsia näkee aina, meni minne vain.

Kaukana uiskenteli tukkakoskelopariskunta, mutta nämä tukkakoskelot olen kuvannut tänä keväänä aiemmin.

Samoin nämä rantasipit olen kuvannut jo aiemmilla reissuilla.

rantasipi, tukkakoskelo, sinisorsa, mandariinisorsa

Suolla kukkiva

Suoretkellä sitruunaperhonen vaiveron kukilla.
 

sitruunaperhonen, vaivero

Lammella kaupungissa

Kaupungissa asioidessa on aina käytävä erinäisiä lintupaikkojakin tarkastamassa. Eräällä lammella oli ainakin yhdeksän eri vesilintulajia, nokikanoja oli useita pareja. Jälleen tuli minulle uutta asiaa: yhtäkkiä nokikana köyristi selkäänsä ja alkoi täpistellä ja polkea vettä jaloillaan, niin että vesi vain pärskyi ympäriinsä. 

Tätä se teki useamman kerran, enkä keksi muuta selitystä kuin että se yritti irrotella ruokaa pohjasta.

Härkälintupariskunta laitteli pesää tällaiselle saarekkeelle. Niillä oli kuulemma alun perin ollut pesän alku toisella samanlaisella saarekkeella, mutta paikallisten lintuilijoiden mukaan naurulokki oli vallannut sen. 

Kovasti pariskunta kantoi tavaraa pesälle. Toivottavasti onnistuvatkin nyt pesinnässä.

Silkkiuikkujakin uiskenteli, mutta kaukana lammen keskellä. Huvittavan näköiset tupsut päässä näin keväällä.

 Ja keskellä polkua räkättirastas halusi tulla kuvatuksi.

härkälintu, silkkiuikku, räkättirastas, nokikana

Jokavuotinen retki

Melkein jokavuotiseksi retkeksi on tullut käynti Parikkalan Siikalahdella. Pettymys vain on viime vuosina jäänyt mieleen, sillä lintulajien määrä on käynyt kovin vähäiseksi. Ei ole Siikalahti enää entisensä. Kaikenlaisia hanhia oli kyllä paljon, kuten yllä valkoposkihanhia.

Ja aina on komeaa katsottavaa, kun suuret massat lähtevät liikkeelle, siinä joutsenkin jää jalkoihin. Joutsenen vasemmalla puolella on tukkasotkia sekä ruovikon reunassa näkyy muita hanhilajeja. 

Paikalla oli paljon metsähanhia ja tundrahanhia, johonkin kuvaan oli sattunut myös yksi merihanhi.

Jotenkin järkyttäviä ovat lintumassat.

Erikoisen mutkalla pitää joutsen kaulaansa.

Ruskosuohaukka nyt aina lentelee ruovikon yllä.

Lapasorsakoiraita oli neljä.

Lapasorsanaaraita näin vain tämän yhden.

Tavejakin muutamia.

Tiiroja, lokkeja, silkkiuikkuja, telkkiä, haapanoita mm. muutamia kahlaajia kuten valkoviklot ja pari mustavikloa jne. Minähän en kauaa ja koko päivää jaksa kytätä, joten varmaan siellä enemmänkin lajeja oli, mutta ei mitenkään näkyvillä ja suuressa määrin kuten "ennen vanhaan". 

tavi, valkoposkihanhi, metsähanhi, tundrahanhi, lapasorsa, tukkasotka, laulujoutsen, ruskosuohaukka
 

Päivän pihalinnut

Harmaapäätikka oli yllättäen ihan parin metrin päässä puussa. Eikä lähtenyt minnekään, kierteli vain puunrunkkoa pitkin ja kurkki välillä puun takaa, kuten tikat tapaavat tehdä.

Viikonloppuna oli BirdLifen järjestämä tapahtuma "Bongaa päivä pihassa". Sai koko vuorokauden tarkkailla, mitä lintuja pihassa näkyi. 

Laitan muistiin itselleni kaikki näkemäni, vaikka en mitenkään intensiivisesti kyttäillytkään: käpytikka 2, harmaapäätikka 1, vihervarpunen 25, järripeippo 3, harakka 3, varis 2, naakka 2, kalalokki 4, sinitiainen 1, talitiainen 2, mustarastas 1, punatulkku 6, peippo 6, punakylkirastas 1, keltasirkku 3, pulu 2, pikkuvarpunen 12, viherpeippo 2, punarinta 1, kirjosieppo 1, närhi 1, valkoposkihanhi 40, sepelkyyhky 2.

Lisäksi nisäkkäitä: orava 4, mäyrä 1, rusakko 2.
 

Talitiainen lauloi sydämensä kyllyydestä.

Mäyrä tuli kylään

Huomasimme kerran illalla ikkunasta, että mäyrä näytti tonkivan jotain vanhan kannon juuressa, kaiveli syviä koloja. Ja seuraavana iltana taas täsmälleen klo 10. Eli juuri kun hämärä oli muuttunut pimeäksi.

Niinpä hain perhoskuvauksessa käyttämäni vanhan halogeenivalon ja asettauduin piilotelttaani. Mutta voi, ensimmäisenä iltana se tietysti tuli kuten ennenkin, mutta tonki eri kannon juuressa kuin mihin olin valon laittanut. En saanut yhtään kuvatuksi. Pakko kököttää puoli tuntia vain katsellen sen syömistä.

Seuraavana iltana satoi, joten ei puhettakaan, että olisin päässyt kuvaamaan. Vasta eilen illalla onnistui. Laitoin oikein linnunruokaa kahden kannon päälle ja valon suoraan kantoja kohti. Tulihan se uskollisesti ja täsmälleen klo 10. Ei karsastanutkaan valoa, kuten pelkäsin.

Mäyrä