Tuijottajia

 Mies teki minulle kevyestä muovipressusta piilokodan lintujen kuvaamista varten. Ajattelin nimittäin kesällä pääseväni paremmin tutustumaan ryteikköjen pelokkaisiin pikkulintuihin. Kokeilin hökötystä pihalintuihin. Jonkin verran se auttaa lähemmäksi pääsyä, mutta näkeväthän linnut kodan reiästä työntyvän liikkuvan linssin. Huomattuaan kameran räpseen alkaa kova tuijotus. No talitiainen nyt on muutenkin utelias.

 Mustarastas ei oikein osaa päättää, mistä on kyse, onko vaaraa vai ei.

 Sinitiainen tuijottaa aina muutenkin.

 Keltasirkulta jäi syöminenkin puolitiehen.

 Punarinta on ollut hämmästyttävän peloton koko kevään. Vaikka välillä tuijottaa, ei välitä mitään koko hökötyksestä.

Uusi tuttavuuteni rautiainen oli sen verran kaukana, ettei säikähtänyt, vaikka ihmetteli.

Joka kerta kodassa ollessani orava on säksättänyt liikkuvalle linssille puun oksalla yläpuolellani. Nyt se huomasi minut keittiön ikkunassa ja tuntuu miettivän, että "jo ryökäle, siellä on taas sama linssi!"

Harhaanjohtavat laikut

Pikkuvarpuset ovat jo löytäneet parin, sillä ne ovat istuneet vierekkäin jo monena päivänä. Vaikka kuinka tietää, että nuo silmiltä näyttävät ovat poskilaikkuja, ne tuntuvat silti silmiltä. Ja oikeat silmät ovat ihan piilossa juuri tuon mustan ja ruskean rajamailla.

pikkuvarpunen

Oppivainen

 

 En ole ennen nähnyt, että punarintakin söisi talipallolta. Monta päivää se teki niin, että aina kun tikka tuli talille, punarinta riensi talipallon alle kyttäämään muruja. Usein se yritti itsekin lentää talille, mutta ei jotenkin osannut pitää kiinni heiluvasta möhkäleestä vaan joutui irrottamaan otteensa.

Mutta yritteliäisyys palkitaan aina. Monen kokeilun ja yrityksen kautta se on oppinut itse lentämään pallolle ja jopa pysymään kiinni sen reunassa. Hyötyneeköhän se ravinnollisesti tästä touhusta.

punarinta

Onnistuin näkemään

Kyllä kannattaa aina ohikulkiessaan vilkaista ikkunasta ulos kuusiaidan alle. Siellähän oli taas minulle ennestään tuntematon lintu. Mutta sepä vasta omituinen, pysyttelee tiiviisti puiden alla tai oksilla keikkumassa. Ei ollenkaan  tule näkösälle nurmikolle, että saisi kunnolla kuvatuksi. Ja kukahan se tämä raudanharmaa ja ruosteenruskea sitten on!

 Sehän on rautiainen. Kun ei ole vielä juurikaan hyönteisiä, on tämäkin joutunut tulemaan ihmisten ilmoille ruokaa etsimään.

Tänään lintu tuli kuin tulikin uudelleen esiin. Mutta juuri kun aloin päästä kuvauksen makuun, jyristi valtava rekka naapuritontille, ja rautiainen hävisi sen siliän tien.

rautiainen

Liian aikaisinko tulivat

 Jo jokunen vesilintukin on saapunut, vaikka vettä on vielä hyvin niukalti vapaana. Eilen näin ensimmäisen telkkäpariskunnan uiskentelemassa pienellä jäästä vapaalla alueella.

 Ja vaikka on kylmä ja vettä vain ihan rannassa, on koiraan esitettävä vähän väliä kosintamenojaan. Kyllä kai koiraat naaraisiin jonkinlaisen vaikutuksenkin saavat tehdyksi, vaikka minusta telkkänaaraan katse on aina niin kovin tyhjä ja mitäänsanomaton.

Ei joutsenilla ollut yhtään paremmin. Pienen pienessä lutakkolammikossa ihan tien vieressä oleili kaksi joutsenta.

 Ja suurin osa alueesta jäässä. Siitä linnut lähtivät tien yli toiselle puolelle.

Eikä siellä ole vettä vielä senkään vertaa. Pesimään eivät pääse vielä pitkään aikaan. Löytänevätkö ruokaakaan.

telkkä, laulujoutsen

Jokin jäniseläin kumminkin

 Kuusiaidan alla oli jokin sarvekas möykky.

 Arvelimme sitä ensin metsäjänikseksi, kun on karvanvaihdon aika meneillään. Mutta kun rusakollakin on jonkinlainen värinvaihto keväisin, emme nyt oikein osaa sanoa onko tämä metsäjänis vai rusakko.

Siellä se söi innoissaan vanhoja kauranjämiä. Koko talven on koko piha ollut tallattuna jäniksenjäljille, mutta vasta nyt eläin näyttäytyi päivälläkin.
Ilmeisesti tämä kuitenkin on rusakko.
rusakko, metsäjänis

Ensimmäinen kevään perhonen

Jipii, kesä taitaa tulla sittenkin, sillä näin tänään jo ensimmäisen sitruunaperhosen. Oudon aikaisin! Kuvan perhonen on kuitenkin kuvattu jo vuosi sitten toukokuussa.

Samoin tämä sitruunaperhonen on jo viime vuoden keväältä. Vaikka kuva ei niin häävi olekaan, laitan sen kuitenkin näytille, sillä ihmeekseni olen saanut kuvan lentävästä perhosesta.

Kesämetelöitsijät saapuneet

Kaksi  lokkia laskeutui järven jäälle ja vuorotellen ne ääntelivät toisilleen. En tiedä, mistä keskustelivat, mutta ne näyttivät odottavan, että rannan tuntumassa kalansaalista perkaava mies lähtisi pois.

 Ja heti kun mies paukautti autonoven kiinni ja starttasi autonsa, lehahtivat lokit tähteiden kimppuun, mutta saalista näytti odottaneen myös varis.

Vähän väliä toisen lokin pitää pitää meteliään. En osaa tulkita mitä se sanoo, mutta kohta paikalla on neljä lokkia ja kolme varista. Joku lokeista on kai jonkun mielestä liikaa, sillä lokkien tapaan alkaa kova rähinä ja tappelu ruuasta.

 Ilmeisesti vihdoin joku lokeista näki minut, sillä ne lähtevät paikalta. Pitkään ne kiertelevät yläpuolella ja odottavat minun poistumista.

Vain varikset eivät välitä lokkien metelistä tai ihmisistä mitään. Menin lähemmäksi katsomaan, ja siellä oli vielä valtavan kokoisia hauenpäitä. Lienee mies saanut paljon isoja kaloja, sillä yli puoli tuntia hän niitä perkasi. Ehdin kiertää pitkän metsälenkin ja palattuani hän aina vain oli rannalla.

En niin muuten piittaa lokeista, mutta niiden tulo tietää kesää.
lokki

Etelästä saapuneita

Mustarastaspariskunta on pyörinyt koko talven pihassa.

Rouvakin on viihtynyt Suomessa, vaikka usein näkee talvella vain koiraspuolisia yksilöitä.

 Möykky.

Mutta kun pari päivää sitten tuli uutta lunta, ilmestyi yhtäkkiä pihaan useampia mustarastaita. Seitsemän näkyi enimmillään yhtaikaa. Hyvin vilkkaita ja terhakkaan iloisina juoksivat pitkin pihaa. Naaraita ei kuitenkaan ollut kuin se yksi ja sama.
mustarastas

P.S. Eräänä päivänä näin erään talon pihamaalla isohkoja mustia lintuja. Ihmettelin kovin, mitä ne voivat olla, isompia kuin mustarastas ja pienempiä kuin korppi. Tulin siihen tulokseen, että olivat mustavariksia ohikulkumatkalla. Ja voi että miten kiukuttelin, kun ei tullut kameraa mukaan.

Putsasivat pensaat

Koko syksynä ja talvena ei ole näkynyt tilhiä ei mailla halmeilla. Mutta tänä aamuna mies kaupasta tullessaan oli nähnyt ison parven kirkonkylässä aroniapensaissa.

Siitä minä sitten äkkiä sain vaatteet päälleni ja hyppäsin pyöränselkään. Jospa ne eivät lähtisi pois ennen kuin olisivat putsanneet koko ison pensaikon. Ja ihme ja kumma, ne olivat vielä paikalla.

Mutta vaikka koko päiväksi on luvattu aurinkoista säätä, oli taivas ihan pilvessä ja hämärän tuntuista. Vain "villalangalla kirjaillut" siivet loistavat pensaikosta.

Eivätkä ne sitten sietäneet kauaakaan, että yritin niitä tähtäillä. Lensivät vähitellen kauas koivun latvaan, varsinkin kun olivat jo syöneet pensaikon tyhjäksi.

 Ainakin kahdeksantoista tilheä oli tässä parvessa.

Mutta innolla kuvasin vielä jäljelle jääneitä. Luulin niitä pelottomiksi tilhiksi. Mutta pyh, koneella katsoessa osoittautuivatkin vain pikkuvarpusiksi.

Ja miksi niin huono säkä minulla aina, että vasta juuri tätä kirjoittaessa alkaa aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Olisi valoisammalla saanut selvempiä kuvia.
tilhi