Jokunen vastaus haasteeseen

Näin iso lumpeenkukka oli jo aukeamassa ;)


Minulle on kahdeltakin taholta esitetty haaste: http://nainenkuvastimessa.blogspot.fi/ sekä http://luonnonluomaa.blogspot.fi/

Kun en osaa päättää, kummanko bloggaajan esittämiin kysymyksiin vastaisin, keräilen kummastakin blogista muutaman kysymyksen.

1. Miten valokuvausharrastuksesi alkoi?
-Olin jo jonkin aikaa jajatellut, että olisi mukava alkaa uusi harrastus. Pyysin syntymäpäivälahjaksi järjestelmäkameraa, jonka sainkin. Kun huomasin, että sillä sai kuvatuksi jopa lintuja, mikä ennen oli ollut mahdotonta pelkällä pokkarilla, innostuin yhä enemmän.

2. Luetko paljon ja mitä?
Nykyään lukuaika menee valokuvaillessa ja kuvia käsitellessä, siis lähinnä huonojen kuvien hävittämisessä :(
Mutta jos jotain luen, tykkään lukea lähinnä elämäkertoja.

3. Mitä harrastusta haluaisit kokeilla?
Jo kauan sitten tein päätöksen, että koska työtä ja ammattia en voinut vaihtaa, vaihdoin aina välillä harrastusta. Olen kokeillut ja aion kokeilla vähän kaikkea. Se pitää kumman virkeänä.

4. Pidätkö liikunnasta ja jos, niin mistä lajista?
En tiedä, onko liikunta mitenkään lempiharrastuksiani, mutta pakko liikkua monella tavalla joka päivä huonon selän takia. Käyn pari kertaa viikossa ohjatuissa liikuntaryhmissä ja lenkkeilen, pyöräilen tai kuljen metsässä lintujen perässä. Talvella hiihdän, kesällä melon.

5. Retkieväät vai ravintola-ateria?
Kumpikin puolustaa paikkaansa tilanteen mukaan.

6. Mitä kasvatat hyötypuutarhassasi?
 Perunaa, sipulia, punajuuria, papuja, herneitä. Porkkanoitakin kylvetään joka vuosi, mutta olisiko elämän aikana tullut vain kaksi kertaa kunnon sato. Aina iskee jokin vika porkkanoihin.

7. Harrastatko taimien vaihtoa?
Joskus. En aktiivisesti etsi mitään, mutta jos satun saamaan jonkin taimen, istutan sen, ja annan omistani tarvitsevalle.

Lintu

 

naurulokki

Härkälinnutkin tulivat

Eilen näin myös tämän kevään ensimmäisen härkälintupariskunnan. Varmaan odottelevat pääsyä samalle jäiselle lammelle, jossa nuo eiliset naurulokit mekastivat. Viime kesänä siellä pesi härkälintu.

Korvaakin on välillä rapsutettava.

härkälintu

Nujakointia

Menin tänään uudelleen katsomaan, vieläkö naurulokit olivat eilisellä paikalla. Nyt niitä on kuvattava, sillä  kesällä en niitä yleensä enää näe, muita lokkilajeja kylläkin. Nyt oli rauhallisempaa kuin eilen. Monet olivat jo selvästi pariutuneet ja seisoksivat kaksistaan rauhassa.

Mutta sitten yksi hyökkäsi äkkiarvaamatta erään yksinäisen kimppuun.

 Kyllä hyökkäyksen kohteeksi joutunutkin osaa iskeä nokkansa toisen lihaan.

 -Tuuppaan sinut nurin!

 Välillä jo arvelin, että tässä olikin kyse raiskauksesta, mutta kyllä taisi olla muu tappelu.

 Ja yksi seuraa koko ajan vierestä kannustaen ja kirkuen.

 -No niin, se tappelu on nyt sitten nähty. Kannustajakin lopettaa huutonsa.

 Hameet vain hulmuavat.

 Siitä ne sitten lopulta lähtivät omille teilleen.

Rakkautta ilmassa

Naurulokkeja oli tullut ison selän pienelle jäiselle lahdelle. Niitä oli iso porukka, ja tarkkailuni aikana ehti olla jo monenlaista tapahtumaa.

Episodi 1: Hei kuule, voitasko me olla sillai?

 -No voishan sitä harkita.

Episodi 2: Kyllä minä sinut kiinni saan!

 -Oho, jalat lipsuvat, taisi se päästä nyt kynsistä.

 Episodi 3: Ai kun sinä olet niin lämmin ja ihana. Eiks mekin voitas vähän niin ku...

 -En ala, kun heti alat ehdotella! -Hei kuule, älä suutu, otetaan rauhallisesti!

 -No voinhan minä vähän vilauttaa.

 -Hyi jestas, kun sinä haiset pahalta! Etkö ole laittanut mitään deodoranttia?

-Olkoon sitten. En minä sinusta olisi välittänyt muutenkaan!

Tuli tyrkylle

Vesilinnut olivat liian kaukana, mutta ihan nenän eteen yllättäen tuli puukiipijä.

Pitkän putkenkin olin jättänyt valitettavasti kotiin, kun luulin, ettei kumminkaan mitään uusia lajeja olisi järvellä. Kotona koneelta katsoessani huomasin, että kaukana kaukana häämöttävät vesilinnut olivat haapanoita, ja toinen häämöttävä ryhmä oli telkkiä. Mutta niistä kaikista tuli nyt vain hämärä aavistus.

Jäiden seassa

 Isokoskelopariskunta tyyriinä uiskentelemassa.

isokoskelo

Kaihoisaa laulua

 Toisena pääsiäispäivänä oli vielä järvet aivan jäässä. Jokin railo oli sentään auennut, että joutsen siellä saattoi uiskennella.

 Siitä se railosta alkoi vähitellen kammeta itseään jäälle.

Ja jäälle päästyään leyhytteli siipiään ja päästi ilmoille kaihoisan laulunpätkän. Yksinäisyyttäänkö huuteli, ei näkynyt sille kaveria.

Tänään kävin katsomassa järvellä, ja monin paikoin on jo isommilla selillä aivan jäästä vapaata, kun taas suojaisemmilla vesillä on samanlaista kuin näissä kuvissa.

joutsen

On sittenkin ilmeitä

 Telkkä on minusta aina niin ilmeetön kuin vahanukke. Mutta nämä kuvat parin päivän takaiselta pääsiäisen aikaiselta kuvausreissulta todistavat sittenkin muuta. Onnistuneen parittelun jälkeen paikalle saapui toinenkin koiras, ja ensin paikalla ollut terästäytyi heti huomattavasti.

Telkkänaarasta olen aina pitänyt kaiken ilmeettömyyden huippuna,  mutta niin terhakkaasti se nytkin katselee, mihin oma sulhanen oikein etääntyykään, jos tämä vähänkään uiskentelee kauemmaksi. Ei välitä yhtään uudesta tulokkaasta.

Mutta viimeksi tullut koiras ei kauaa yritäkään liehitellä naarasta, kun ei toinen kerran ole yhtään kiinnostunut. Niinpä on paras vaihtaa maisemaa.

Ja sitten saapuu vastarannalle ihmisiä, ja jostain kumman syystä alkavat hätistellä lintuja pois. Ihan kuin nämä eivät olisi kyllin arkoja muutenkin. 

telkkä

Kappas koskikara

 Koko talven olen käynyt koskella kyttäämässä, olisiko koskikaraa. Ei ole kertaakaan osunut näköpiiriin. Luulin, ettei tänä vuonna niitä olisikaan täällä.

Kunnes nyt sitten eilen yhtäkkiä muita vesilintuja kuvattuamme huomasi tytär yhtäkkiä kyseisen linnun.

 En minä itse sitä varmaan olisi nähnyt.

Siellä se koskessa sukelteli ruokaa ja hyppelehti kiveltä toiselle ja taas välillä sukelteli.

Ja aina se jotain löysikin.

Ihme, ettei vielä ole Lappiin lähtenyt.

koskikara