Albinoja ja pihabongaus

 Vuoksella viikko sitten uiskenteli sorsien joukossa yksi ihan valkoinenkin sorsa. Kauniin näköinen.

Kai tällaiset albinot ovat ihan tavallisia. Ei sitä ankaksikaan kai voi kutsua, ankathan ovat paljon suurempia.

Ja kun joskus olen tutkinut vanhoja kuviani, löysin sieltä tällaisen. 90-luvulla järjestettiin täällä turisteille vanhoilla kirkkoveneillä retkiä. Perillä oli letunpaistoa ja hämmästyksekseni kuvaan oli tullut lintupariskuntakin. Ja mitä ihmettä! Vieläpä valkoinen. Kai nämäkin ihan vain sorsia ovat, tuolla toisellakin on jotain valkoista rinnassa, vai onko auringon heijastumaa. Tämä kuva on siltä ajalta, jolloin en ymmärtänyt lintuihin kiinnittää mitään huomiota, enkä juuri valokuvannutkaan mitään.

******************
Laitanpa nyt samaan syssyyn lauantaisen pihabongauksenkin tuloksen, kun en nyt ainakaan viikkoon ehdi tänne mitään kirjoittaa:

talitiainen 15, sinitiainen 5, närhi 2, keltasirkku 13, käpytikka 1, hömötiainen 1. Siinä ne olivat. Oli tosi laiha tulos pihalintumääriksi ja lajeiksi. Varpushaukkakin pyyhälsi pihan yli, mutta ei ollut tuon bongaustunnin aikana. Samoin se hiljattain kuvaamani varpuspöllö istuu edelleenkin joko aamulla tai illalla sähkölangalla samassa paikassa. Lienee saanut myyriä, kun niin uskollisesti istuu.  Mutta eihän se tietysti päivällä siinä oleile.

Merimetso

 

Johan siitäkin on viikko vierähtänyt, kun kävimme Imatran Vuoksella katsomassa, olisiko siellä jotain ihmeellistä. Olin toivonut kovaa pakkasta auringon lisäksi, että vedestä olisi noussut höyryä. Aurinkoa kyllä oli, muttei höyryä eikä paljon pakkasta. Ehkä hyvä niin, jäätynyt olisin kuitenkin.

 Merimetsoja oli.

Uinnin jälkeen on pudisteltava vesi pois.

Ja sitten tyypillinen merimetson veden- ja hienkuivatteluasento.

Hyvästi merimetso. Saa nähdä, milloin ne keksivät levittäytyä meidän rannoillemme.

Pimeässä hiippailija

No nyt se onnistui. Koko talven on varpuspöllö käynyt sähkölanglla lintulaudan yläpuolella kyttäämässä myyriä, jotka puolestaan käyvät syömässä maahan tippuneita siemeniä.

 Luulin, etten saisikaan siitä kuvaa, sillä se oli yleensä langalla tai tolpan päässä iltaisin niin pimeällä, että sen juuri ja juuri erotti.

 Tänään se istui paikallaan jo aamusta melko pimeällä. Aamussa on se hyvä puoli, että kaiken aikaa tulee valoisampaa ja valoisampaa. Aurinkokin punasi taivaan aivan punaiseksi, mutta eipä sattunut lanka juuri siihen punaiseen kohtaan.

 Ihmeellistä, että ihan ulkona portailla sain sitä kuvata, lintu ei välittänyt mitään. Mutta sitten jossain vaiheessa se kääntyi ja tässä suunnittelee lähtemistä.

vaarpuspöllö

Sorsilla jo soidinta

Nythän on vasta tammikuu. Olin kovin yllättynyt, kun sorsakoiraat olivat jo hienoissa juhlapuvuissa ja käyttäytyivät kuin kosiomenoissa. Kuinka en ole ennen nähnyt, että koiraat uiskentelevat pää veden pintaa viistäen ja selvästi on niillä kevättä rinnassa. Olen siis aina tähän asti ollut pari kolme kuukautta myöhässä niistäkin kekkereistä. Näillä koirailla ei kuitenkaan ollut vielä valittua paria.

Oli sitä kevättä naaraillakin. Useampi pariskunta ui vastakkain ja naaras ja koiras vuorollaan nyökyttelivät toisilleen.

Tämä pariskunta oli päässyt jo kovin pitkälle kosiomenoissaan. Nyökyttelyn jälkeen naaras odottaa jo valmiina.

 Ja koiras ryhtyy toimeen.

 Mutta kyllä minun käy naarasta sääliksi. Pää on tuolla veden alla. Henkensä kaupalla sitä saa sukuakin jatkaa.

 Siellä se näyttää välillä haukkovan henkeään.

Kyllä on lintujen rakastelukin uhkarohkeata touhua naaraan kannalta. Siellä se on jossain pemisteltynä sikin sokin ja yrittää toipua.

Jääkukkia

Lasitaidetta ihan ilmaiseksi.

Vuoden viimeisenä päivänä

 Muutama kuva eiliseltä kameranulkoiluttamisreissulta. Ei se aurinko jaksa koko naamallaan paistaa näin vuodenvaihteen tienoilla, mutta ilahdutti sentään vähän vilkuilemalla pilvien takaa.

 Saimaa on aina uudenlainen joka säässä. Pitäisikö vihdoinkin ottaa asiaksi ja käydä kuvaamassa jokin tietty kohta joka kuukausi ja vuoden kuluttua tehdä kuvasarja siitä, millainen paikka on eri säissä ja eri vuodenaikoina.

Pyrstiksiäkin

Vuodet eivät ole veljeksiä. Viime vuonna näihin aikoihin sai kuvata aivan mahtavia jäämuodostelmia, tänä vuonna ei tietoakaan sellaisista.  Ei paistanut aurinko, vähän vain vilkaisi tuolta pilvien takaa.

Ihan huikaisevaa olisi mennä tuonne luistelemaan, mutta eihän siellä ole jäätä kovinkaan paksulti, sitä paitsi tuolla kaukana on aivan sulaakin. Tänään oli virran toisella puolella yksi isokoskelokin. Ei ollut älynnyt lähteä ulkomaille!

Talven ensimmäiset pyrstötiaiset näin eilen, noin viiden  pyrstiksen parvessa oli myös sinitiaisia.

Suoraan sohvalta kuvattua

 Aiemmin totesin, ettei kannata lähteä kotipihasta minnekään, parhaat tapahtumat käydään siellä. Nyt huomasin, ettei kannata lähteä edes sohvalta minnekään. Eilen keskellä päivää havaitsimme ikkunasta supikoiran kuusiaidan alla. Ihme, sillä se kulkee yleensä öisin ja iltahämärissä.

 Tietysti piti sattua juuri alkamaan lumisadekin, mutta sellaistahan se on Suomen luonnossa.

supikoira

Kotipiha paras piha

Eilen oli niin komea auringonpaiste, että se laittaa ihmisen ottamaan kameran raahattavakseen, vaikkei usein metsässä kuulu pihaustakaan mistään eläimestä. Ei nytkään.
Mutta ei pitäisi lähteä kotipihasta minnekään. Meillä on pihassa useita ruokintapaikkoja ja joka puolella kävi kuhina. Oli mm. keltasirkkuja, tiaisia, oravia, harakoitakin. Yritin hiipiä nurkan takaa hiljaa, jos olisi taas urpiaisia, niitä ilmestyi muutaman välivuoden jälkeen taas eräänä päivänä. Ei ollut urpiaisia.

 Mutta kuulin kauempaa pihlajasta erikoista naksutuksen tai naputuksen tapaista ääntä. Mikähän ihme se on? Sehän oli harmaapäätikka. Aika peloton, kun uskalsi olla samalla pihalla kanssani.

 Vaikka aurinko paistaa, ei se matalalla ollessaan saa säteitään osumaan pihaan metsän takaa.

 Tikan kuvaaminen häiriintyi, kun yläpuolelleni lensi se pyrstötön hömötiainen. Voi että minä sitten tykkään siitä, joten pitihän sitäkin sitten osoitella kameralla. Sekin oli ihan peloton, vaikka oli vain parin metrin päässä minusta.

Tässä ne syksyn ensimmäiset urpiaiset. Arvioisin, että ainakin parinkymmenen yksilön parvi kävi pihassa parina kolmena päivänä. Mihinkähän menivät, ei ole näkynyt muutamaan päivään. Mutta varmaan tulevat vielä, jos pakkaset jatkuvat.

Vielä Bioparkin lintuja

 Kun on niin sumuista ja olematonta ulkona kotimaassa, laitan vieläkin Valenciassa nähtyjä lintuja.
Kuvassa nuo eläimet jännittävät, mitä tapahtuu, ja minä jännitän, nostavatko linnut yhtään päätään kuvausta varten.

Ja nostivathan ne.  Etelänkruunukurki. Pakko oli rajata rutkasti kuvaa, että sai näkymään tuon kruununkin, se ei samansävyistä taustaa vasten erottunut yhtään kauempaa.

Afrikantäpläkyyhky. Raukka on pulun sukulainen, joten en meinannut ymmärtää kuvatakaan.

Suomupaksujalka.

 Tämä on ymmärtääkseni pronssi-iibis.

Iso määrä oli tällaisia sorsia tai hanhia. En tiedä, miten löytäisin näille nimen. Varmaan jotain afrikkalaisia lajeja, sillä Euroopan linnut -kirjassa ei tätä ollut. Hieman on kokoeroa sarvikuonoon nähden.
Nämä tämänkertaiset linnut on kuvattu Valencian Bioparkissa.