Haukka haukannut

 Talvella oli pihassa pyrstöttömiä hömö- ja talitiaisia, nyt pyörii ketterästi rautiainen, joka on myös menettänyt pyrstönsä.

Vähän korvat luimussa odottelee, mitä mustarastas tekee. Useimmiten rautiainen pienempänä saa lähdön, jos samalle paikalle osuu isompiensa kanssa. (Ei ole maassa lunta, näyttää valotus olevan pielessä, kun oli varjossa).
 

Olisiko varpushaukka saanut haukatuksi. Joka päivä sekin näyttää pyyhältävän pihan poikki ja saa linnut pyrähtämään pusikkoon.
Rautiaisia muuten on pihassa tänä keväänä enemmän kuin muina vuosina.

Ylen harvinaisiksi käyneet

 Joku oli lenkkeilyreitin varrella nähnyt peukaloisen. Tietysti otin kameran, jos OIKEIN hyvä onni sattuisi, saisin minäkin sen näkyviin.

 Ei näkynyt peukaloista - en tietystikään sitä odottanutkaan! - Mutta ilahduin kottaraisista.

Kottaraisetkin ovat niin kovin harvinaista herkkua. Ennen Pohjanmaalla lapsena niitä tuntui olevan joka paikassa ja kottaraisen tunsi jokainen, se oli yksi yleisimpiä lintuja silloin siellä. Mutta nykyään saa vetää ristin peräseinään, jos sellaisen jossain sattuu näkemään.

Liuta kuoveja

Pääsiäisenpyhät menivät eri paikkoja kulkiessa ja lintuja etsiessä. Kovin oli anti vähäistä kylmyyden johdosta.  Eräällä peltoaukealla lenteli kuoveja.

Mutta sitten joku alkoi sanoa, että nehän ovat pikkukuoveja.

Vai olisiko niin, että aukealla olisi lennellyt kaksi eri porukkaa.Vaikka kuinka yritän katsoa ja vertailla niiden nokkaa, en jotenkin osaa katsoa, kaartuuko nokka jo alusta asti vai vasta kärjessä. Jompia kumpiahan näissä kuvissa on, tai sitten molempia. 

Toisaalta, nämä olivat pellolla. Kirjojen mukaan pikkukuovit levähtävät rannoilla ja luodoilla. Mutta ovatko nekään aina kirjoja lukeneet ;)

Mahlapuikkoja

 Äkkiä katsottuna voisi luulla, että on satanut vettä kannoille ja sitten jäätynyt. Mutta näin ei ole!

Kannot pulppuavat mahlaa. Ja nyt kun on ollut yöpakkasia, yhdeksänkin astetta, on mahla jäätynyt puikoiksi. Tästä vain saa taitella puikkoja ja alkaa nuoleskella elämäneliksiiriä. Helppoa! Ei tarvitse erikseen elävistä puista mahlaa tiputtaa. Metsätyömailla on nyt kaikki kannot täynnä mahlapuikkoja.

Tuulilasia kohti

Tytär tuli pääsiäiseksi ja halusi myös nähdä ja kuvata aiemmin kuvaamani metson. Niinpä ajoimme paikalle. Jo näkyy lintu tulevan vauhdilla autoa kohti.

Siihen se tuli ihan auton eteen. Siirtyi auton sivulle ja nokkaisi ikkunaa. Lähdin ajamaan eteen päin ja metso lensi auton vieressä pitkän matkaa, kunnes jättäytyi pois jossain vaiheessa. Nyt tytär uskaltautui jo uloskin kuvaamaan ja sai mukavia kuvia metsosta pyrstö levällään.
Nyt en kyllä mene enää häiritsemään metson rauhaa, vaikka kuka pyytäisi näyttämään paikan. Säälittää vain niin kauheasti, kun ei ole sille kaveria.

Pitääkö aina retusoida

En yhtään tykkää säätiedotuksista. Täksi päiväksi on ennusteissa niin komea auringon naamankuva pilven takaa kurkistamassa, mutta kova sumu oli puolille päivin ja nytkin jo iltapäivä pitkällä ja taivas paksussa pilvessä.

Mietin vain, kumpiko kuva on kivempi: ylempi, jossa koivu on vinossa, niin kuin se oikesasti oli ja sumun keskellä palokärki. Vai alempi, jossa koivua on suoristettu ja valoisuutta lisätty.
Itsestäni tuntuu, että ylemmässä sumu ei tuo kuvalle lisäarvoa, koska mistään ei jotenkin näy, että harmaus on oikeasti sumua, vaan kaikki arvelevat, että minulla on ollut valotus pielessä ;)
Joten itse melkein kannattaisin alempaa tässä tapauksessa.

Kaikkein haastavin

 Yksi käsittämättömän haastava kuvattava on harakka. En mitenkään ymmärrä, millä silmällä se aistii, että nyt sisällä avattiin eteisen ovi ja joku yrittää hiipiä ikkunan ääreen. Ja mistä harakka tietää, milloin ei ketään ole kotona. Tuli mistä vain, aina on piha täynnä harakoita, mutta otapa esiin kamera vaikkapa kahden oven takana, ei näy ketään.

Tänään paistoi aurinko niin, että se varmaan häikäisi lintuja sen verran, etteivät ne huomanneet, että olin ikkunan takana. Toinen harakka ruokaili talipötköllä, toinen kyttäsi maahan tippuvia muruja. Komea on lintu, ei muuta voi sanoa.

Pihassa on muuttajista näkynyt jo rautiaisia, vihervarpusia, peippoja (iso liuta), järripeippoja ja tietenkin jo pitkän aikaa mustarastaita.

Töyhtöhyypät tulleet

 Muutaman päivän reissulla poikki Suomen. Joutsenia oli jo vähän siellä täällä kautta Suomen, oli sitten peltoa tai vettä. Yksi kurki näkyi sekä ihan melkein jo kotinurkille päästyä näkyi iso liuta töyhtöhyyppiä.

Joutuvat vielä aika lailla tallailemaan lumessa, mutta aurinkoisemmilla paikoilla voi löytyä jotain kaiveltavaakin.

Hullu metso

Eilen soitti kaveri, lähdenkö kuvaamaan metsoa, joka oli hyökännyt hänen kimppuunsa metsässä puita kasatessa.

Ei tarvinnut minua kahta kertaa houkutella. Metsot ovat niin harvinaisia, että pakko ottaa tilaisuudesta vaari. Ei minulla vielä sellaista otusta oikein ollutkaan kuvattuna.

Ja kun niillä ei ole enää nykyisin taistelukaveria eikä naaraita, ne ovat ihan hulluja näin soidinaikaan, hyökkäävät ihmisten ja autojen kimppuun.

Siellä se oli samoilla seuduilla ja meidät nähdessään otti spurttia.

Tiesimme jo etukäteen ottaa karahkat, joilla pidimme lintua loitolla. Ei tarvinnut lyödä, auttoi, kun esti sitä karahkan avulla hyökkäämästä päälle.
Voi raukkaa, ehkä ei löydä kaveria tämäkään metso. Mutta ei saanut kaverikaan puita kasatuksi.
metso

Tänään nähtyjä

Viherpeipolla alkaa olla komean keltainen kevätrinnus. Kuin kanarialintu istuisi oksalla.

Menköön tämäkin kuva samaan syssyyn. Ei ole kuin viikko tasan siitä, kun tämä keltasirkku kurkki lumisessa puussa. Silloin oli niin talvista. Ja jo tänään oli oikein kunnon kevään tuntua.
Lokit kuulin ensi kertaa toissapäivänä, ne ovat saapuneet. Nyt on siis kevät.