Väki lisääntyy, kun kylmenee

Kannattaa mennä aina välillä seisoksimaan pihaan, jos vaikka sattuisi näkymään jotain jännää. Nytkin seisoin ihan ruokintapaikan kohdalla ja kas, yksinäinen urpiainen kävi hakemassa aina välillä ruokaa. On niin surullisen näköinen, onkohan kadottanut kaverinsa. Tavallisestihan ne kulkevat parvissa.

Eikä aikaakaan kun tulla tupsahti kaksi pyrstötiaista. Niin vilkkaita, että ei katse meinannut perässä pysyä.

En tarjennut seistä kuin vajaan tunnin, mutta sinä aikana ehti paikalla piipahtaa melkein kaikki yleensäkin pihassamme pyörähtävät. Jopa kuusitiaisen havaitsin. Ainoastaan pähkinänakkelia jäin kaipaamaan. Jo jonkin aikaa olen sitä kaivannut, koko syksyn se pihassa oleili. 
 

pyrstötiainen, urpiainen

Jo pitkä aika edellisestä

Oikein hieraisin silmiäni, kun pihassa vilahti piiitkästä pitkästä aikaa kuusitiainen. On edellisestä kerrasta jo varmaan lähemmäs kymmenen vuotta. Peräti hätäännyin niin, että en saanut edes kunnollisia kuviakaan, tärähtäneitä kaikki. 

 

Se sai siemenen, enkä sitä sen koommin erottanut muiden tiaisten seasta.

Tämä käpytikka jo siltä ajalta, kun marraskuun puolella satoi peräti luntakin, n. 7 cm. Tikka yrittää tässä ratkaista, miten pääsisi verkon sisällä olevaan talipötköön käsiksi.

kuusitiainen, käpytikka