perjantai 13. heinäkuuta 2018

Useimmat rumia

Pellolla kuului toistuvasti huudahduksia.  Luulin, että siellä olisi haukka. Mutta olikin töyhtöhyypän poikanen. En tiedä, oliko emo jo jättänyt sen omin avuin selviytymään. Vähän väliä poikanen otti lentopyrähdyksiä, olisiko harjoitellut lentoa.
Mutta jestas miten se on ruma. Joissain kuvissa, missä suu on auki, loistaa se punaisena ja antaa vaikutelman, että poikanen on tapellut, kun suu näyttää vereltä ja naama kirjavan repaleinen.

Mutta sinitiaisen poikanen se vasta ruma on. Mustan silmän saanut ja kirjava ikään kuin selkäänsä saanut. Huomasin hämmästyksekseni, että vaikka pihalintuja olen kuvaillut aina silloin tällöin, en koskaan ollut älynnyt kuvata sinitiaisen poikasta. En arvannut sen olevan näin ruma.
 Ei ole kauneudella pilattu näppynaamainen lokinpoikanenkaan. Tämä on kovasti untuvainen eli tosi nuori. Yksikseen seilasi tosi kaukana aavalla järvellä. Sen huomasi vain siitä, että emo kaarteli vihaisena sen ja melojien yläpuolella.

Joku lokki on saanut poikasensa jo näin isoiksi. Kuin olisivat saaneet nyrkistä silmään nämäkin.

Västäräkin poikanen saa paistatella kauniissa kukkamaisemissa kalliolla. Itse se on suht siedettävän näköinen.
Pihassa kurkisteli uteliaana myös tällainen poikanen, melko soma kuitenkin. Mutta en nyt tiedä, kenen lapsi se on. Olisiko viitakerttusen poikanen. Viitakerttunen ainakin on näillä paikkeilla pesinyt. Voi se olla joku muukin.
Ei ole tässä poikasta, mutta onpahan kaksipäinen kuikka.

torstai 12. heinäkuuta 2018

Luonnon loistoa

 Kyllä ajattaa ihmistä pitkiäkin matkoja perhosten perässä. Mutta tulipahan retkeiltyä kaakon suunnalla. Loistokultasiipinaaraan siivet hohtivat ja aivan leiskuivat punaisen kullanhohtoisina. Ei kuvaan saa sitä loistoa.

Samoin hehkui koiras, mutta ainakaan minä en saa vangituksi kuvaan kuin kalpean aavistuksen luonollisesta.
 Hoihtosinisiipi taisi olla itselleni uusi laji.

Mutta siipien yläpuolen näytti vain naaras. Sininen koiras ei suostunut pysähtymään.

 Eräässä kanavan tapaisessa oleili tällaisia korentoja. Olisiko neidonkorennon naaras. Sen verran kaukana, ettei puhettakaan terävämmästä kuvasta. Jos olisin lähemmäksi mennyt, olisin pudonnut kanavaan.

 Tienvarret kuhisevat perhosia ja muita lentäviä. Ja kukkaloisto on jälleen mitä parhain.

Tämäkin otos näyttää harmaalta luonnolliseen kukkaloistoon verrattuna. Kiva kun eri vuodenaikoina ojanpientareilla kukkivat eri kasvit. Silmälle riittää aina uudenlaista iloa keväästä syksyyn.

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Vielä löytyi muutama

Selailin aiemmin kuvaamiani kuvakansioita, joita en ollut edes ehtinyt katsoa. Jo kesäkuun puolella olin siellä "paratiisissa" kuvannut näköjään vihervarpusen poikasenkin. 

 Tällaistakaan en yhtään muistanut edes nähneeni. Ihan untuvikko. Luulen pajulinnun juuri kuoriutuneeksi poikaseksi.

Eilen metsäpolulla yritti piileskellä tällainen: leppälinnun poikanen, koska pyrstö on ihan punainen. Ja väpätti ylös alas kuin aikuisella leppälinnulla.

Olin aiemmin jo kesäkuussa vastapäiseltä tontilta kuvannut myös leppälinnun, en tämän paremmin ollut saanut kuvaan.
Laskeskelin, että yli 20 eri lintulajia on pesinyt vastapäisellä puiden- ja risujenkeräystontilla tai ihan sen läheisyydessä. Nyt olen päässyt jo aika pitkälle myös poikasten tunnistuksessa.
Luulen, että poikasten näkeminen siellä alkaa olla jo ohi.

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Paras aika vähitellen ohi

 Niin äkkiä menevät parhaat lintuajat. Lintujen määrä on vähentynyt puupinoilla. Mutta otin silti vielä illalla oikein tuolin mukaan lintupaikalle. Variksenpoikaset eivät jostain syystä oikein tajunneet minun istuvan ihan näkösällä. Ehkä niitä vastaan paistava aurinko häikäisi sen verran, että liikkumatonta kohdetta eivät heti vaaralliseksi älynneet. Pääskysiä lenteli puupinojen yllä valtavasti hyönteisiä etsien. En niitä yrittänytkään kuvaan, ovat liian nopeita, mutta silti yksi on osunut variskuvaankin.

Varikset hyppelivät ja leikiskelivät pinolla. Toinen raakkui koko ajan.
Välillä ne osoittivat hellyyttä toisiaan kohtaan nokkaisemalla hellästi toista niskasta. Tässä toinen oikein pörröttää kaveriaan höyhenistä.
Pajulintukin näemmä on pesinyt tuolla alueella.


 Edelleen näkyi punarinnan poikasia. Nyt oli niillä jo hieman punertavaa rinnassa.

Tämän henkilöllisyydestä en päässyt selville. On niin eri näköinen kuin kukaan aikuinen, ja kun paikalla on pesinyt useita eri lajeja, en tiedä kenelle tämä kuuluu.

torstai 5. heinäkuuta 2018

Ihmetteleviä pienokaisia

punarinta poikanen
 Olen ollut viikon reissussa, joten puuplaanilla käynti on jäänyt. Tänä aamuna menin kokeilemaan onneani. Valtavasti siellä pyrähteli heti lintuja, mutta eipä juuri kukaan jäänyt minua odottelemaan. En jaksanut jäädä kyttäilemään, vaan tulin saman tien pois kuvattuani hölmöimmät yksilöt.
punarinta poikanen
Punarintakin siellä on näköjään pesinyt. Yksi "näppyläinen" poikanen jäi vain ihmettelemään.

pensaskerttu poikanen
Aiemmin kuvaamani pensaskerttukin on saanut poikasia. Olipa jälleen yksi yksilö, joka ei älynnyt heti lähteä karkuun.

mustarastas
Mustarastas ei näyttänyt jälkikasvuaan.

Minua ihmetyttää edelleenkin, miksi ammattikuvaajat säästelevät kameraansa, eivätkä kuvaa juurikaan poikasia. Toisaalta, jääpähän löytämisen riemua tavalliselle kameran käyttäjälle, kun saa yrittää arvuutella, mille lajille mikin pikkuinen kuuluu.

torstai 28. kesäkuuta 2018

Sinisiipiä ynnä muita

 Erilaisia sinisiipiä, ylempi on kangassinisiipi.


Hopeasinisiipi.

 Tesma, Suomen yleisin perhonen ja huonoiten tunnettu!

 Piippopaksupää imeskelee kärsällään.

Jokin pistiäinen oli etsimässä munintapaikkaa. 
 Angervohopeatäpliä oli juuri kuoriutunut valtavat määrät koiranputkipellolla.


keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Perheonnea ja epäonnea

 Juhannuksena pääsimme vähän käväisemään järvellä. Luulin tätäkin kuikkaa yksinäiseksi lapsettomaksi ja puolisottomaksi, mutta kameran läpi katsottuna hahmottui viereltä poikanen. Tosi pieni ja nuori on lapsonen vielä. Kuikkaa kun ei pääse lähelle, ei noin pieni poikanen erotu paljaalla silmällä.
Mutta tuo kuikanpoikanen olikin ainut ilon aihe. Monia lintuja oleili ilman jälkikasvua. Tämä tukkakoskelonaaras on ilmeisesti sama, jonka olen nähnyt ja kuvannutkin pitkin kevättä puolisonsa kanssa, mutta se ei ole päässyt pesimään. Ja nyt on jo puolisokin lähtenyt ulkomaille. Siinä lintu vain kivellä lepäili yksikseen rantasipin kanssa.

Kiersimme mm. erään luodon, jolle keväällä oli oikein tungosta pesijöistä. Tiiroja luodolla oli useita, ja poikasia siitä päätellen, että yrittivät meitä hätistellä pois. Valokuviin on osunut ainakin yksi tiiranpoikanen. Rantasipikin juoksenteli siellä levottomana, joten silläkin on kai poikasia. Mutta selkälokkiparia ei näkynyt, ilmeisesti eivät ole onnistuneet. Samoin joutsenilla ei mitään tietoa poikasista.

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Tulijaa äimistelevät

Heti ylösnoustua kiirehdin taas tänä aamuna puutontille ennen kuin alkaa ihmisiä liikkua. Olen huomannut, että kun hiljaisen yön jälkeen olen paikalla ensimmäinen liikkuja, lintuja alkaa ilmestyä  uteliaisuuttaan hämmästelemään melko lähellekin. Ellen ensimmäisen viisiminuuttisen hämmingin mentyä ole ehtinyt kuvata, menee tilanne pian ohi ja linnut piiloutuvat omiin oloihinsa. Turha sen jälkeen on näkyvillä enää seisoskella. Enkä viitsi piilokojua toisten tontille raahata.
metsäkirvinen
 Metsäkirvinenkin näköjään on pesinyt alueella, poikanen äimisteli pitkään tukin päällä.

talitiainen
 Talitiaisia nyt näkee kotipihassakin, mutta poikaset ovat niin hellyttävän pöllämystyneitä ja uteliaita ja ihmettelemistä riittää.Värityskin on kovin haalea.

pensaskerttu
Pensaskerttu ilmestyy joka kerta ilahduttamaan ja joskus jopa laulaa lurauttaa.

En voi olla laittamatta vielä kuvia peukaloisesta, kun sen nyt kerran olen bongannut. Siellä emo poikasineen oleilee samoissa risukasoissa joka kerta.

peukaloinen

metsäkirvinen, talitiainen, pensaskerttu, peukaloinen

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Risukoista tykkäävä

Risukon vieressä seisoessani lähelläni alkoi kuulua rapinaa. Kas, siinähän oli peukaloisen poikanen tutkiskelemassa itselleen uusia asioita. Nokan juuressa vielä poikasille tyypillinen keltainen juova.
Kaikkea piti tutkia.

Kolme päivää olin käynyt samoilla paikoilla ja ihmetellyt, mikä hiljaisen kuuloinen laulu (ilmeisesti pelotteluksi tarkoitettu) kuului  lähipensaikoista. En koskaan nähnyt ketään.

Mutta tänä aamuna viimein onnisti. Risukasan päällä oksalla lauleskeli tosiaan samaisella äänellä joku, ja sehän osoittautui peukaloiseksi. Lintu on niin pieni, että en korkean risukasan päältä sitä millään erota, mutta kun sihtailin objektiivin läpi, siellä oleili tällainen ihanuus.
Peukaloinen.

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Paratiisi ihan vieressä

Meitä vastapäätä on tontti, jolle kunta kerää puuta ja risua, jotka haketetaan talvisin lämpökeskukseen vietäväksi. Tontille viedään myös joutomaata, minkä mukana on tullut valtava määrä erilaisia kasvinsiemeniä ja siten myös kesäisin valtava kukkaloisto. Ja kukat tietävät perhosia. Ja lahoavat valtavat risukasat ja puupinot keräävät hyönteisiä ja muita öttiäisiä ja linnuille löytyy puiden välistä pesäpaikkoja ja läheltä syötävää.

Olen huomannut tuon nenäni edessä olevan paikan vasta hiljattain itselleni aarreaitaksi lintujen ja perhosten suhteen. Tänään onnistuin kuvaamaan itselleni eliksen. Mustapääkerttu lentää pölähti yhtäkkiä yksinäisen pienen koivun oksalle kirkkaasti laulaen. 
 Vaikka sitä ei ole koskaan ennen nähnyt, tietää heti, että sen on oltava mustapääkerttu.

Tällainenkin siellä tuijotteli ja ihmetteli. Minusta se on harmaasieppo, mutta on niin lapsen oloinen, että olisiko tämän kesän poikanen. Vaikka harmaasieppo on minusta kyllä aina kovin hellyttävän näköinen.

Olen nähnyt siellä paljon muitakin pesijöitä, mm. pääskysiä ja västäräkkejä, räkättirastaita, tikkoja, vihervarpusia, puhumattakaan näkymättömistä livertelijöistä. Jopa taivaanvuohi tuntuu pesiytyneen alueen alapuolella olevalle kosteikolle, mutta millään en ole saanut sitä kuvatuksi, vaikka koko kevään olen kytännyt.
 Keväällä minua ihmetteli siellä mm. vihervarpunen.