perjantai 26. elokuuta 2016

Välähdyksiä kesältä

 Kaksi viikkoa olin ilman tietokonetta, kun meni kone rikki. Sitten meni kamera mitättömäksi enkä voi ladata siinä olleita uusimpia kuvia koneelle, sillä vein kameran huoltoon. Esittelen nyt sitten sekalaista pikkupokkarilla kuvattua kesän aikana.
Mäkimeirameissa lenteli eräänä päivänä koko päivän jokin perhonen, joka näytt hienolta. Mutta nyt huomaan, miten pokkari on todellakin hidas perhosten tai lintujen kuvaukseen. Gammayökköseksi tulkitsin tuon yllä olevan.

Kesällä tuli käytyä tyttären ja lapsenlapsen kanssa Kolmårdenissa. Siellä oli tietysti jos jonkinlaista eläintä. Paljon sellaisiakin, joita ei tavallisesti näe eläintarhoissa, kuten vaikkapa  kirahvi, kenguru ja tuo yllä oleva nimensä menettänyt :(

 Yli kaksisenttinen ötökkä ilmestyi pihaan. Taitaa olla suursukeltaja.

Täällä oli viime viikonloppuna kirjakemmakat eli kirjallisuuspäivät. Pari päivää oli kaikenlaista hienoa ohjelmaa. Yksi osuus oli lauantai-iltana runoristeily, jossa Aulikki Oksanen lausui runojaan ja Katriina Honkanen lauloi laulujaan laivan kannella, ja maisemat silmiä hivelevät. Ilta oli tosi hieno, sattui sateeton ilta. 


Kunta on istuttanut kirkonkylään ison alan auringonkukkia. Menin toivorikkaana kuvaamaan. Mutta miten kävikään. Kukat ovat kaikki ½-1 metrin minua korkeammalla, miten niitä saa kuvatuksi!
Pitäisi itse päästä jonnekin ylemmäksi, mutta se ei ole mahdollista. Kukissa oli lintujakin, mutta minulla ei ole nyt sitten sitä kameraa! Saa nähdä, meneekö minulta koko syksy sivu suun kuvauksetta.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Uudenlainen rastas

 Onnistipa minua saamaan uusi lintukuva kokoelmiini. Luulin räkättirastaaksi, mutta se olikin kulorastas. Onneksi lintu malttoi odottaa niin kauan, että sain jonkinlaisen todistuskappaleen. Nyt minulla on kaikki rastaat paitsi sepelrastas. Sen saadakseen pitäisi lähteä vissiin Lappiin. Tästä kulorastaasta olen yhtä onnellinen kuin lapsenlapsi Pokemonin Pikachusta!

Kiva nähdä punatulkkuja välillä muuallakin kuin pihan ruokinnalla. Oikein jäivät minua tuijottamaan. Harvoin metsässä ehtii tunnistaa, kuka siellä pensaaseen kiirehtii.

kulorastas, punatulkku

maanantai 8. elokuuta 2016

Ei miellyttänyt koirasta

 Enpä arvannut, että perhosretkellä minulla olisi ollut hyvä tilaisuus kuvata pikkulepinkäistä. Minulla oli vain perhoskamera mukana, pitkä putki kotona ja linnut tietysti kaukana, mutta hyvällä hollilla kerrankin. Pitkään istuskeli lepinkäiskoiras puunoksalla.

 Mitäs sieltä saapuu?

Vaimohan se sieltä tuli ja hellyydenosoituksia halajaa. Mutta selvästikään toinen ei ole innoissaan.

Pyh, no ei sitten, tuumaa tulokas ja lentää pois.

pikkulepinkäinen

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Talitiainen onnistunut

Talitiaisen poikanen
 Talitiaiset ovat saaneet ainakin kaksi pöntöllistä poikasia kukin. Hiljattain näin vielä tintin kantavan ruokaa pönttöön, ainakin kahdessa pöntössä oli jo toiset poikaset.
Talitiainen, sinitiainen, punarinta  ja viherpeippo sekä jotkut ryteikkölinnut ainakin ovat menestyneet pesinnöissään. Niiden poikasia olen nähnyt pihassa. En tiedä, miten on käynyt vaikkapa kirjosiepon. Keväällä lauloi niin mahtavasti, mutta ei sitten asettunutkaan ainakaan meidän pihan pesiin, joka pöntössä istui jo valmiiksi joku muu.

perjantai 5. elokuuta 2016

Kukkia ja perhosia

 Loistokultasiiven naaras viihtyy pietaryrtillä.

Siankärsämökin on useiden perhosten mieleen. Tuntuu miellyttävän perhosia, vaikka se meistä ei kovin ihanalta tuoksukaan. Tässä ruokailee pikkukultasiipi.

 Sulkaperhonen. Epäilin, että se olisi munintapuuhissa, sillä ruumis on niin kaarevasti keikistävä.

Ruiskaunokkeja puutarhassa. Jostain syystä ei ole houkutellut montakaan perhosta. Vain hätätilassa eksyvät näihin.

Johan ovat kehäkukatkin houkutelleet siivekkäitä.

Alan koko on arviolta 3-4 m kertaa 6 metriä. Aivan loistava läntti pihassa. Kehäkukat ovat keränneet valtavasti perhosia, mm. noita erilaisia kultasiipiä, neitoperhosia, sitruunaperhosia, herukkaperhosia. Parhaimpina perhosaikoina yritin laskea neitoperhojen määrää. Pääsin kahteenkymmeneen, mutta sitten sekosin. Niitä oli siis enemmänkin.

Kehäkukat tuntuvat miellyttävän neitoperhoja enemmän kuin nauhukset, joilla ne ennen kävivät. Tietysti ne imevät sitä, mikä maistuu parhaimmalta, jos on valinnanvaraa. Nämä mikänäidenniminytolikaan-kukat ovat 2-3-metrisiä ja valtavasti kukkia, mutta eivät oikein taida olla perhosten mieleen. Outoa sekin, että nirsoja ovat.

 Ja vielä tällainen leppäkerttu.

loistokultasiipi, pikkukultasiipi

torstai 28. heinäkuuta 2016

Monet jo kuluneita

 Yritin etsiä uusia paikkoja, joissa olisi uudenlaisia perhosia. Täällä ei ole kauheasti niittyjä, joka paikassa on vain metsää. Turhauduin ja kuvittelin tätä puolukalla istuksivaa sinisiipeä itselleni uudeksi lajiksi. Ei sitten kumminkaan. Taitaa olla ketosinisiipi, on vaikea määrittää, on kovin kulunut.
Niitä samannäköisiä ja tosi kuluneita lenteli melko runsaasti.

 Turhautuneena tulin kotipihaan. Valtava määrä eri perhosia ruokaili kehäkukilla: sitruunaperhosia ja neitoperhosia ihan "sikana".

Yksi ainoa hopeatäplä on käynyt pitkään kehäkukilla. Nyt se on jo aika kulunut.

Linturintamalla on nyt ollut tosi hiljaista. Olen keskittynyt melkein vain perhosiin. Mutta puiden oksien välistä minua tuijotti metsäkirvinen. Mitään ei puhunut, katseli vain.

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Luonnon monimuotoisuutta

 Tässä kaikenlaista pitkin kesää kameraan tullutta: korento rantaheinikossa.

Toiset korennot lumpeella.

 Herukkamittari talon seinällä.

 Tesmaperhosia, yleisimpiä ja silti melko huonosti tunnettuja.

Tässä olen kuvauskohteena pitänyt varmaan tuota karvapallukkaa, mutta koneelta katsoessa ilmeni, että pinnalla on ludetta oikein kasapäin. Ainakin kolme tai neljä ötökkää samassa kasassa.

 Jonkin sortin pörisijä.

Valtavalta ristikolta näyttää tuuletusikkunan hyttysverkkokin suurennettuna. Siinä majaili jokin otus, jota en tiedä, kuuluuko lasisiipisiin perhosiin vai onko muuten vain ötökkä.

Ihan kuin en tällaista turkoosia öttiäistä olisi koskaan ennen nähnyt. Tänä kesänä on ollut runsaasti. Luulin heinäsirkkoihin kuuluvaksi, mutta saahan sitä luulla kaikkea. Heinäsirkkakirjassa ei puhuttu tällaisesta mitään.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Perhonen lentäköön

Aika mukavasti ollut perhosia tänä kesänä. Jokin hopeatäplä ohdakkeella.

 Ohdakeperhonen, aika haalistuneen näköinen.

Sinisiivetkin parveilevat.

 Eilen mustikoita peratessa ulkona  karttaperhonen tykkäsi tulla soittelemaan.

Olikohan mustikan makua jäljellä, kun oli pitkään paikallaan. Tänä aamuna se oli kallionauhuksilla mettä imemässä.

 Tummakirjosiipi pari viikkoa sitten.

 Häiveperhonenkin on viihtynyt pihassa tammen rungolta tihkuvia nesteitä imien.

Ja puutarhassa kehäkukilla ruokaili keisarinviittanaaras.

 Ja vieläpä ruskea valesina-yksilö.

Keväällä löysimme kuistin kaapista pienen kopallisen kehäkukan siemeniä, joita olemme joskus keränneet kehäkukistamme. Laitoimme kaikki maahan ja kas, ne olivatkin vielä kelvollisia ja nyt meillä on valtava alue täynnä kehäkukkaa. Ei ole vielä ainakaan houkutellut kuin tuota keisarinviittaa ja sitruunaperhosia. Ja tietysti kaikenlaisia ötököitä.

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Yökokeilu

 Yksinäinen koskelonpoikanen ui ja tähysteli veden alta kaloja. En vain ole vielä edistynyt niin pitkälle, että ilman emoa tietäisin, onko iso- vai tukkakoskelon poikanen. Joku sanoi lintusivulla, että ei poikasia tarvitse tunnistaa. Jos näin ajatellaan, niin tarvitseeko tunnistaa itse asiassa mitään muutakaan!

Kävimme suolla katsomassa, olisiko lakkoja. Ei onneksi ollut kuin muutama, sain keskittyä perhosten metsästykseen. Paitsi että niitäkään ei juuri ollut, sillä eilen taivas oli valtavan paksussa pilvessä. Toisaalta se taas oli hyvä, jaksoi paremmin rämpiä. Tällainen hieno perhonen oli. Vaikkei minulle mitään hyötyä ja etua ole tämänkään tunnistuksesta, haluan silti jossain vaiheessa yrittää tunnistaa, kunhan ehdin.

 Minulla on ollut tarkoitus laittaa yöperhosia varten lakana ja valo siihen loistamaan. En ole vielä ehtinyt, mutta yöllä pihalampun valolle tuli valtaisa määrä erilaisia otuksia. Tämä sulkanen lampun päällä.

 Tosi korkealla olevan toisen pihalampun alapuolella oli tällainen, joksikin koisaksi arvelisin. juuri talon nurkan kohdalla, joten toinen puoli kuvasta pimeää.

 Tämä taitaa olla niitty-yökkönen. Kirjan mukaan se on hyvin yleinen ja tulee ensimmäisenä valolle.
Nurkan kohdassa oli tämäkin. Mutta tunnistaminen mahdotonta.

Tällainenkin lepäili valon loisteessa.

Oli vielä monta muutakin perhoslajia, mutta kuvat niin suttuisia, ettei niistä saa tolkkua. Tämä oli ensimmäinen kokeilu houkutella yöperhosia valolle. Kyllähän niitä houkutelluksi saa, se ei näytä olevan ongelma. Ongelma on pimeässä kuvaaminen. Siinäpä riittääkin haastetta tuleville vuosille.