torstai 8. joulukuuta 2016

Vielä Bioparkin lintuja

 Kun on niin sumuista ja olematonta ulkona kotimaassa, laitan vieläkin Valenciassa nähtyjä lintuja.
Kuvassa nuo eläimet jännittävät, mitä tapahtuu, ja minä jännitän, nostavatko linnut yhtään päätään kuvausta varten.

Ja nostivathan ne.  Etelänkruunukurki. Pakko oli rajata rutkasti kuvaa, että sai näkymään tuon kruununkin, se ei samansävyistä taustaa vasten erottunut yhtään kauempaa.

Afrikantäpläkyyhky. Raukka on pulun sukulainen, joten en meinannut ymmärtää kuvatakaan.

Suomupaksujalka.

 Tämä on ymmärtääkseni pronssi-iibis.

Iso määrä oli tällaisia sorsia tai hanhia. En tiedä, miten löytäisin näille nimen. Varmaan jotain afrikkalaisia lajeja, sillä Euroopan linnut -kirjassa ei tätä ollut. Hieman on kokoeroa sarvikuonoon nähden.
Nämä tämänkertaiset linnut on kuvattu Valencian Bioparkissa.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Pyrstötön hömö

Välillä kotimaista. Hömötiainen on menettänyt pyrstönsä. Näyttää se hyvin tulevan toimeen ilman sitäkin. Joka päivä lintu käy katsastamassa lintulaudan alustan.
Vertailun vuoksi pyrstöllinen hömö. En tiedä, onko sama vai eri yksilö. Tämä kuvattu jo pari kolme viikkoa sitten. Kyllä pyrstö tekee linnusta isomman vaikutelman kuin se todellisuudessa onkaan.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Lintuja lintuja aina vaan

 Valencian lintuesittely jatkuu. Tuntuu oudolta, että Espanjassa voi olla meidän tavallisia lintujamme, kuten tämä haapana. Mutta jossainhan ne ovat, kun ei kerran meillä Suomessa.

 Harmaahaikara ja pyhäiibiksiä. Pyhäiibis oli muinaisessa Egyptissä Thot-jumalan symboli.

 Tämä oli niin komea ja olisin halunnut sille kunnon nimen. En ole varma, onko se kapinsorsa.

 Ruusukapustahaikara Oceanic-puistossa.

 Mustakaulajoutsen ja patagonianhaapana.

Trumpettijoutsen. Oli niin laulujoutsenen näköinen, että en meinannut huomata, etteihän sen nokka olekaan keltainen. Oli siellä laulujoutseniakin.

 Patagonianhaapana, liejukana ja turkinkyyhkyjä.

 Etten sanoisi hieman haasteellista oli kuvata Oceanicin eksoottisemman puolen lintuja, sillä ne olivat valtavan talonkokoisen häkin sisällä, eikä sinne sateen vuoksi päässyt. Verkon läpi piti kuvata, kuten nuo kapustahaikaratkin. Rubiini-iibis.

Savannihaikara.

 Komea olisi tämäkin sorsa tai hanhi, joka värjötteli sateessa, mutta en millään löydä sille nimeä. Kuvaan on sattunut myös virtavästäräkki.

Hieman on kokoeroa strutsilla ja pyhäiibiksillä, vaikkei viimemainitutkaan mitään pikkulintuja ole.

maanantai 5. joulukuuta 2016

Eksoottisempia

 Välillä eksoottisempia eläviä. Flamingoja Valencian Bioparkissa.
Niitä on paljon ja tiiviisti toistensa kyljessä. Ja vesi heijastaa vielä kaksinkertaiseksi, joten on hankala saada yksityiskohtaista kuvaa ilman, että se näyttäisi sekavalta suoliläjältä.

 Flamingojen joukossa oli yksi erilainen pitkine nokkineen. Näytti ihan epämuodostuneelta flamingolta, mutta on todellisuudessa afrikaniibishaikara vieressään afrikannokisorsa.

 En muista nähneeni ennen pelikaaneja. Nyt niitä oli runsaasti ja ne olivat kivoja ja leikkisiä.

 Siitä sitten uimaan.

 Vähän erilaisia ovat nämä afrikanpelikaanit. Olivat eri paikassa kuin nuo äskeiset.

Aquariumissa oli pingviiniosastokin. Valkokulmapingviinejä olivat kaikki, espanjaksi pingüino juanito.Niitä oli vaikea nähdäkään, sillä ne olivat vesisen ja sumean lasin takana.

 Bioparkin lintuja olivat myös afrikanmarabut. Ja tietysti nokisorsia taas sielläkin.
Marabou-suklaan mielikuvien mukaan olisi marabuhaikaraa luullut kauniimmaksikin. Oikein on ruma ja vanhan ukon näköinen naamastaan.

Espanjan-elävien postaus jatkuu..

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Sorsalintuja


 Valenciassa sain jonkin verran kuvatuksi niinä kahtena ainoana aurinkoisena päivänä. Yhdelle aurinkoiselle päivälle varasimme käynnin Biopark-eläinpuistoon. En olettanut siellä olevan juurikaan lintuja, mutta sieltä löytyi vaikka mitä. En ole vielä kuvistani käsitellyt kuin ihan pienen määrän. Monille ei ole vielä löytynyt nimiäkään.

 Tänään laitan joitakin sorsalintuja. Nämä ensimmäiset kolme kuvaa ovat afrikanhanhia.


Tämä on anas sparsa, afrikannokisorsa. Tämä näytti olevan aika yleinen vähän siellä täällä.
Naamioviheltäjäsorsa. Yksi sateinen päivä kului Aquariumissa. Luulimme saavamme olla sisätiloissa, mutta alue onkin valtava puistoalue, jossa myös paljon lintuja.

Siellä piti pitää sadetakkia itsensä takia ja sateenvarjoa kameran takia ja äkkiä räpsäistä, ettei kamera kastu. Punapäänarsku on tämä kaunokainen.
Nämäkin ovat punapäänarskuja, mutta kuvattu Bioparkissa aurinkoisena päivänä.

Punapäänarskujen lisäksi vasemmalla muutama ristisorsa. Taitaa oikealla olla yksi punasotkakin.

Punasotka oli päiväunilla.
 Samoin vaimonsa. Sateessa ei juuri viitsi uiskennella.

 Ristisorsa ja taukoamatonta sadetta.

Ristisorsia.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Yleisiä ulkomaillakin

Olin Espanjassa Valenciassa 10 päivän matkalla. Tämäkään ei ollut varsinainen lintumatka, mutta ainahan on otettava kamera varalta mukaan. Tätä ei usko kukaan, mutta totta se silti on: koimme vain kolme poutapäivää, niistä vain kaksi aurinkoista. Muut päivät satoi koko päivän silkkaa vettä, pari päivää peräti kaatamalla. Yhdenlainen kokemus sekin.
Mutta mistäpä tuota keväällä matkaa varatessa tiesi, että juuri tuo viikko olisi sateinen. Onneksi sääennusteet kuitenkin pitivät paikkansa nyt, joten varasimme luonnossaolopäivät noille aurinkoisille hetkille. Kovin paljon en lintuja saanut kuvatuksi, sillä kukaan muu porukassa ei ollut erityisen kiinnostunut linnuista tai valokuvauksesta, mutta nyt alkajaisiksi muutama otos.

 Valencian lähellä on Albuferan valtava luonnonsuojelualue. Tällaista tietä kävelimme jäätyämme pois bussista.

 Virtavästäräkki on kuin tavallinen västäräkki, mutta isompi. Näitä hyppelehti useassakin paikassa.


 Ihmettelen, miten aina takuuvarmasti kulkureitit kulkevat niin, että linnut ovat vasten aurinkoa. Pienessä suojaisassa paikassa oli pitkäjalkoja.
 Aika kaukanahan nekin olivat, mutta muutama käppäili lähemmäksi.
 Lintu oli aika iso, lähes meriharakan kokoinen ja tosi pitkät punaiset jalat.
Pitkäjalka on nimensä veroinen jalkoineen.

 Aika monessa paikassa oli myös mustaleppälintuja.

 Ja varsin yleinen myös mustarastas.

En tunne punarinnan ääntäkään.  Pensaassa lauloi lintu ja kun oikein tirkistelin, löytyi äänen lähdekin. Peloton punarinta siellä lauleskeli.