sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Vuoden viimeisenä päivänä

 Muutama kuva eiliseltä kameranulkoiluttamisreissulta. Ei se aurinko jaksa koko naamallaan paistaa näin vuodenvaihteen tienoilla, mutta ilahdutti sentään vähän vilkuilemalla pilvien takaa.
 Saimaa on aina uudenlainen joka säässä. Pitäisikö vihdoinkin ottaa asiaksi ja käydä kuvaamassa jokin tietty kohta joka kuukausi ja vuoden kuluttua tehdä kuvasarja siitä, millainen paikka on eri säissä ja eri vuodenaikoina.





tiistai 27. joulukuuta 2016

Pyrstiksiäkin

Vuodet eivät ole veljeksiä. Viime vuonna näihin aikoihin sai kuvata aivan mahtavia jäämuodostelmia, tänä vuonna ei tietoakaan sellaisista.  Ei paistanut aurinko, vähän vain vilkaisi tuolta pilvien takaa.
Ihan huikaisevaa olisi mennä tuonne luistelemaan, mutta eihän siellä ole jäätä kovinkaan paksulti, sitä paitsi tuolla kaukana on aivan sulaakin. Tänään oli virran toisella puolella yksi isokoskelokin. Ei ollut älynnyt lähteä ulkomaille!
Talven ensimmäiset pyrstötiaiset näin eilen, noin viiden  pyrstiksen parvessa oli myös sinitiaisia.

tiistai 13. joulukuuta 2016

Suoraan sohvalta kuvattua

 Aiemmin totesin, ettei kannata lähteä kotipihasta minnekään, parhaat tapahtumat käydään siellä. Nyt huomasin, ettei kannata lähteä edes sohvalta minnekään. Eilen keskellä päivää havaitsimme ikkunasta supikoiran kuusiaidan alla. Ihme, sillä se kulkee yleensä öisin ja iltahämärissä.

 Tietysti piti sattua juuri alkamaan lumisadekin, mutta sellaistahan se on Suomen luonnossa.
supikoira

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Kotipiha paras piha

Eilen oli niin komea auringonpaiste, että se laittaa ihmisen ottamaan kameran raahattavakseen, vaikkei usein metsässä kuulu pihaustakaan mistään eläimestä. Ei nytkään.
Mutta ei pitäisi lähteä kotipihasta minnekään. Meillä on pihassa useita ruokintapaikkoja ja joka puolella kävi kuhina. Oli mm. keltasirkkuja, tiaisia, oravia, harakoitakin. Yritin hiipiä nurkan takaa hiljaa, jos olisi taas urpiaisia, niitä ilmestyi muutaman välivuoden jälkeen taas eräänä päivänä. Ei ollut urpiaisia.
 Mutta kuulin kauempaa pihlajasta erikoista naksutuksen tai naputuksen tapaista ääntä. Mikähän ihme se on? Sehän oli harmaapäätikka. Aika peloton, kun uskalsi olla samalla pihalla kanssani.

 Vaikka aurinko paistaa, ei se matalalla ollessaan saa säteitään osumaan pihaan metsän takaa.
 Tikan kuvaaminen häiriintyi, kun yläpuolelleni lensi se pyrstötön hömötiainen. Voi että minä sitten tykkään siitä, joten pitihän sitäkin sitten osoitella kameralla. Sekin oli ihan peloton, vaikka oli vain parin metrin päässä minusta.

Tässä ne syksyn ensimmäiset urpiaiset. Arvioisin, että ainakin parinkymmenen yksilön parvi kävi pihassa parina kolmena päivänä. Mihinkähän menivät, ei ole näkynyt muutamaan päivään. Mutta varmaan tulevat vielä, jos pakkaset jatkuvat.

torstai 8. joulukuuta 2016

Vielä Bioparkin lintuja

 Kun on niin sumuista ja olematonta ulkona kotimaassa, laitan vieläkin Valenciassa nähtyjä lintuja.
Kuvassa nuo eläimet jännittävät, mitä tapahtuu, ja minä jännitän, nostavatko linnut yhtään päätään kuvausta varten.

Ja nostivathan ne.  Etelänkruunukurki. Pakko oli rajata rutkasti kuvaa, että sai näkymään tuon kruununkin, se ei samansävyistä taustaa vasten erottunut yhtään kauempaa.

Afrikantäpläkyyhky. Raukka on pulun sukulainen, joten en meinannut ymmärtää kuvatakaan.

Suomupaksujalka.

 Tämä on ymmärtääkseni pronssi-iibis.

Iso määrä oli tällaisia sorsia tai hanhia. En tiedä, miten löytäisin näille nimen. Varmaan jotain afrikkalaisia lajeja, sillä Euroopan linnut -kirjassa ei tätä ollut. Hieman on kokoeroa sarvikuonoon nähden.
Nämä tämänkertaiset linnut on kuvattu Valencian Bioparkissa.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Pyrstötön hömö

Välillä kotimaista. Hömötiainen on menettänyt pyrstönsä. Näyttää se hyvin tulevan toimeen ilman sitäkin. Joka päivä lintu käy katsastamassa lintulaudan alustan.
Vertailun vuoksi pyrstöllinen hömö. En tiedä, onko sama vai eri yksilö. Tämä kuvattu jo pari kolme viikkoa sitten. Kyllä pyrstö tekee linnusta isomman vaikutelman kuin se todellisuudessa onkaan.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Lintuja lintuja aina vaan

 Valencian lintuesittely jatkuu. Tuntuu oudolta, että Espanjassa voi olla meidän tavallisia lintujamme, kuten tämä haapana. Mutta jossainhan ne ovat, kun ei kerran meillä Suomessa.

 Harmaahaikara ja pyhäiibiksiä. Pyhäiibis oli muinaisessa Egyptissä Thot-jumalan symboli.

 Tämä oli niin komea ja olisin halunnut sille kunnon nimen. En ole varma, onko se kapinsorsa.

 Ruusukapustahaikara Oceanic-puistossa.

 Mustakaulajoutsen ja patagonianhaapana.

Trumpettijoutsen. Oli niin laulujoutsenen näköinen, että en meinannut huomata, etteihän sen nokka olekaan keltainen. Oli siellä laulujoutseniakin.

 Patagonianhaapana, liejukana ja turkinkyyhkyjä.

 Etten sanoisi hieman haasteellista oli kuvata Oceanicin eksoottisemman puolen lintuja, sillä ne olivat valtavan talonkokoisen häkin sisällä, eikä sinne sateen vuoksi päässyt. Verkon läpi piti kuvata, kuten nuo kapustahaikaratkin. Rubiini-iibis.

Savannihaikara.

 Komea olisi tämäkin sorsa tai hanhi, joka värjötteli sateessa, mutta en millään löydä sille nimeä. Kuvaan on sattunut myös virtavästäräkki.

Hieman on kokoeroa strutsilla ja pyhäiibiksillä, vaikkei viimemainitutkaan mitään pikkulintuja ole.

maanantai 5. joulukuuta 2016

Eksoottisempia

 Välillä eksoottisempia eläviä. Flamingoja Valencian Bioparkissa.
Niitä on paljon ja tiiviisti toistensa kyljessä. Ja vesi heijastaa vielä kaksinkertaiseksi, joten on hankala saada yksityiskohtaista kuvaa ilman, että se näyttäisi sekavalta suoliläjältä.

 Flamingojen joukossa oli yksi erilainen pitkine nokkineen. Näytti ihan epämuodostuneelta flamingolta, mutta on todellisuudessa afrikaniibishaikara vieressään afrikannokisorsa.

 En muista nähneeni ennen pelikaaneja. Nyt niitä oli runsaasti ja ne olivat kivoja ja leikkisiä.

 Siitä sitten uimaan.

 Vähän erilaisia ovat nämä afrikanpelikaanit. Olivat eri paikassa kuin nuo äskeiset.

Aquariumissa oli pingviiniosastokin. Valkokulmapingviinejä olivat kaikki, espanjaksi pingüino juanito.Niitä oli vaikea nähdäkään, sillä ne olivat vesisen ja sumean lasin takana.

 Bioparkin lintuja olivat myös afrikanmarabut. Ja tietysti nokisorsia taas sielläkin.
Marabou-suklaan mielikuvien mukaan olisi marabuhaikaraa luullut kauniimmaksikin. Oikein on ruma ja vanhan ukon näköinen naamastaan.

Espanjan-elävien postaus jatkuu..