keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Erilaisia eläimiä ja elämyksiä

Olen tulkinnut, että tämä perhonen on espanjankirjoapollo. Niitä lenteli Portugalissa eräällä niityllä paljonkin, mutta voi miksi en saanut kuvaa myös päältä päin. Vaikka ilmeisen samanlainenhan se on toiselta puoleltakin.
 Näyttää olevan niin, että Euroopassa on kohtalaisen vähän erilaisia lajeja, ja eri maissa vain on hieman erilainen versio meidän kotoisista lajeistamme. Tämä on etelänkeltaperhonen. Minulla on Suomesta suokeltaperhonen, näyttävät melkein samanlaisilta. Portugalissa perhosista oli myös ohdakeperhosia, amiraaleja, ruostepapurikko ja joitain valkoisia, ilmeisesti kaaliperhosia.

Jokin toukka syömässä kukkaa. Eräällä pellolla oli aivan tuhoton määrä joitain pieniä toukkua. Noin viiden ryhmissä, 10-20 sentin välein koko pelto täynnä toukkaa.

Aika iso etana, melkein 10 cm. Tämä on kai niitä, joita piirroksissa näkee kulkemassa "asunto" selässään.
Kaksi saukkoa.
Valtavasti kilpikonnia. Eräällä paikalla oli melkein koko ranta täynnä tällaisia konnakasoja.

 Eräässä ojassa oleili paljon rapuja.

 Possuja emänsä kanssa oli kerran irrallaan tiellä. Auton ikkunasta äkkiä vain tällaisen kuvan sain.

Nämä eivät ole eläimiä, mutta kuuluvat sarjaan elämyksiä. Kerran meiltä suljettiin tie ja ohjattiin sivutielle. Runsaasti poliiseja ajoi edellä ja pian tuli tien täydeltä pyöräilijöitä. Oli alkanut Algarven ympäripyöräily.
Pyöräilijöiden perässä tuli valtavat kolonnat huoltoautoja varapyörineen ja -renkaineen. Eräässä hotellissa yöpyi samaan aikaan kanssamme saksalainen pyöräilijäjoukko. Aamulla huoltomiehet vetivät huoltorekasta pyörää ja muuta tarviketta. He kasasivat pihaan pöydän, siihen pulloja ja joka pulloon annostelivat pussista jauhetta ja kannusta nestettä.

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Kaukaisia maisemia

Maisemia en Portugalin-matkalla juurikaan kuvaillut, sillä se on vaikeahkoa pitkällä lintuputkella. Mutta aina jotain tarttui sentään mukaan. Maisemakuvaukseen olisi ollut tosi hienot mahdollisuudet, sillä olimme kaikissa mahdollisissa biotyypeissä ja siten näkymät kulloinkin erilaiset.

Saisikohan Suomessa pitää hevosta noin vain kytkettynä kadun varrella.

Ruokokin on mahdottoman pitkää. Tässä matkalla jonnekin rantamaisemiin.

Auringonlaskut ja -nousut olivat kertakaikkisen upeita. Rantalietteen kuviointi kaunista. Ei vain laskeva aurinko mahdu samaan kuvaan rannan kanssa.



Korkkipuumetsikköä. Alaosat puusta kuorittu. Muutaman vuoden kuluttua saa kuoria uudelleen.



Kalastajan saavuttua rantaan tiesivät sorsat tulla kilpailemaan ruuasta.






sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Vielä ulkomaaneläviä

etelänisolepinkäinen
 Olen joutunut pitämään taukoa kuvien valkkaamisessa, sillä minun on pitänyt olla äidin apuna Seinäjoella. Siellä minulle vihjattiin paikasta, jossa oli nähty päivittäin tiettyyn aikaan peltopyitä. Kun minulla ei peltopyystä ole vielä kuvaa, ryntäsin paikalle kahtena aamuna. Ekana aamuna näinkin lintujen tepastelevan 10 linnun parvena, mutta voi onnetonta! Eiväthän ne odottaneet kuvanottoa. Toisena aamuna tiesin jo, mistä ne voi löytää, joten osasin varoa, mutta niitä ei ollutkaan missään. Olin ehkä liian aikaisin liikkeellä. Lähtöaamuna en enää mennyt paikalle, sillä satoi kovasti ja paikalla oli tosi paljon sulavettä.
Joten Portugalin lintukavalkadi jatkuu.
mustakottarainen

siniharakka

mustaleppälintu

samettipääkerttu koiras

hietatiira

jouhisorsa

lapasorsa

tavi
Tavejakin oli satoja ellei tuhansia. Ja joukko jatkuu kanavassa tuon mutkan takana, ja lisää tuli. Kuvia katsellessa löysin vain pari lapasorsaa tuosta joukosta.
heinätavi
 Sekä yksi heinätavi uiskenteli muuten yhtenäisessä taviporukassa. Ihan kuin muut tavit haluaisivat pitää vähän hajurakoa tuohon erilaiseen lintuun.
merimetso
Merimetsojakin kuivatteli itseään aidanseipäillä.

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Jokunen kahlaaja

 Sotilaallisessa rivissä kulkivat punajalkaviklot ruokaa etsien Lietteellä Portugalissa.

 Lintuihmiset puhuvat lintumassoista. Ja massoja siellä todella on, mutta minua ei kauheasti riemastuta, jos massoista ei oikein saa selvää, mitä siellä on. Tuhansia mustapyrstökuireja on tässä kuvassa.
Muutama oli jossain lähempänä.

 Mustajalkatylli.

Punajalkaviklo ja tyllejä.

 Suosirrejä, pikkusirrejä ja mitä kaikkea muuta. Eikä edes näistä kunnon kuvaa, kun ovat tosi kaukana.

Nämäkin ovat kai jotain sirrejä, näyttää kuin purjelaivoja kulkisi järvellä.

Euroopan kaikista lintulajeista oli varmaan kaikkia mahdollisia ja mahdottomia näkyvillä tai piilossa. Nämäkään kuvat eivät ole mitään hyviä, mutta saan laittaa vaikkapa rikkoutuneen objektiivin syyksi.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Haikaroita

lehmähaikara
 Haikaroita oli Portugalissa jos jonkinlaisia. Lehmähaikara oli yksi runsaslukuisimpia.
Eräänä iltana huomasimme lehmähaikaroiden asettuneen yöpuulle. Pensas näytti kukkivalta pensaalta.
Kunnes sitten tontin omistaja tuli koiransa kanssa ajamaan linnut pois. Ilmaan pölähti satoja lehmähaikaroita.
jalohaikara
Kun haikarat olivat niin hyvin edustettuina,  ei niitä tullut kuvatuksi kaiken aikaa. Huomasin vasta nyt kotona, että jalohaikaraa ei olekaan tullut koneelle kuin tuo kuvan takaosassa seisova yksilö.

silkkihaikara
 Nimittäin silkkihaikara oli yleisempi, ja sitä oli myös kaikkialla, joten ei aina viitsinyt osoittaa kameralla, kun haikaroita näki.
 Silkkihaikara punajalkaviklon seurassa

harmaahaikara
 Harmaahaikaroitakin oli vaikka missä.
harmaahaikara

kattohaikara
 Samoin kuin kattohaikaraa näki aina, ellei pitänyt silmiään kiinni.

mustahaikara
Sen sijaan mustahaikaraa näin vain tämän ainoan kerran lentämässä.

kapustahaikara
Kapustahaikaroita oli parissa paikassa.
kapustahaikara
viherhaikara
Tämä viherhaikara, samoin kuin seuraava yöhaikara olivat nämä ainoat yksilöt ja ainoat kuvakulmat, jotka näin. Nämä olen julkaissut jo ennenkin, mutta kun ovat niin harvinaisia, olkoot tässä täydentämässä haikaralistaa.
yöhaikara