Olihan siellä paljon isokoskeloita ja telkkiä sekä sinisorsiakin, niin ja tietysti naakkoja, variksia sekä merimetsoja, mutta nyt yritimme metsästää näitä harvinaisempia.
lumikko, puukiipijä, uivelo, tikli
Olihan siellä paljon isokoskeloita ja telkkiä sekä sinisorsiakin, niin ja tietysti naakkoja, variksia sekä merimetsoja, mutta nyt yritimme metsästää näitä harvinaisempia.
lumikko, puukiipijä, uivelo, tikli
harakka 2, närhi 5, keltasirkku 50, punatulkku 6, talitiainen 4, sinitiainen 4, hömötiainen 1, urpiainen 3, mustarastas 1, käpytikka 1, valkoselkätikka 1, harmaapäätikka 1, peippo 1, viherpeippo 4. Ja vielä nisäkkäistä orava.
Oikein iso yllätys oli naaraspeippo, joka keltasirkkujen kanssa hyppelehti lintulaudan alla. Yllätys oli myöskin viherpeipot, sillä en ole havainnut niitä pitkään aikaan.
Kuvassa valkoselkätikka, joka uskollisesti on käynyt pihassa koko talven, ja jopa täsmällisesti, aina kello 11.
Vaikka nykyään talvet ovat yleensä harmaita, mustia ja leutoja, tulee sentään aina joskus myös kylmiä ja kirkkaita päiviä, jolloin luonnon kauneus pääsee oikeuksiinsa.
Urpiaisetkin ovat saapuneet, jo viikko sitten. Viime vuonna en muistaakseni nähnyt niitä ollenkaan.
Samoin kettu oli eilen yhtäkkiä pihassa siemeniä syömässä. Ei onneksi näyttäisi olevan kapinen.
Eräänä yönä puolenyön jälkeen täyskuutamossa (sekin harvinaista nykyään) tulla pomppi rusakko omenapuun alle. En yrittänytkään kuvaa, en kumminkaan olisi osannut ottaa niin, että kuvasta olisi ymmärtänyt, että rusakko oli kuutamolla.
Uudenvuoden aattona oli iltapäivällä hieno auringonlasku.
kettu, urpiainen, keltasirkku, valkoselkätikka
harakka, talitiainen, sinitiainen, hömötiainen, pikkuvarpunen, pähkinänakkeli
siniritariyökkönen, puolukkapiiloyökkönen
Tänä vuonna olen aloittanut yöperhosten kyttäilyn jotenkin paremmin kuin monena muuna vuonna, aloitin jo hyvissä ajoin heinäkuun lopussa. Olen ymmärtänyt mennä kukillekin sekä päivällä että yöllä. Nämä nauhukset ovatkin todellisia perhosmagneetteja myös yöllä. Keltaritariyökkönen näytti viihtyvän niillä ympäri vuorokauden. Sain myös ruususiiven näiltä nauhuksilta sekä pari muuta elistä. Olisivat vain saaneet kukat kukkia kauemmin. Kuivuuskin taisi jouduttaa kukkien nopeaa lakastumista.
Ritariyökkösten toinen, kulmaritariyökkönen, saapui toissa iltana puun rungolle, jolle olin sivellyt punaviini-fariinisokeri-punaviinietikkasekoitusta. Nyt viime aikoina aiemminkin niitä on iltaisin ollut yhtaikaa kaksikin kappaletta.
Ja kerran jo pelkäsin, että siniritariyökkönen ei enää ikinä saapuisikaan meille, kun sitä ei viime vuonnakaan näkynyt, mutta toissailtana se tuli. Sain siis sen kolmen värisuoran! On se komea näky, kun pimeään puutarhaan katsoessa yhtäkkiä näkyy valtava valkoinen lepattava olio. Kun se levittää siipensä, taitaa juuri ja juuri mahtua peukalon ja etusormen väliseen vaaksaan.
Huppukeltayökkönen kyllä loistaa rungolta kauas. Samoin muut keltaiset yökköslajit.
Ja kun sitten kaikessa rauhassa istuskelin lakanan vieressä odottaen tulijoita, kuului takaani linnun ääni "kvik". Käänsin taskulampun puun rungolle, ja siellähän oli lintu napsimassa noita minun juuri kuvaamiani perhosia. Vain kulmaritariyökkönen lensi kiireesti luokseni turvaan :) :)