tiistai 31. heinäkuuta 2012

Raitanaama

 Vesilinnut ovat yleensä kovin arkoja ja pysyttelevät piilossa ruoikossa.  Niistä ei tunnista muuta kuin että "sorsa tai lokki se ei ole, mutta jokin muu".
Varsinkin yksittäisiä lintuja on vaikea tunnistaa kaukaa. Siksi olin kovin hämmästynyt, kun viime aikoina useillakin kerroilla oli lintukuvissa kaikilla raitoja naamassa. Ensin arvelin, että olen kuvannut huonosti, aurinko, aallot tai ruoko varjostavat naamaan viiruja. Mutta uskottava se on, että härkälinnun nuoret yksilöt ovat raitanaamoja! Hyvä suoja raidallisessa ruoikossa.


Yllä oleva yksinäinen nuorukainen äänteli ja uikutti keskellä järveä yksinään. Välillä se otti pinnalla pieniä vesispurtteja. Luulin erästä kauempana olevaa toista lintua sen emoksi ja toivoin, että linnut kohtaisivat. Vasta tietokoneelta lintuja katsoessani huomasin, että kauempana oleva ei ollutkaan härkälintu vaan kuikka, yhtä yksin sekin.
Tämän härkälintupariskunnan olen kuvannut joskus keväällä. Härkälintu on saanut nimensä siitä, että se ääntelee tosi rumasti, kuin härkä mylvisi jossain ruoikossa.
Tämä yksilö on saanut raidat pois naamastaan.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Luodolle tunkeutujat

 Melontaretkellä kiinnittää huomiota yleensä lokit ja tiirat suurilla popuilaatioillaan ja äänekkyydellään. Erään luodon tiirat pitivät kovaa meteliä, ja selvisihän se syykin.

 Kolme muuta vesilintua oli saapunut aivan luodon rantaan, eivätkä tiirat suvainneet niitä.
Olen päätynyt siihen tulokseen, että tunkeutujat olivat tukkakoskeloita.

Korvaakin alkoi kutittaa kesken kaiken ja sitä piti alkaa kynsiä vedessä.






Lopulta sekä tiirat että koskelot hermostuivat melojien läsnäoloon ja lensivät vähitellen pois.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Punkkarilintu

Järvellä ei muuten aina huomaisikaan lintuja, mutta kun näkee tällaisen auran, tietää että  jokin tai jotkut linnut sieltä lähestyvät. Jännittävä nähdä, keitä sieltä saapuu.
 Tällä kertaa oli kyseessä isokoskelonaaras perheineen.
Tämä perhe on ilmeisen tottunut ihmisiin, koska pesue saapui suoraan rantaan ihmisistä välittämättä.  Heti rannan tuntumassa poikaset alkoivat kirmailla sinne tänne tehden ympyröitä ja syöksähdellen edes takaisin. Ilmeisesti kalastivat pikkukaloja saaliikseen.
Emo taitaa kohennella kampaustaan.
Ja onhan sillä hieno punkkaritukka. Vaan eikö hapsottava takkutukka ole jo vanhanaikainen.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Lokit yläkertaan

Saimaan vesi nousee kohisten.  Kolme viikkoa sitten kuvasin näitä haukottelevia lokinpoikasia, jotka vielä oleskelevat laiturilla. Vain emo pitää vahtia ylempänä.
Ainakin yli kahden lankun verran on vesi  noussut tänä aikana. Poikaset ovat joutuneet siirtymään yläkertaan. Ja könöttävät laiturilla yhtä kyllästyneen näköisinä kuin aina ennenkin.
Veden pinnalla on nyt valtavasti tällaisia vesimittareita. Veden pintajännityksen ansiosta nämä hyönteiset pystyvät harppomaan veden pinnalla ikään kuin olisivat vain silkkilakanalla.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Mäntykukka vaan ei männyn kukka

"Mikä ihme se tuo on?" kysyi joku kävellessämme metsässä.
Kyseessä on mäntykukka. Se on loiskasvi, jolla ei ole ollenkaan lehtivihreää. Ravintonsa se saa joltain toiselta kasvilta, tavallisesti männyltä tai kuuselta.
Saksalaiset nimittävät kasvia kuusenparsaksi (Fichtenspargel), onhan se kovasti parsan näköistä ja väristä.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Sorsailua

Sorsahyökkäys. Kokonainen poikue lähti tulemaan kohti.
Sotilaat natsoineen lepotauolla.
 Puhdistusrituaaleja.
 Hampaita ja hengityskuplia.
Ja kaikkea ihmiset jättävät rannoille jälkeensä. Hampaisiin tarttui jokin muovi tai paperinpala. Toivottavasti ei sorsan turmioksi.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Perhoset esittäytyvät


Viime kesästä lähtien olen kuvaillut myös perhosia. Jos Suomessa on tavattu noin 2500 eri perhoslajia, riittää tälläkin saralla harrastusta vuosiksi. Alkuun olen lähtenyt näillä näkyvimmillä. Yllä papurikko.
Neitoperhonenkin on tullut linssin eteen.
Ihmeellisesti eri vuosina näkee eri perhosia. Tuntuu, että viime kesänä ei juuri nokkosperhosia ollut ollenkaan, tänä vuonna niitä on lennellyt useitakin.
Sitruunaperhosiakin oli tänä kesänä runsaasti, viime kesänä en nähnyt niitä juuri ollenkaan.
 Suruvaippa on melko yleinen.
 Amiraali viime kesältä.
Perhosetkin ovat nopeita. Onnistuin kuitenkin saamaan edes tämän yhden kuvan kultasiivestä.
 Hopeatäplälajeja on monia. Tämä yksi niistä.
 
Tämä kulki Saimaalla kanootissa muutaman tunnin verran. Ei suostunut lähtemään pois vaan imeskeli kassin sankaa koko päivän. Luulin perhosta pitkään hopeatäpliin kuuluvaksi, mutta eihän siinä mitään täpliä ole vaan selvät verkot, joten arvelen sen sittenkin olevan verkkoperhosia, ehkä ratamoverkkoperhonen.

Lanttu- ja kaaliperhosia on näkynyt paljonkin, mutta en oikein tiedä, kumpiko tämä on. Valkoinen perhonen valottuukin liikaa kuvattaessa, joten kaikki pilkut ja raidat eivät edes näy.

Sinisiipilajejakin on useita. Järvenrannalla lenteli paljonkin sinisiipiä, imeskelivät suoloja hiekasta.
Samainen sinisiipi, mutta siivet lepoasennossa.

Keväinen kangasperhonen. Etanakin on tullut kuvaan.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Telkänpoikaset pakosalle

Telkkä osui kanootin eteen kolmen poikasensa kanssa.
Jostain syystä eivät huomanneet vaaraa ennen kuin kanootti oli ihan takana.
Ja sitten iski paniikki. Tavallisella uimisella ei ehtisikään pakoon.
On vain räpiköitävä karkuun minkä ehtii.
Eri puolille hajaantuneet poikaset löysivät heti toistensa luo, mutta emoa ei näkynyt missään. Tuskin se kauas oli joutunut.

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Nahistelua ruoasta

 Talitiaisen poikaset lentelivät lintulaudalle tutkimaan, olisiko siellä syömistä.
 Mutta sieltä kurkki vähän väliä suuri oravapeto, joka mussutti pähkinöitä.
Talitiaiset jäivät odottelemaan vuoroaan - ja riitelemään. Mene sinä pois, minä olin täällä ensin!
Pois täältä! Oikein minä pörhistän niskakarvoja, jos ei sana muuten kuulu!
 Peipponenkin tulee jonottamaan, mutta se tönäistään heti ylivoiman turvin alas.
 Sitten saapuu batman - ja orava poistuu.
Reitti on vapaa mökkiin. Kiukuttelija jää viimeiseksi pörhistelemään.