lauantai 31. elokuuta 2013

Yleinen piilottelija

 Olen niin tottunut pihan jokapäiväisiin pihalintuihin, etten kiinnitä niihin mitään huomiota. Mutta joitain siroja ja sutjakoita sulavaliikkisiä pyrähtelijöitä näytti nyt tulleen pihapensaisiin. Tämä ei ole niitä, jotka laskeutuisivat maahan tai lintulaudalle.
 Nopeasti se puikkelehtii puskissa ja äkkiä lentää puusta toiseen. Sen verran viivähti sähkölangalla, että sain pari kuvaa.
Taitaa olla Suomen yleisin lintu eli pajulintu, vaikkei uskoisikaan, kun sitä ei juuri koskaan pääse näkemään. Tiltalttikin on samannäköinen, mutta en ole koko kesänä kuullut sen laulua lähettyviltä.
Kirjojen mukaan pajulinnut tulevatkin näin syksyisin puutarhoihinkin.

perjantai 30. elokuuta 2013

Kurkkijoita

 Kesäinen peippo kurkkimassa pihpensaassa, mitä pihalla oikein tapahtuu.
Ja jokin ryteikön pikkulinnuista lensi ylös tammenoksaan, eikä millään näytä, kuka hän on. Tämäkin jo kesältä. Ei näy kuin mahapuoli, vaikka lintu kuinka keekoilee ja tiksuttaa.
Minulle ei näköjään riitä enää, että yleensä näen jonkin linnun, vaan pitäisi saada tietää nimikin.
Ja ilokseni olen taas nähnyt haukan, mutta kauhea stressi tulee, kun en oikein tiedä, mikä niistä monista lajeista. Oletuksena esitän, että se on hiirihaukka, on se kuitenkin vähän erilainen kuin aiemmin kuvaamani haukat.
Näyttää olevan niin, että jos aikoo haukkojakin nähdä, on ulkona kuljettava aina vähän pää kenossa ylös päin.

maanantai 26. elokuuta 2013

Oravien tuijotus

Orava tuijotti herkeämättä jotain sähkölangalla. Ei välittänyt meistä terassilla istuvista ihmisistä tippaakaan.
Mutta ei uskaltanutkaan tulla pidemmälle vaan katsoi viisaimmaksi lähteä takaisin. Tonttimme ympäri kulkevat sähkölangat kolmella sivustalla, ja oravat kiertävät aina koko kierroksen ylhäällä lankoja pitkin tullessaan pihaan. Eivät uskaltaudu suoraan avoimen pihan poikki kuin harvoin.
Seuraavana päivänä siellä istui kaksi oravaa taas intensiivisesti tuijottaen.
Mitä ihmettä ne niin kiinteästi vahtaavat ihmisistä välittämättä? 
Tätä suurpetoa tietysti. Tämä naapurin kissa on melkein jo kuin oma. Jo monta vuotta se on tullut meidän kanssamme askareisiin mukaan ja loikoilee terassillamme ja kerjää silityksiä.
Mutta pihan linnutkin valpastuvat heti tämän nähdessään ja tuijottavat tai varoittelevat pedosta.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Yksinäisiä ja hiljaisia

Niin tosi hiljaista on järvellä, vaikka kesä on vielä mitä parhain. Ei kuulu lokkien kirkunaa, ei tiirojen tiirrrr-huutoja, suurin osa taitaa paistatella päivää jo lämpimämmillä leveysasteilla. Sitten yhtäkkiä päämme yläpuolella on lokki, joka kantaa suussaan jotain valtavaa möykkyä.
Sitä ajaa takaa toinen lokki, mutta ei päästä ääntäkään, kuten lokeilla on tapana taistellessaan ruuasta.
Tyhjiä ovat luodot ja kalliot. Mutta eräällä luodolla seisoskelee kaksi nuorta lokkia yksin jätettyinä. Nuoren lokin harmaa väri on jo häviämässä. Silmänympärykset vielä tummat kuin olisivat saaneet nyrkistä silmään.
Erään suuren saaren rannan tuntumassa uiskentelee kaikessa rauhassa kaksi lintua. Ovat niin kovin pienen oloisia, etten meinaa tunnistaa. Osoittautuivat telkiksi, ilmeisesti vasta poikasia.
Yksinäinen sorsa.

Tyhjiksi ne luodot jäivätkin. Jossain kovin kaukana näin vielä pari härkälintua ja yhden kuikan. Hiekkarannalla oli sama yksinäinen varis kuin aina ennenkin. Siinä nelituntisen retken nähdyt linnut.

Kovasti olen koko kesän ihmetellyt, mihin ovat hävinneet kanadanhanhet. Yhtäkkiä ne muutama vuosi sitten ilmestyivät rannoille niin, että niitä oli kaikkialla. Tänä kesänä olen nähnyt vain yhden poikueen.

perjantai 23. elokuuta 2013

Öhkömönkiäisiä


Kaikenlaisia mönkiäisiä sitä maailmassa onkin. Tämä kämmenellä lepäävä on kai ristihämähäkki, mutta oli kai niin peloissaan, ettei suostunut levittämään jalkojaan, että olisi nähty koko komeus.
Tämäkin on kai jonkinlainen hämähäkki, joka kerran vain yhtäkkiä oli olohuoneen lattialla. Luulin ensin ruusunmarjaksi, mutta eihän marjalla ole koipia :)
Komea keltainen pieni piipertäjä. Huomattavasti leppäkerttua eli seitsenpistepirkkoa pienempi, joten ihme, että sen edes havaitsin puisella ulkoseinällä. 
Näitä pirkkolajejakin on Suomessa kymmeniä, joten kirjoista en lajimääritykseen apua löytänyt.

torstai 22. elokuuta 2013

Kesäisiä korentoja

 Sudenkorentoja on minulle kerääntynyt kesän mittaan jo julkaisemieni lisäksi useanlaisia. Tuntuu, että niitä lentelee enemmän kuin perhosia. Sudenkorentoja vain on vaikeampi kuvata kuin perhosia. Yllä hämmästyttävän komea, jokin ukonkorento.
 Tästä en päässyt selvyyteen, onko se korento vai "ötökkä". Olemus kuin keijukainen.
 Vihreiden ja sinisten lisäksi on keltaisiakin.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Amiraalikin vieraili

                                                                                                                                                amiraali
Näyttihän se amiraalikin lopulta siipensä. Viikon se on käynyt perhosbaarissa herkuttelemassa, sitten lentänyt lepäilemään talon seinälle tai puunoksalle. Mutta aina siivet supussa. Vasta eilen se levitteli siipensä kuvattaviksi.
 Mikään ei ole suututtavampaa kuin että perhosbaarissa tai kukissa näkyy erilaisia perhosia, mutta vain nurjalta puolelta. Eli tumma mitäänsanomaton alapuoli päällä päin. Eivät millään suostu avaamaan siipiään.
Kollaasin yläkuvassa kuitenkin vasemmalla herukkaperhonen ja suruvaippa, oikealla amiraali.
Alakuvan kukissa neitoperhonen ja oikealla metsänokiperhonen. Kaikki samanlaisia mustia, vanhan käpristyneen puunlehden näköisiä. Perhosen itsensä kannalta tietysti hyvä suoja.
Ja kun ei "baarissa" suostuta avaamaan siipiään, tässä keskikesän kukissa herukkaperhonen.

maanantai 19. elokuuta 2013

Varpushaukkoja



Kaksi varpushaukkaa on lennellyt talon yläpuolella useana päivänä. Hyvähän niiden on kytätä pikkulintuja saaliiksi, kun niitä on meidän pihassa pilvin pimein. 
 Sitten ne asettuivat korkeiden pihapuiden latvaan ja sieltä tekivät aina välillä hyökkäyksiä, mutta eivät kai onnistuneet saamaan kiinni muita lintuja.
 Voi voi taas kuinka epäselviä kuvia, mutta haukka on ehkä tunnistettavissa.
varpushaukka
Tämä oli samassa kuvassa kuin tuo ylimmäinenkin lintu, ja luulin ensin saaneeni kuvatuksi molemmat yksilöt haukasta.
Mutta kyllä tämä taitaa ollakin karkuun yrittävä saalistettava. Lieneekö pulu vai jokin muu.

lauantai 17. elokuuta 2013

Luottavaisia

 Käväisin katsomassa, onko eräällä lammella taas joutsenia, kuten viime kesänä. Olihan siellä, kaksikin.
Ne olivat vastarannalla, mutta kun näkivät minut, lähtivät tulemaan lähemmäksi. Ihme, sillä laajemmilla vesillä minulle käy yleensä päin vastoin. Yleensä ne vain loittonevat.


Varmaan lampi on mutapohjainen, kun ne ovat kovin likaisen näköisiä.
laulujoutsen

torstai 15. elokuuta 2013

Söpö jälkeenjäänyt

 Peippo on myös pesinyt jossain lähistöllä, sillä pesällinen poikasia on lennellyt pihassa pitkin kesää. Tämä poikanen on kuitenkin jotenkin tavallista rohkeampi, vähän oudon hitaalla käypä poikaseksikin.
Siinä se hissukseen haaveksien ja tosiaikaisesti käppäili kasvimaalla. Ehdin hakea kamerankin sisältä, ja yhä lintu vain tutkiskeli samoja kasvinlehtiä.  Vaikutti vähän jälkeenjääneeltä. Söpö silti.
peippo

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Monenlaisia petoja


Sudenkorennot ovat petoja, pyydystävät toisia hyönteisiä ja imevät mehut suihinsa. Tässä juuri yksi sellainen peto syöntipuuhissa.

Tuon korennon kanssa samassa kansiossa oli tällainenkin kuva. Jokin lintu on päässyt hengestään. Ehkä peto ei ole mikään maapeto, koska kuva on saaresta. Varmaan jokin haukka siepannut pienemmän linnun. Sulat ovat kyllä aika suuria, ei minkään kovin pienen linnun.

Peto se on hämähäkkikin. Yhden langan varassa roikkui tuolla samaisella saarella. Alkaako tästä kutoa pyydystä.

maanantai 12. elokuuta 2013

Kuikatkin pian etelään

Koskeloiden ja härkälintujen ohella näkee kuikkiakin aivan valtavasti nykyään järvellä aiempiin vuosiin verrattuna.  Kuikat vain eivät anna lähestyä itseään kuvausetäisyydelle. Harvinaista, että näinkin lähelle olen tätä päässyt.
Eilenkin näin toistakymmentä kuikkaa kokoontuneena keskelle järveä. Syysmuutto edessä nääs.
 Ja mitä ihmettä! Joku on ajanut autonsakin keskelle järveä!
Ei onneksi ollutkaan auto vaan kivi. Mutta joka kerran kauempaa katsottuna erehdyn luulemaan samaista kiveä autoksi. 
kuikka

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Turhaan pelkäsivät

 Tällaisissa maisemissa meloskelimme tänään. Ja vasta kuvan oton jälkeen havaitsin, että
lähimmällä kivellähän lepäilee lintuperhe.

 Siitä se emo hissukseen alkoi kehottaa poikasiaan nousemaan ja lähtemään.
Voi eihän meitä olisi tarvinnut karkuun lähteä. Eri kuvissa näkyy, miten emo näennäisen rauhallisesti vetää poikuetta, mutta aina sivusilmällä pitää tarkasti silmällä meitä tunkeilijoita.
isokoskelo
 rantakukka

perjantai 9. elokuuta 2013

Tuulihaukkakin vilahti


 Uimaan mennessä jokin ruskea lintu lensi männyn nokkaan. Auton ikkunasta yritän kuvata, mutta kaukana on lintu. Vien auton sivummalle ja hiivin puiden suojassa lähemmäksi. Lintu onkin siellä vielä. Räps. Tuulihaukka tuli kuvatuksi.
Vieläkin on turhan kaukana, mutta eihän lintu jäänyt odottamaan, että olisin paremman kuvan saanut. Olen kuitenkin tyytyväinen jo tuohon yhteen kuvaan. Ehkä siitä tunnistaa.
Koska tuulihaukka elelee runsaimpana Pohjanmaan lakeuksilla, olen iloinen, että satuin näkemään sen täällä Saimaan rannalla.
tuulihaukka