Vielä muutama lintu Savonlinnan reissulta

Vielä on laitettava muutama lintukuva toissapäiväiseltä Savonlinnan reissulta.Eivät mandariinisorsat suinkaan ainoita lintuja siellä olleet. Haapanoita oli jonkin verran. Haapanalla on kiva pillimäinen ääni.

Useilla näytti olevan pesupäivä.

Kuten sinisorsallakin. Monilla sorsilla oli myös soidinta, ne kulkivat pareittain ja nyökyttelivät päätään.

Ja jossain lätäkössä peseytyivät myös viherpeipot.

Useimmilla kanadanhanhilla oli kevätkarkelot meneillään. Ne näykkivät toisiaan.

Ääntelivät ja ojentelivat kaulojaan. Aikamoinen kielikin näyttää niillä olevan.

Ja mandariinisorsat lähtivät lopuksi nukkumaan.

Yllätyksenä pari meriharakkaa.

Ja tietysti lokkeja. Kalalokki on minun suosikkini.

Yksi selkälokki lenteli paikan yllä. Tämä laji on kuulemma kovasti taantumaan päin. 

Oli siellä vielä ainakin peippoja, naurulokkejakin ja naakkoja. 

kalalokki, selkälokki viherpeippo, sinisorsa, haapana, kanadanhanhi,mandariinisorsa, meriharakka
 

Joskus on tuuriakin

 
Jo monta vuotta on lehdissä ja netissä ollut juttua, että Savonlinnassa oleilisi mandariinisorsia. En ole koskaan onnistunut näkemään, varsinkin kun en joka uutisen perään ole edes lähtenyt katsomaankaan. Nyt päätimme kokeilla onneamme ja kas, on ihmisellä joskus tuuriakin. Olimme jo puoli tuntia kierrelleet linnan läheisyydessä, kunnes joku neuvoi kohdan, missä ne olivat juuri lähteneet uimaan ihan kohti.

Ja vielä oli sen verran onnea, että ne tulivat juuri sille puolen rantaa, jossa seisoimme.

Siinä ne söivät jonkun laittamia jyviä ja kylläisinä lähtivät nukkumaan.

mandariinisorsa

Järkyttävästi lunta

Tänä aamuna oli valtava järkytys, kun havaittiin, että taas oli satanut rutkasti lunta, ainakin 15 cm. Ei kuitenkaan niin paljon, kuin yli pari viikkoa sitten, jolloin oli ainakin 30 cm, paikoin enemmänkin, kun polviin asti oli kahlatessa lunta. 

Nytkin oli järkytys siksi, että piti alkaa heti aurata, koska meillä oli kaupunkiin meno aamusta. Toisekseen nyt on jo paljon kesän muuttolintuja, jotka nälissään ja kylmissään hyppelehtivät ihmeissään hangella. Yllä viherpeippo.

Oli urpiaisia ja vihervarpusiakin.

Peippoja oli kaikkein eniten, ihan joka paikka täynnä, liioittelematta.

Vihervarpusia oli myös paljon.

Jopa räkättirastaat kärvistelivät kylmästä.

Kaupungista tultua olikin lämpötila kääntynyt jo plussan puolelle ja siellä täällä näkyi jo sulia kohtia. Maantie ja piha olivat ihan täynnä peippoja. Kuvassa nyt vain ihan muutama. Niitä yritettiin laskeakin, ja ainakin kahteensataan päästiin.

Järripeipot ovat myös tulleet, mutta niitä ei ollut niin paljon kuin eilen. Yllä naaras, alla koiras.

Jos punakylkirastaskin tulee pihaan, on sillä jo jonkinmoinen hätä.

Puhumattakaan rautiaisesta, joka on ihan kesälintu. Mutta mitäs tuli niin aikaisin.

Kappas, pajusirkkukin piipahti pihassa. Aamiaista syödessä äkkiä ikkunasta näpsäisin, ei saanut parempaa kuvaa, eikä ole sen jälkeen näkynyt tätä lajia.

Punatulkkuja tietysti..

Punarintakin saapuu aina turhan aikaisin.

Rautiainen.

Eikä tässä kaikki lajit, tietysti oli tiaisia, jopa lokkeja ja pyrstötiaisia kaksi, naakkoja, mustarastaita, puluja, variksia, harakoita jne. Mutta nyt kun mietin, närhiä ei ollut ollenkaan.  

rautiainen, punarinta, pajusirkku, viherpeippo, vihervarpunen, punatulkku, urpiainen, peippo, räkättirastas, punakylkirastas, järripeippo
 

Uivelot jäällä

 Jään reuna on vetäytynyt jo kauas, joten ei tahdo millään riittää kameran putket kuvaamaan muuttomatkalla olevia lintuja. Kohtasin tänään kymmenen uivelon parven matkalla Lappiin. Eilen kävin samalla paikalla, silloin niitä oli kuusi. 

Mutta mikä Murphyn laki se taas sai moottoriveneen tulemaan juuri samaan aikaan kuin minä olin kuvaamassa. Ja linnut tietysti karkuun. Eihän se moottorivene tuosta jään reunalta eteen päin päässyt, mutta sai linnut pakenemaan ja minut kiukkuiseksi harmista. 

uivelo

Pääsiäisenä tavattuja

Harmi että pääsiäinen oli niin aikaisin, että oli vielä kovasti lunta, eikä lintuja oikein ollut vielä paljoakaan. Vasta eilen ja tänään yhtäkkiä lisääntyi sirkuttelijoiden määrä rutkasti. Eilen tepasteli pellolla kevään ensimmäinen kurki. Yksikseen näytti olevan.

Ei ole ollut tilhiäkään koko talvena, mutta tänään yhtäkkiä osui kamera pihassa yksinäiseen tilheen.

Huvikseen kävimme kuulostelemassa, olisiko teeriä taannoisilla kujertelupaikoilla. Niitä ei nimittäin ole pariin vuoteen siellä ollut metsätöiden takia. Ja jo tielle kuului valtava kujerrus ja kähinä. Oli vain kuunneltava ja kuvailtava kaukaa tieltä, sillä lähelle ei voinut mitenkään mennä, lunta oli paikoin vielä puoli sääreen. Tämäkin kuva vain malliksi, että kyllä teeriäkin vielä on olemassa. Noin 10 lintua lenteli tai istuskeli puissa. Ja puiden takaa kuului koko ajan pulputus. Ainakin 100 metriä oli tuonne matkaa.

 Kappas, keltasirkku tuli tiirailemaan.

 

 Eilen sain tietää uuden koskikarapaikan. Ja pakkohan sinne oli suunnistaa, vaikka tie oli sohjoinen ja rapainen. Koko ajan pelkäsin, että juutumme kiinni. Kävelyäkin oli sata metriä umpihangessa, mutta siellä oli kuin olikin tällainen otus.

Kaukana järvellä keskusteli harmaalokki rannalla seisovan puolisonsa kanssa. Kumeat aoo-huudot vain kaikuivat tyynellä järvellä.

 Kuivalla lumettomalla rinteellä lenteli ensimmäiset nokkosperhoset.

Pihassa on näkynyt vihervarpusia ja peippoja, urpiaisia, mustarastaita ja pari pajusirkkua ja västäräkkiä.  Ja tietenkin kaikki talvella nähdyt, joten kyllä vipinää riittää.

nokkosperhonen, harmaalokki, keltasirkku, koskikara, tilhi, kurki, teeri