Perhosten värisuora

Tänä vuonna olen aloittanut yöperhosten kyttäilyn jotenkin paremmin kuin monena muuna vuonna, aloitin jo hyvissä ajoin heinäkuun lopussa. Olen ymmärtänyt mennä kukillekin sekä päivällä että yöllä. Nämä nauhukset ovatkin todellisia perhosmagneetteja myös yöllä. Keltaritariyökkönen näytti viihtyvän niillä ympäri vuorokauden. Sain myös ruususiiven näiltä nauhuksilta sekä pari muuta elistä. Olisivat vain saaneet kukat kukkia kauemmin. Kuivuuskin taisi jouduttaa kukkien nopeaa lakastumista.

Ritariyökkösten toinen, kulmaritariyökkönen, saapui toissa iltana puun rungolle, jolle olin sivellyt punaviini-fariinisokeri-punaviinietikkasekoitusta. Nyt viime aikoina aiemminkin niitä on iltaisin ollut yhtaikaa kaksikin kappaletta.

 Ja kerran jo pelkäsin, että siniritariyökkönen ei enää ikinä saapuisikaan meille, kun sitä ei viime vuonnakaan näkynyt, mutta toissailtana se tuli. Sain siis sen kolmen värisuoran! On se komea näky, kun pimeään puutarhaan katsoessa yhtäkkiä näkyy valtava valkoinen lepattava olio. Kun se levittää siipensä, taitaa juuri ja juuri mahtua peukalon ja etusormen väliseen vaaksaan.

Voidelluille puunrungoille ilmestyi kaikenlaisia muitakin kivoja, mm. tämä tummapuuyökkönen. Silläkin on tosi hyvä suojakuvio.

 

Huppukeltayökkönen kyllä loistaa rungolta kauas. Samoin muut keltaiset yökköslajit.

Vielä pörräsi vadelmavillaselkä rungolla. Ainakin kuukauden se on jo lennellyt, ja sen kaverit.

Ja kun sitten kaikessa rauhassa istuskelin lakanan vieressä odottaen tulijoita, kuului takaani  linnun ääni "kvik". Käänsin taskulampun puun rungolle, ja siellähän oli lintu napsimassa noita minun juuri kuvaamiani perhosia. Vain kulmaritariyökkönen lensi kiireesti luokseni turvaan :) :)

Nämä joutikin syödä

En ollut oikeastaan tiennyt, että korallikanukan marjatkin kelpaavat linnuille. Mutta hyvin ovat kelvanneet. Valtavan puskan viimeisiä on tässä menossa. Asialla jos jonkinlaisia pikkulintuja. Ainakin pajulintuja, punarintoja, hernekerttuja ja mustapääkerttuja olen nähnyt puskista pakoon pötkivän. 

Mutta eipä ole nämä marjat kelvanneet isoille linnuille. Varisten suihin meni puolet meidän tyrnimarjoista. Saimme kuitenkin sentään viisi litraa itsekin.

Tuholainen saapunut

Nyt on näitä kotiloita levinnyt meidänkin pihaan. Menin eräänä iltana nauhuksille perhosia tutkailemaan, mutta joka kukkatähkän päässä törötti tällainen otus.

Aiemmin olen kuvaillut niitä vain tällaisina ja naapurin ryteiköstä. Nyt ne ovat meilläkin. En arvannut tappaa, vaan kiikutin naapurin puolelle. Väitetään, että pitäisi tappaa kiehuvassa vedessä, että munatkin kuolisivat. Pelkkä rikki polkeminen ei auta. Ei kai muuten tappaa tarvitsisi, mutta kun taitavat puutarhassa syödä kaiken, ainakin nauhuksen lehdet oli syöty rei´ille.
 

Kaksi erikoista

Melontaretkellä seisoi pienellä kallioluodolla yhtäkkiä harmaahaikara. Kerran aiemmin olen sellaisen otuksen täällä nähnyt. Jospa se alkaa levittäytyä laajemminkin näille seuduille.

Muita lintuja ei sitten juurikaan näkynyt: vain kaksi kuikkaa ja kaksi lokkia. Tähän aikaan vuodesta näki ennen vanhaan kaikki tavalliset Saimaan linnut poikasineen. Mutta tämän päivän lintusaalis melontaretkeltä oli yksi harmaahaikara.
 

Päiväkahvin aikana levitimme ulkona päivänvarjon ja kun istuessamme katsahdimme ylös, ihmettelimme, mikä kuollut hiiri makaa varjon päällä. Yritimme ravistella sitä pois, mutta se ei liikahtanutkaan. Hain kameran ja huomasimme, että sehän oli lepakko, joka nukkui päiväuniaan. Se oli mennyt nukkumaan kokoonkasatun varjon poimuihin, eikä välittänyt mitään meidän touhuistamme.