sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Bongaustunnin saldo

Suuri valtakunnallinen pihalintujen bongauspäivä oli taas eilen ja tänään.  Itse tarkkailin pihalintuja eilen tunnin verran klo 11.30-12.30  ja sain tällaisen tuloksen:

talitiainen 7, sinitiainen 3, hömötiainen 1, keltasirkku 26, närhi 4, pikkuvarpunen 5, punatulkku 1, käpytikka 1, viherpeippo 2, varis 5, harakka 2, varpushaukka 1.

Tulos oli suunnilleen samanlainen siinä suhteessa, mitä talven mittaan on näkynyt lintuja. Sinitiaisten määrä näyttää romahtaneen rutkasti alkutalvesta.
Ihan tarkkailutunnin loppuaikana sujahti yhtäkkiä jostain varpushaukka ja putsasi koko pihan puhtaaksi, kaikki hävisivät kuin tuhka tuuleen. En tiedä, saiko haukka mitään saaliiksi, mutta mikään pikkulintu ei kymmeneen minuuttiin uskaltanut enää  hiiskahtaakaan.

Kuvassa on toissapäivänä näkemäni mustarastasnaaras, mutta eipä ollut enää eilen tuon tarkkailutunnin aikana.
Olisikohan tämä metsäkauris kelvannut bongaukseen mukaan, sillä sekin kävi syömässä siemeniä lintulaudalta.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Nappisilmäiset

Pyrstötiaisesta on tullut minun lempilintuni hömötiaisen lisäksi. Kävelylenkin loppumetreillä jo turhautuneena siihen, ettei taaskaan ollut muita lintuja kuin tikka nakuttamassa, huomasin yhtäkkiä lintuparven rannan puissa.
Nappisilmä. 
Niitä oli seitsemän linnun parvi. Mutta kun ne kieppuvat ja pyörivät ja heiluvat, on niiden kuvaaminen lievästi sanottuna haastavan hermojavievää. Vain pari kuvaa ehdin niistä saada.
Mitenkähän aina takaa päin tulee parhaimmat kuvat.
pyrstötiainen

maanantai 6. tammikuuta 2014

Ylensyönyt vai kasvaimen saanut

Tätä käpytikkaa säälittelin pitkään. Pelkäsin, että sille on tullut jokin kasvain, kun punainen vatsanalus on paisunut niin mahdottomaksi. Välillä arvelin sitä vain ylensyöneeksi.

Mutta ei hätää. Joissain muissa kuvissa näkyy, että tuo mahdoton punainen möykky onkin taliverkon häntää, joka sopivasti osuu juuri punaisen vatsanaluksen kohdalle.
Tämä tikka puolestaan yritti naputella vähän jokaista pölkkyä. Lieneekö hyötynytkin jotain.
Harmaapäätikkaa passaa kuvata vaikka joka päivä. Sillä oli aina sama kaava: ensin lento talipallolle, siinä syönti puoli minuuttia, sitten lento viereisen tammen rungolle, mistä se vähitellen hiissasi itseään korkeammalle ja korkeammalle aina kuulostellen välillä kuoren sisustaa.

Kun pakkaset hävisivät, hävisi tämä lintukin. Linnun näkemisen toivossa odottelen pakkasia takaisin.
Mies löysi jo aiemmin syksyllä ison kasan harmaapäätikan sulkia, jokin haukka varmaan saanut saaliikseen. Eikö sille olisi riittänyt jokin runsaslukuisempikin laji! Joten ei tämä näköjään ainut tämän lajin elävä ole.
harmaapäätikka, käpytikka

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Vielä löytyi kesäinen

Viime kesältä löytyi tällaisiakin kuvia. Fasaani on itselleni erittäin eksoottinen, sillä omalla paikkakunnilla ei niitä ole, enkä ole nähnyt lähiseuduillakaan elelevän.  Tämä oli Pohjanmaalla, jossa niitä kuuluu olevan pilvin pimein vaivaksi asti. Oikein piti toppuutella talonväkeä olemaan sitä ajamatta pois, että saisin kuvan.
Mutta eivät ihmiset sitä paljon hetkauta. Se vain kiekaisi, löyhytteli siipiään, jatkoi minun tuijotustani ja alkoi sitten etsiä syötävää heinikosta.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Uudenlaistakin lintuharrastusta

 On niin mustia päiviä, ettei saa mitään kuvatuksikaan. Varsinkin kun ulkona ei edes tapahdu mitään ihmeellistä. Täytyy tyytyä vanhoihin otoksiin.
Joulukuun puolivälissä oli hieman luntakin ja aurinkoisia päiviä. Mutta tällä keltasirkulla ei mennyt hyvin. Jokin oli pöllyttänyt sitä takaa päin, ihan kuin jokin petolintu olisi saanut  otteen selästä ja alahöyhenet jääneet päällimmäisiksi. Olisiko sirkku saanut jonkinlaisen täräyksen. Kun muut linnut lensivät pois, tämä jäi vain ihmettelemään.
Närhi eräänä mustana päivänä, kaiveli pihlajanoksalta jotain karvetta.
Olen keksinyt varmemman lintuharrastuksen kuin valokuvaus :) Olen alkanut kerätä lintupostimerkkejä. Lajituntemus kasvaa näitä lajitellessa vähintäänkin samaa vauhtia kuin luonnossa kuvatessa. Yllättävän mielenkiintoista tämäkin.