Lokakuun räpsyjä

Lokakuussa on vielä monenlaista säätä, jopa niin lämmintä ja aurinkoista, että viitsii lähteä melomaan. Peilityynellä järvellä on mukava meloa, etenkin kun ei ole enää muita liikkujia juurikaan. Ohilkevasta moottoriveneestä syntyy hauskoja säännöllisiä laineita.

Sorsia paistattelemassa päivää.

Kanadanhanhia aamutuimaan.

Syksyn yleisin toukka perhossivustoilla tuntuu olleen heinähukan toukka, joten minäkin opin sen näkemään ja tuntemaan.

Tällainen aamu tietää rumaa päivää.

Lokakuun alussa on vielä yöperhosiakin, kuten hallakehrääjä, tunturimittari, hallamittari, lumimittari tai tämä pakkasmittari. En viitsinyt enää laittaa valoa ja lakanaa. Niinpä laitoin usein illalla vain pihavalon palamaan ja ennen nukkumaanmenoa kävin katsomassa, mitä pihalampun ympärille on kerääntynyt. Melkein aina nuo äsken mainitsemani. Pakkasmittareista olen saanut jopa ainakin neljänlaisia eri versioita.

Oravat pitävät pihaamme omana pihanaan.

Nyt olisi marjoja

Pihlajanmarjoja olisi pihassa vaikka kuinka, mutta ei näytä olevan sellaisia lintuja, joille marjat kelpaisivat. Vain tilapäisesti joku lentää puuhun. Kuten vaikkapa tämä närhi, jolla oli tukka aivan pystyssä. En tiedä, mitä se oli säikkynyt.

Jokunen järripeippo joskus maistaa, mutta ei mitenkään suuremmin tunnu pihlajanmarjat kelpaavan.

Eikä tinteille nyt ainakaan. Käyvät vain oksalla joskus keekoilemassa.

Ilmeisesti on nyt koko Suomessa hyvin pihlajanmarjoja, kun ei ole tilhiäkään näkynyt ollenkaan. Viihtyvät kai pohjoisempana.

Odottamatta ja yllättäen

Kiva yllätys oli erään hakkuuaukion kelopuissa. Yli kymmenen teeren parvi oleili oksilla eilen aamutuimaan, olisivatko olleet yöpymässä. Oli sekä koiraita että naaraita.