perjantai 29. tammikuuta 2016

Telkkien lasketteluleikit

 Pitkään olen aikonut mennä Imatralle Vuoksen rannalle katsomaan, millaisia lintuja joella talvehtii. Nyt toteutin aikomukseni.
Tällä kertaa ainakin niillä kohdin, joilla itse tarkkailin, oli pelkkiä telkkiä. Minusta oli hauska havainto, että ne vasemmalta ylävirralta ajelehtivat virran mukana alavirtaan. Ja jostain syystä muuten aina selkä menosuuntaan.

Vähän väliä ne sukelsivat veden alle ja taas matka jatkui. Näissä yläkuvissa ne ovat juuri aikomassa sukeltaa.
Suurimmaksi osaksi myöhästyin. Tavallisesti sukelluskuvissa ei ollut jäänyt kameraan kuin pelkkiä kuplia.
 Kun aloin oivaltaa, miten säännöllistä sukeltaminen oli, aloin jo vähän paremmin ennakoida tilannetta.


 Ja kun ne pääsivät parin-kolmensadan metrin matkan virran mukana ja tuli silta vastaan, ne kääntyivät ja lensivät taas ylävirtaan ja laskettelu alkoi alavirtaan.


telkkä

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Räpsäyksiä ikkunasta

Kyllä ne pakkaset sentään olivat ihanan aurinkoisia ja raikkaita päiviä. En muista edes valittaneeni kertaakaan. Nyt täytyy sitten kuvata lumipyryä.

Nämäkin lumet ovat jo sulaneet tässä ylettömän lämpimässä säässä.

lumipyry

torstai 21. tammikuuta 2016

Onpahan kokeiltu

Lehdessä oli juttua, miten joku oli valokuvannut jäätyneitä saippuakuplia, ja minunkin piti kokeilla. Voin vakuuttaa, että ei todellakaan ole helppoa. Kolmen päivän tuhertamisen jälkeen en tämän kummoisempaan pystynyt.
 Olen sittemmin katsonut netistä ja siellä on useitakin eri liuosohjeita. Itse sain lopulta parhaan tuloksen tällaisella: ½ dl vettä, 1/4 dl astianpesuainetta, 1/4 dl siirappia. Ihanteellisin sää olisi tuuleton, -15 pakkasta. Itselläni oli melkein -30. Siinä on se etu, että kupla jäätyy heti, mutta niin tahtoo jäätyä puhallettava nestekin. Tosi kovalla pakkasella myös kuplat tahtovat rutistua kasaan, sillä kuplan sisällä oleva ilma tiivistyy kylmetessään.
Kupla jää yleensä mielellään kiinni puhallustikkuun. Kun sitä yrittää irrottaa, pallo rikkoontuu. 
Vain ihan muutama irtosi kokonaisena rikkoontumatta ja jopa lähti vierimään maata pitkin.

Eka päivänä, kun en ollut vielä nähnyt kuvia enkä kuullut ohjeita, luulin että tarvitaan vain vettä ja pesuainetta, kuten kesälläkin. Menin ulos ja luulin, että onnistuisin puhaltamaan kokonaisen keon ja viemään sen sitten aurinkoon. Näköjään ei tullutkaan (enkä silloin vielä osannut odottaakaan) tähtikuvioita pintaan. Ja kun lautasta yritti siirtää, pallot tietysti leijailivat tiehensä.
Onpahan tämäkin nyt kokeiltu.

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Sorsantapaisia

 Nämä sorsantapaiset ovat ihmetyttäneet minua siitä lähtien kun kuvasin ne etelän mailla. Huonoa on lintutietämykseni. Olen selannut kirjoja ja nettiä, mutta en tiedä, ovatko sinisorsan muunnoksia, esimerkiksi leukistisia sinisorsia vai ankkoja vai mitä muuta.

 Nämä kaikki uiskentelivat samassa porukassa Espanjassa Chorro-nimisessä paikassa joella. Tämä kaikkein tummin kuului mielestään samaan porukkaan, mutta ui aina vähän erillään muista.

 Niitä oli vitivalkoisia ja vähän ruskahtavia.
Ankka on sinisorsan kesytetty muoto ja niitäkin on useita eri rotuja, mutta voiko näitä ankoiksi kutsua, kun olivat vapaina luonnossa. Kovasti kuitenkin näyttävät ankoilta.
Tokoinrannassa Helsingissä on kuulemma valkoinen, leukistinen sinisorsa, mutta nämä eivät näytä sellaisilta.

Ja sitten jossain toisessa paikassa ihan "oikeita" sinisorsia.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Murujen kyttääjät

 Mustarastas on keksinyt selviytymiskeinon. Jos talipötkölle tulee tikka, rastas hyökkää kuin salamana kuusiaidan sisältä pötkön alle kyttäämään pudonneita muruja.

Talipötköllä on selvä syöntijärjestys. Yleensä se on täynnä tinttejä, mutta tikan tullessa muut häviävät heti. Tintit eivät ilmeisesti juuri pudottele muruja maahan, sillä silloin ei rastasta juuri näy kyttäämässä.
Eikä pelkästään mustarastas käytä hyväkseen tikan hopeltavaa syöntitapaa. Muutkin ovat oppineet tikan saapuessa siirtymään pötkön alle.
Siinä sitä nyt sitten odotellaan murusia. Talitiaisia, sinitiaisia ja pikkuvarpusia. 

Liikenisiköhän meille jotain?

mustarastas, talitiainen, sinitiainen, pikkuvarpunen

perjantai 15. tammikuuta 2016

Pakkaspäivän lintuja

 Vaikka on ihanan aurinkoista päivisin, ei meinaa keksiä uusia kuvauspaikkoja ja kohteita. Kaikki lähialueet on kuvattu jo sataan kertaan. Menen kuitenkin kirkonkylän rantaan. Siellä varikset ovat kovin kylmissään.
 Samalle oksalle ei mahdu kahta. Tappelu tulee heti, kun toinen yrittää lähestyä.

Löytyisikö lumesta jotain suuhunpantavaa.

Löytyi. Tuli kielikin kuvaan.
 Ja sorsia nyt on aina kumminkin. Tässä on avantouintipaikka, jota pidetään kunnossa läpi talven. Vain puolet siellä olevista sorsista mahtui kuvaan. Aallonmurtajan takana muuten vain höyryävä virta.
Tässä kohtaa on oikein kieltotaulu, ettei sorsia saa syöttää uintipaikassa, vaan syöttäjät ohjataan etäämmälle.

varis, sorsa

torstai 14. tammikuuta 2016

Jäiköhän henkiin

 
Kops! vain kuului, ja ikkunaan oli lentänyt joku. Näytti olevan sinitiainen. Taisi selvitä pelkällä säikähdyksellä. 
 
Vaan ei sittenkään. Siitä se alkoi vähitellen kallistua kumoon. Mies lähti ulos tarkistamaan tilannetta.
Se nostikin itsensä taas pystyyn, mutta ei kyennyt lähtemään lentoon. Mies toi sen sisälle vähäksi aikaa lämpiämään.
 Siinä lintu käsien sisässä jonkin aikaa haukkoi henkeään. Kun se alkoi liikehtiä levottomasti, mies vei sen ulos ja sinitintti lensi lähimmälle oksalle. Toivottavasti on selvinnyt.

sinitiainen

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Pakkasessa kärvisteleviä

Vaikka ei ole kuin -20 astetta, ovat linnut kovin viluisen näköisiä ja yrittävät kärvistellä paikoillaan höyhenet pörrössä.

Ruokintamökki on laitettu niin varjoisaan paikkaan, että ei viitsi edes yrittää kuvata niitä harmaita ja mustia kuvia. Ruokintapaikka siirretään näkyvämmälle paikalle heti, kunhan puunkaatajat tulevat kaatamaan puutarhassa olevat valtavat tammet. Ne on pakko kaataa, sillä ne eivät ole enää kunnollisia. 

talitiainen, sinitiainen, viherpeippo

perjantai 8. tammikuuta 2016

Vielä lunta ja jäätä

Minua toisaalta harmittaa, että hienot jäähahmot ovat jääneet viisisenttisen lumen alle. Mutta toisaalta lumikin tuo oman lisänsä muodostelmiin.


 Joitakin kuvioita putsailin lumesta. Luonto on luonut omat kukkamaljakkonsa.



torstai 7. tammikuuta 2016

Kukkaketo järven jäällä

 Onkohan niin, että luonnossa on vain tiettyjä muotoja, jotka toistuvat kaikkialla. Jäällä oli laajoja alueita, jotka olivat kuin kesäisiä tai syksyisiä lehtiä, nyt vain jäästä muodostuneita.
Ihan kuin katselisi syksyllä puista tippuneita lehtiä.

 Tämä puolestaan näyttää samanlaiselta kuin metsässä vihreä sammalmatto. Materiaalina vain tällä kertaa jää.

Tai tähtimäinen kukkaketo.

Kuin palleroporonjäkälää. Tai jos lähempää tarkastelee, on jokainen pallero kuin ruusu.