tiistai 30. syyskuuta 2014

Jopas löytyi kirja

 Kun kesäisin alkoi yhä enemmän kameraan tulla tällaisia, joille ei mistään löytynyt nimeä, kaipailin kunnon perhoskirjaa. Siis sellaista, jossa olisi muitakin kuin päiväperhosia.
Sellaista ei ihmeekseni oikein ollut olemassakaan, kunnes hiljattain näin kirjakaupassa tänä vuonna ilmestyneen kirjan, Suomen päivä- ja yöperhoset. Ostin oitis, vaikka se kallis olikin, mutta maksavat ne muidenkin ihmisten harrastukset.

Ajattelin, että nyt pääsen tunnistamaan kaikki tuntemattomiksi jääneet pikkusiivekkäät. Mutta kuinka ollakaan, kirjassa on 800 sivua! Selaapa niitä, jos ei ole haisuakaan, mistä päästä lähteä liikkeelle. Mutta kun alkaa tunnistaa hieman, kuuluuko perhonen mittareihin vai yökkösiin vai joihinkin muihin, alkaa löytyä samannäköisiä kuvia kuin itsellä. Sitä paitsi kirjan takana on kaikki perhoset rivissä vierekkäin, joista nopeasti vertailemalla pääsee jo vähän kärryille, mistä päin kirjaa kannattaa etsiä.

Tälle perhoselle olen löytänyt nimeksi leppävalkomittari.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Yöllisiä pihavieraita

 
 Emme kevään jälkeen olleet muistaneetkaan laittaa pihaan riistakameraa. Silloinhan kuvissa oli vain lokkeja, puluja, oravia tai naapurin kissoja. Kunnes pari viikkoa sitten veimme kameran taas ulos, kun omenapuun alla olevissa omenoissa oli aamuisin hampaanjälkiä ja pihassa iso kakkakasa. Tämän parin viikon aikana on kuviin tullut  enimmäkseen pelkkiä puita, varmaan nopeat linnut ovat ehtineet jo kuvasta pois ennen kuin kamera on lauennut.

Mutta on pihassa vieraillut näköjään kettukin.
 Se on käynyt omenapuun alla useampana yönä.
 Rusakko oli useissakin kuvissa, sen me olemme nähneet päivälläkin.
 Onkohan tämä naapurin kissa vai supikoira, veikkaan kumminkin kissaa. Vaikkakin se iso kakkakasa on kyllä mäyrän tai supikoiran. Supikoira on yleensäkin ollut vakituinen käypäläinen pihassa.
Ja tällainen omituinen kuva. Riistakamera osaa ottaa näköjään taidekuviakin.
Tämä on varmaan siltä kerralta, kun veimme kameran puuhun, sillä silloin taisi olla jo ilta, ja olemme asentaneet kameran kuvaamaan vain yöllä.

Nyt veimme kameran taas eri paikkaan, saa nähdä takertuuko muistikortille mitään.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Akrobaattijoutsenet

 
 Pari viikkoa sitten satuin näkemään joutsenpariskunnan ruokailemassa erään lahden poukamassa. Näillä ei ole poikasia ollenkaan, kun taas sillä toisella samoilla seuduilla kulkevalla pariskunnalla on neljä poikasta. Olisikohan pesintä epäonnistunut? Ei kai joutsenet luovuta poikasiaan toisten hoidettavaksi koskeloitten tapaan.
Jäin seuraamaan, kun toinen linnuista nousi vedenalaiselle kivelle putsailemaan itseään. Jos lintu onkin isohko kömpelön oloinen, taipuu kaula mitä ihmeellisimmille mutkille.
 Välillä tuuletukset.
 Oho, se laittoikin hameen päälleen!
 Välillä kutittaa korvaa. Jalkakin näyttää taipuvan kuin muoviputki.
 Kaikki liat ja kutiavat kohdat on järsittävä.
 Jalat on oiottava.
 Käyhän se tämä putsailu yhdelläkin jalalla.
 Tasapaino ei horju kertaakaan.
Ei se jalka siitä enää oiennutkaan, vaan joutsen kävi päivälevolle yhden jalan varassa. Kokeilepa tehdä perässä ja vielä vedessä seisoen!
Toinenkin saapui paikalle ruokailtuaan tarpeeksi, nousi samalle kivelle ja rituaali alkoi alusta. Ensimmäisen lepo ei häiriintynyt, hieman se vain antoi toiselle tilaa ja jatkoi lepoaan.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Mikä pilaa maiseman

 Eilen aamulla sillan yli ajaessani sattui aamurusko, ja järven yläpuolella oli lintuaura ja jopa hyvin lähellä. Enhän voinut autoa pysäyttää sillalle kuvatakseni, joten aura oli jo aikoja sitten mennyt, kun pääsin kameran kanssa ulos.
 Tänä aamuna oli kova sumu, ja lähdin sillalle seisomaan valmiiksi, jos sattuisi aurinkokin vilahtamaan.

Pelkäsin, että kovan sumun takaa ei aurinkoa näkyisi tai olisi pilviä niin, ettei valoa olisi yhtään. Mutta sen verran pilkahteli aurinko, että jos olisi muuttolintuja tullut, olisivat ne näkyneet hyvin.
 Koko tunnin aikana ei muuttolintuja näkynyt, ei ehkä nimenomaan sumun takia. Käänsin siis katseeni selkäni taakse pois auringosta. Tässä valossa erottuivat metsän eri kerrokset hyvin. Mutta miten on tuon maston laita! Eikö se pilaa maiseman kokonaan? Tuli vain mieleeni, kun tänne piti jokin aika sitten rakentaa tuulivoimaloita, mutta kovan vastustuksen takia hanke peruuntui.
 No kyllä minusta tämä maisema ilman mastoa on kivempi.
 Mutta jos härpäkettä on tarpeeksi maiseman edessä, onhan siinäkin oma viehätyksensä?

Sitten taivas täyttyi pilvistä kokonaan ja sumukin vain lisääntyi, joten maisematutkielmaa jäi vielä toiseenkin kertaan.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Lokkia onnisti

Taannoisena usvaisena aamuna kirkonkylän rannassa näin järven pinnalla liikehdintää ja kuplintaa. Toivorikkaana osoitin kameralla, jos saisin aiempaa paremman kuvan kaloista pinnalla. Mutta pinnan kuohunnan huomasi myös lokki.
Sinne se syöksähti kalan perään. Nosti päänsä pinnalle, mutta ei ollut saanut kalaa kiinni. Heti perään toinen yritys.
Ja niin oli kala joutunut lokin pihtiotteeseen. Siitä lokki pompsahti ilmaan,
mutta hankala on päästä lentoon kala suussa.
Plumps, plumps, plumps se joutuu ponnistelemaan pinnalla..
kunnes vihdoin saa tarpeeksi ilmaa siipiensä alle..
 ja lähtee syömään aamiaistaan.

lauantai 20. syyskuuta 2014

Opastetulla linturetkellä

Tänään oli lintuyhdistyksen opastettu linturetki Mikkelissä.  Lähdimme ajamaan sinne, että vähän oppisimme paremmin tarkkailemaan ja tunnistamaan lintuja. Oli ihanan hyvä sää ja lämmin, mutta varsinaiseen tarkoitukseen erittäin huono. Ei juuri nähty lintuja muuttamassa. Kylmempi olisi pitänyt olla. Yllä olevassa pajuntapaisessa isossa puussa oli valtavasti pikkulintuja, asiantuntijat arvelivat pajulinnuiksi tai vihervarpusiksi.
Heti alkajaisiksi oli puissa myös iso liuta räkättirastaita.
Järvellä uiskenteli muutamia tukkasotkia, nämäkin kaukana ja tietysti vasten aurinkoa. Yksi silkkiuikun poikanen näiden joukossa sekä kaukana joitain sorsalintuja.
Suurin anti retkestä taisi olla aivan ihana auringonkukkapelto, jonne sai mennä keräämään kukkia itselleen. Sieltäkin pyrähti aina vähän väliä pikkulintuja liikkeelle, mutta koskaan ei ehtinyt saada selville, mitä ne olivat. 

 Pari ludetta paistatteli auringossa.
Korentojakin lenteli vielä jonkin verran, mm. tämä kuvan ruskoukonkorento sekä elokorento ja syyskorento.

Kahdessa paikassa kävimme tarkkailemassa muuttotilannetta, muuttolintuja ei näkynyt kuin kaksi hanhiauraa.
Yksittäisistä linnuista mainittakoon vielä korppi, kanahaukka, pensastasku, järripeippo, pajusirkku. Joku laski, että vain parikymmentä eri lintulajia nähtiin.

Kyllä minäkin tarvitsisin pitkän kuvausputken sekä kaukoputken. Monia lintuja ei paljaalla silmällä eikä edes kamerani linssin läpi erota. Mutta kaukoputkella katsoessa erottuvat hyvin selvästi. Täytyy tosissaan laittaa ostettavien asioiden listalle.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Painelivat taas metsään

Nyt kun monena aamuna on ollut sumua, olen innostunut lähtemään järven rantaan jo heti hämärän valjettua. Olen jo sitäkin ehtinyt ihmetellä, miksen ennen ole sumussa ja hämärissä ja vieläpä aamuvarhain lähtenyt katselemaan järveäkään. Kunnes sitten kuin yllätyksenä pasahti mieleen: työ! Sehän se on ihmiseltä vaatinut aina kaiken mahdollisen ajan. Mutta nyt niinä aamuina kun ei töihin ole tarvinnut mennä, olen sitäkin ahkerammin lähtenyt luontoon.
 
 Olin jonkin ajan kuluttua jo lähtemäisilläni pois, kun kaukaa järveltä alkoi näkyä tyypillinen lintujen uintiaura. Keitähän sieltä on tulossa?
Olivat jutsenia. Sama perhe, joka taannoin oli mustikoita syömässä. Emojen kanssa neljä poikasta.
Heti kun pääsevät rantaan, painelevat suoraan metsään!
 
 Toinen emoista pitää koko ajan vahtia.
En viitsinyt mennä niitä häiritsemään ja katsomaan, mitä ne metsästä löytävät.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Sumussakin tapahtuu

 Usvaisena aamuna juolahti mieleen, että voihan kirkonkylän rannassakin olla vaikka lintujakin. Lensihän siellä joku pullasorsa.
 Osaksi järvi loisti auringonpaisteessa, osaksi oli ihan sumun peitossa. Ja yhtäkkiä sumun keskeltä vain sukelsi esiin moottorivene kuin aave.
 Ja sitten sieltä pian tuli esiin sorsiakin.
 Ovat tainneet oppia, että kun aamulla tulee joku veneellä kalasta, saavat hekin jotain maistiaisia.
 Sorsia alkoi siunaantua aina vain lisää
 ja sumun alettua hälvetä niitä tuli jostain vain lisää ja lisää.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Pikkulintuja rannalla

Aamu-usvaisessa rannassa ei olisi kannattanut suunnatakaan katsetta järvelle vaan selkänsä taakse metsään. Siellä kävi nimittäin tällä kertaa kova liikehdintä.
Hömötiainen kurkisteli oksalla.
 Mutta heti se jo suunnitteli toiseen puuhun siirtymistä.
 Sinitiaisia ei jostain kumman syystä ole näkynyt omassa pihassa enää kevään jälkeen. Se on meistä ihme, sillä ainahan niitä on ollut runsaasti. Onneksi niitä on kuitenkin hengissä. Tuossakin roikkuu yksi.
 Ei sentään kovin kauaa.
Talitiaisiakin siellä keikkui.
 Kerrankin tulee kuvatuksi niitä muualla kuin lintulaudalla.
Lintuasiantuntijat ovat puhuneet, että puukiipijöitä on tänä vuonna runsaasti. 
 Taitaa todella pitää paikkansa, koska minäkin niitä olen sattunut näkemään, nyt jo toisen kerran.

 hömötiainen, sinitiainen, talitiainen, puukiipijä