sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Välillä perhosia

Muutama erilainen perhonen tältä kesältä. Yllä ensimmäisiä kuvaamiani keväällä, herukkaperhonen.


Sinisiipiä on valtavasti. Tälle olen saanut nimenkin: juolukkasinisiipi. Siiven alapinnalla vain pari kolme keltaista täplää.
Paatsamasinisiipi. Siiven alapinta yksitoikkoisen harmahtava. Ei näyttänyt minulle paraatipuoltaan.
Ratamoverkkoperhonen tämänpäiväiseltä retkeltä.
Tänään kävelyretkellä ylivoimaisesti eniten näkyi näitä: tesmaperhonen.

Karhusiilikäs.


Näissä kahdessa yllä olevassa kuvassa piippopaksupää.
Mittareiden laajaan kastiin kuuluva reunustäplämittari.
Keihäsmittari.

Tästä kalsariraitaisesta en ole aivan varma, ehkä metsämittari.

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Möhkäleisiä syötettäviä


 Ei ole helppoa tikkaäidilläkään. Pitkät tovit se syöttää päivän mittaan, ja vieläpä ylös alaisin,   oikein isoa möhkälepoikaansa.
 Oikein peräkammarin poika, johan tuo joutaisi itse etsiä ruokansa, viikset ja partakin.
Ei ole isällä yhtään helpompaa. Poika on suurempi kuin isänsä.
  Luulen, että nämä ovat eri perheestä kuin äititikka ja poikanen, sillä tänä aamuna näin tuossa tammen kupeessa kaksi poikasta vierekkäin suut ammollaan ruokaa odottamassa. Kun isätikka huomasi tämän, ajoi se äidin ja poikasen tiehensä. 
"Eikö sitä ruokaa ala tulla!"

Tänään näin ensimmäistä kertaa, että sillaikaa kun isätikka oli hakemassa lisää ruokaa, poikanen meni puunraolle, jossa isä oli juuri hakannut syötävän pieneksi, ja yritti itsekin nokkia muruja suuhunsa. Ehkä siitä vielä kunnon tikkakansalainen tulee.
(kuvat vain ovat niin hämäränpuoleisia, ikkunan läpi otettuja)

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Kirput syövät lintuja ja päinvastoin


Jokin ryteikön pikkulintu onnistui näkemään ötökän ja minä puolestani onnistuin saamaan kuvan linnun ollessa ilmassa.
Myöhemmin mielestäni samainen lintu istuskeli keskellä viidakkoa kannon päällä ja rapsutti ja kyhnytti itseään joka puolelta.
Samana päivänä jälkeen päin huomasin ikkunasta erään linnun lentävän maahan jotenkin oudosti rähmälleen. Siihen se jäi keskelle pihaa siivet levällään kuolleen näköisenä. Noin puolen minuutin kuluttua lintu nosti päänsä, vähän ravisteli sitä ja lensi pois.

Jokin se oli noista koiranputkiryteikön pikkulinnuista. Oliko helle saanut sen huonovointiseksi vai oliko sillä niin paljon punkkeja tai kirppuja, että yritti vähän helpottaa oloaan maassa makaamalla. Olen nimittäin  kuullut, että linnut joskus menevät muurahaispesään rähmälleen, jos niillä on paljon kirppuja.
Epäilen tällä kertaa kuitenkin hellettä ja pyörtymistä.

torstai 27. kesäkuuta 2013

Autereisessa helteessä


Eilen ja tänään lähdimme melomaan jo klo 7 aamulla, sillä hellelukemat hipovat kolmeakymmentä. Ja järvi on aivan hiljainen, autereinen, jopa aavemainen. Ja kuten monisaariselle saimaalle tyypillistä: joka puolella näyttää samanlaiselta. Eksyminen on helppoa.
Oli siellä jossain joku mökkiläinenkin saapunut makkaroitaan kärventämään. Vai saunaansako poltti.
Linnutkin pitivät varmaan hellettä, sillä hyvin vähän näkyi niitäkään missään. Ruoikon reunassa yksinäinen kalalokki tuli lähelle meitä ihmettelemään. Ja teki oikein pitkän tarkastuskierroksen ympärillämme.

 Huomasimme myös telkän. Kaksi poikasta sillä oli. Onkohan kato käynyt vai eikö enempää ole ollutkaan.
Toinenkin lokki laskeutui lähelle katselemaan.
 Ja samanlaiset maisemat vain jatkuvat ja jatkuvat. Uskokaa tai älkää, ei ole sama kohta kuin äskeisissä kuvissa. Ellei tarkkaan pidä selvillä missä ollaan, lähtee takuuvarmasti väärään suuntaan.
 Sorsallakaan ei ollut kuin kaksi poikasta.
Ja kylläpä meitä ihmeteltiin. Selkälokkikin laskeutui keskelle aavaa vedenpintaa ja jäi keikistelemään eteemme.
Isokoskelollakin oli vain kaksi poikasta. Muutama päivä sitten näin jossain toisaalla emon, jolla oli yhdeksän jälkeläistä. Minusta on hauska, miten jo pienet poikaset osaavat tähystää kaloja pinnan alta.
 Ja sitten kaislikosta hyökkäsi oikea peto.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Kärmes rannalla

Kävimme vaihteeksi ongella. Ja rannalle laskeuduttua silmien edessä oli heti ensimmäiseksi rantakäärme. Mutta ei vaaraa. Rantakäärme on myrkytön ja varsinkin kuollut sellainen. 
Rantakäärmeeksi sen tunnistaa hyvin siitä, että selässä ei ole sahanlaitoja kuten kyyllä ja päässä on kaksi vaaleaa laikkua.
Sama alapuolelta. Noin metrin mittainen oli matelija.

Perhonenkin lensi heti imeskelemään jotain suomujen välistä!



Ja hyvää vain tuppasi käärmeennahka olemaan!

Siinä onkiessa muuten nähtiin myös sellainen ihme, että minkki tuli metsästä vettä juomaan. Järvestä pari kertaa hörpättyään kipitti äkkiä karkuun. Eipä sattunut kamera hollille. 

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Nukkuvia oravia


 Katsoimme ikkunasta, mikä oravaa vaivaa, kun se on paikallaan vain liikkumatta pitkän aikaa. Mutta eihän sitä mikään muu vaivannut kuin väsymys. Se oli ihan nukahtamaisillaan, silmät klupsahtelivat kiinni.
 Sitten jokin ötökkä kutitti ja sitä piti alkaa rapsuttaa, minkä jälkeen orava kipaisi läheiseen linnunpönttöön, josta tikat ja oravat ovat suurentaneet kulkuaukkoa. Sinne se meni nukkumaan pönttöön.
Tämä kuva on itse asiassa jo muutama päivä sitten otettu, jolloin päiväunia vetelevä orava nukkui naama aukolla. Taisi nukkua kuitenkin koiranunta, sillä aina kun silmät painuivat kiinni, oli ne raotettava, kun jokin häiritsi nukkumista.

Onkohan meidän pihalla oraville jotain huumausainetta vai lieneekö piha muuten vain rauhallinen, sillä myös viime kesänä näin pihassa nukkuvan oravan.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Vaikeita kuvata ja tunnistaa

 Aamulla menin ulos, ja viereiseen puuntaimeen tuli lintu sirittämään ja yritti pelotella.
Pelotteli jonkinlaisella sirisevällä äänellä.
Siellä vuohenputki-koiranputki-mesiangervo-horsmaviidakossa tuntui olevan useillakin linnuilla pesä ja poikasia ja siten ruoanetsintä oli myös käynnissä. Onhan sieltä kuulunut koko alkukesän kaikenlaista sirkustusta, mutta aiemmin ei ole näköetäisyydelle sattunut ketään.
 Olen yrittänyt saada selvää, kuka se minua niin urhoollisesti yritti pois ajaa, mutta vaikeaa on määritys.
Eikä ole ollenkaan varmaa, että nämä kaikki kuvat ovat samasta lajista. Kuvissa on useita eri yksilöitä. Olen kuitenkin päätynyt vahvasti viitakerttusen kannalle.
Mutta voihan siellä olla joku muukin.
 Ja voi siellä olla emoja ja poikasia sekaisin.





  Kovasti sieltä viidakosta kyttäsivät linnut lentäviä ötököitä.
No, keitä ovat, ei kai sitten ole niin väliä minun tietääkään. Pääasia, että itse tietävät kuka kukin on.
Tuonne ryteikköön ei kovasti tee mieli mennä lähemmäksi. Eikä sinne ole kaukaa kannon päältä helppo kuvata jotain pikkulintua.