Vielä muutama lintu Savonlinnan reissulta

Vielä on laitettava muutama lintukuva toissapäiväiseltä Savonlinnan reissulta.Eivät mandariinisorsat suinkaan ainoita lintuja siellä olleet. Haapanoita oli jonkin verran. Haapanalla on kiva pillimäinen ääni.

Useilla näytti olevan pesupäivä.

Kuten sinisorsallakin. Monilla sorsilla oli myös soidinta, ne kulkivat pareittain ja nyökyttelivät päätään.

Ja jossain lätäkössä peseytyivät myös viherpeipot.

Useimmilla kanadanhanhilla oli kevätkarkelot meneillään. Ne näykkivät toisiaan.

Ääntelivät ja ojentelivat kaulojaan. Aikamoinen kielikin näyttää niillä olevan.

Ja mandariinisorsat lähtivät lopuksi nukkumaan.

Yllätyksenä pari meriharakkaa.

Ja tietysti lokkeja. Kalalokki on minun suosikkini.

Yksi selkälokki lenteli paikan yllä. Tämä laji on kuulemma kovasti taantumaan päin. 

Oli siellä vielä ainakin peippoja, naurulokkejakin ja naakkoja. 

kalalokki, selkälokki viherpeippo, sinisorsa, haapana, kanadanhanhi,mandariinisorsa, meriharakka
 

Joskus on tuuriakin

 
Jo monta vuotta on lehdissä ja netissä ollut juttua, että Savonlinnassa oleilisi mandariinisorsia. En ole koskaan onnistunut näkemään, varsinkin kun en joka uutisen perään ole edes lähtenyt katsomaankaan. Nyt päätimme kokeilla onneamme ja kas, on ihmisellä joskus tuuriakin. Olimme jo puoli tuntia kierrelleet linnan läheisyydessä, kunnes joku neuvoi kohdan, missä ne olivat juuri lähteneet uimaan ihan kohti.

Ja vielä oli sen verran onnea, että ne tulivat juuri sille puolen rantaa, jossa seisoimme.

Siinä ne söivät jonkun laittamia jyviä ja kylläisinä lähtivät nukkumaan.

mandariinisorsa

Järkyttävästi lunta

Tänä aamuna oli valtava järkytys, kun havaittiin, että taas oli satanut rutkasti lunta, ainakin 15 cm. Ei kuitenkaan niin paljon, kuin yli pari viikkoa sitten, jolloin oli ainakin 30 cm, paikoin enemmänkin, kun polviin asti oli kahlatessa lunta. 

Nytkin oli järkytys siksi, että piti alkaa heti aurata, koska meillä oli kaupunkiin meno aamusta. Toisekseen nyt on jo paljon kesän muuttolintuja, jotka nälissään ja kylmissään hyppelehtivät ihmeissään hangella. Yllä viherpeippo.

Oli urpiaisia ja vihervarpusiakin.

Peippoja oli kaikkein eniten, ihan joka paikka täynnä, liioittelematta.

Vihervarpusia oli myös paljon.

Jopa räkättirastaat kärvistelivät kylmästä.

Kaupungista tultua olikin lämpötila kääntynyt jo plussan puolelle ja siellä täällä näkyi jo sulia kohtia. Maantie ja piha olivat ihan täynnä peippoja. Kuvassa nyt vain ihan muutama. Niitä yritettiin laskeakin, ja ainakin kahteensataan päästiin.

Järripeipot ovat myös tulleet, mutta niitä ei ollut niin paljon kuin eilen. Yllä naaras, alla koiras.

Jos punakylkirastaskin tulee pihaan, on sillä jo jonkinmoinen hätä.

Puhumattakaan rautiaisesta, joka on ihan kesälintu. Mutta mitäs tuli niin aikaisin.

Kappas, pajusirkkukin piipahti pihassa. Aamiaista syödessä äkkiä ikkunasta näpsäisin, ei saanut parempaa kuvaa, eikä ole sen jälkeen näkynyt tätä lajia.

Punatulkkuja tietysti..

Punarintakin saapuu aina turhan aikaisin.

Rautiainen.

Eikä tässä kaikki lajit, tietysti oli tiaisia, jopa lokkeja ja pyrstötiaisia kaksi, naakkoja, mustarastaita, puluja, variksia, harakoita jne. Mutta nyt kun mietin, närhiä ei ollut ollenkaan.  

rautiainen, punarinta, pajusirkku, viherpeippo, vihervarpunen, punatulkku, urpiainen, peippo, räkättirastas, punakylkirastas, järripeippo
 

Uivelot jäällä

 Jään reuna on vetäytynyt jo kauas, joten ei tahdo millään riittää kameran putket kuvaamaan muuttomatkalla olevia lintuja. Kohtasin tänään kymmenen uivelon parven matkalla Lappiin. Eilen kävin samalla paikalla, silloin niitä oli kuusi. 

Mutta mikä Murphyn laki se taas sai moottoriveneen tulemaan juuri samaan aikaan kuin minä olin kuvaamassa. Ja linnut tietysti karkuun. Eihän se moottorivene tuosta jään reunalta eteen päin päässyt, mutta sai linnut pakenemaan ja minut kiukkuiseksi harmista. 

uivelo

Pääsiäisenä tavattuja

Harmi että pääsiäinen oli niin aikaisin, että oli vielä kovasti lunta, eikä lintuja oikein ollut vielä paljoakaan. Vasta eilen ja tänään yhtäkkiä lisääntyi sirkuttelijoiden määrä rutkasti. Eilen tepasteli pellolla kevään ensimmäinen kurki. Yksikseen näytti olevan.

Ei ole ollut tilhiäkään koko talvena, mutta tänään yhtäkkiä osui kamera pihassa yksinäiseen tilheen.

Huvikseen kävimme kuulostelemassa, olisiko teeriä taannoisilla kujertelupaikoilla. Niitä ei nimittäin ole pariin vuoteen siellä ollut metsätöiden takia. Ja jo tielle kuului valtava kujerrus ja kähinä. Oli vain kuunneltava ja kuvailtava kaukaa tieltä, sillä lähelle ei voinut mitenkään mennä, lunta oli paikoin vielä puoli sääreen. Tämäkin kuva vain malliksi, että kyllä teeriäkin vielä on olemassa. Noin 10 lintua lenteli tai istuskeli puissa. Ja puiden takaa kuului koko ajan pulputus. Ainakin 100 metriä oli tuonne matkaa.

 Kappas, keltasirkku tuli tiirailemaan.

 

 Eilen sain tietää uuden koskikarapaikan. Ja pakkohan sinne oli suunnistaa, vaikka tie oli sohjoinen ja rapainen. Koko ajan pelkäsin, että juutumme kiinni. Kävelyäkin oli sata metriä umpihangessa, mutta siellä oli kuin olikin tällainen otus.

Kaukana järvellä keskusteli harmaalokki rannalla seisovan puolisonsa kanssa. Kumeat aoo-huudot vain kaikuivat tyynellä järvellä.

 Kuivalla lumettomalla rinteellä lenteli ensimmäiset nokkosperhoset.

Pihassa on näkynyt vihervarpusia ja peippoja, urpiaisia, mustarastaita ja pari pajusirkkua ja västäräkkiä.  Ja tietenkin kaikki talvella nähdyt, joten kyllä vipinää riittää.

nokkosperhonen, harmaalokki, keltasirkku, koskikara, tilhi, kurki, teeri

Erikoisempia kyttäilemässä

Eilen oli harvinaisen kaunis ja kirkas aurinkoinen päivä. Teimme linturetken Imatralle. Ja meitä onnistikin. Vuoksella uiskenteli edelleenkin uivelopariskunta, joka on kuulemma oleillut siellä koko talven.

Olihan siellä paljon isokoskeloita ja telkkiä sekä sinisorsiakin, niin ja tietysti naakkoja, variksia sekä merimetsoja, mutta nyt yritimme metsästää näitä harvinaisempia.

Eräällä ruokintapaikalla yritimme taas kytätä kirjosiipikäpylintua, joka tietojen mukaan myös on oleillut koko talven paikalla. Mutta ei näkynyt. Joku paikallinen kertoi, että se on hävinnyt sen jälkeen, kun paikalle on ilmestynyt muutama päivä sitten haukka. Niinpä tietysti, minun tuuriani! Mutta olihan siellä yllättäen kymmenen linnun parvi tiklejä. Nekin ovat minulle tosi harvinaisuus. vain kerran olen nähnyt tiklin omalla paikkakunnalla. Joten ihan tyytyväinen olin kuitenkin. Tietysti näimme ne tavalliset talvilinnut, jotka kotipihallakin käyvät päivittäin. Eivät säväyttäneet enää edes pähkinänakkelit eikä valkoselkätikkakaan, niitähän näkee kotonakin!

Eräällä toisella ruokintapaikalla oli yllättäen puukiipijä. Hämmästyttävää vauhtia kiipeili puunrungolla, aivan kuin hiiri olisi vilistänyt. Täällä kyttäsimme nokkavarpusta, mutta ei tietysti sattunut kohdalle.

Mutta pyytämättä ja yllättäen vilisti maassa lumikko. Useaan otteeseen se pyöriskeli ruokintapaikalla ja kerran se nappasi hiiren ja pyyhälsi paikasta toiseen hiiri suussa. Nyt ei harmita muu kuin se, että juuri sellaista kuvaa en saanut!

lumikko, puukiipijä, uivelo, tikli

Lajeja oli runsaasti

Tänään oli taas se päivä, kun valtakunnallisesti bongattiin pihalintuja. Tänä vuonna olikin lajirunsautta, vaikkei puluja ja pikkuvarpusiakaan näkynyt tarkkailutunnin aikana missään. Kannattaa näköjään tarkkailla mieluummin aamupäivällä, jolloin ne yön jäljiltä ovat nälkäisempiä. Tässäpä tämänvuotinen (2024) Bird Lifen pihabongaussaalis:

harakka 2, närhi 5, keltasirkku 50, punatulkku 6, talitiainen 4, sinitiainen 4, hömötiainen 1, urpiainen 3, mustarastas 1, käpytikka 1, valkoselkätikka 1, harmaapäätikka 1, peippo 1, viherpeippo 4. Ja vielä nisäkkäistä orava. 

Oikein iso yllätys oli naaraspeippo, joka keltasirkkujen kanssa hyppelehti lintulaudan alla. Yllätys oli myöskin viherpeipot, sillä en ole havainnut niitä pitkään aikaan.

Kuvassa valkoselkätikka, joka uskollisesti on käynyt pihassa koko talven, ja jopa täsmällisesti, aina kello 11.

 

Auringon haloilmiö

En eilen kävelylle lähtiessä arvannutkaan, että saattaisin nähdä auringon haloilmiön. Ja parempana kuin koskaan ennen. Nyt oli nähtävissä sivuauringoissa oikein sateenkaaren väritkin. Puuttuu vielä, että olisi saanut sivuauringoista lähtevän auringon ympärillä olevan kaarenkin kuvaan, tai edes nähnyt sellaisen. Sellaisen näkeminen minulta vielä puuttuu.
 

Monenlaista

Vaikka nykyään talvet ovat yleensä harmaita, mustia ja leutoja, tulee sentään aina joskus myös kylmiä ja kirkkaita päiviä, jolloin luonnon kauneus pääsee oikeuksiinsa.

Urpiaisetkin ovat saapuneet, jo viikko sitten. Viime vuonna en muistaakseni nähnyt niitä ollenkaan.

Vaikka valkoselkätikka on kuulemma harvinainen, näyttäytyy se silti aina joskus meidänkin pihassa. Tämäkin taas kolmen ikkunan läpi ja viistoon kuvattu.
 

 

 Samoin kettu oli eilen yhtäkkiä pihassa siemeniä syömässä. Ei onneksi näyttäisi olevan kapinen.

 Eräänä yönä puolenyön jälkeen täyskuutamossa (sekin harvinaista nykyään) tulla pomppi rusakko omenapuun alle. En yrittänytkään kuvaa, en kumminkaan olisi osannut ottaa niin, että kuvasta olisi ymmärtänyt, että rusakko oli kuutamolla.

 

 Uudenvuoden aattona oli iltapäivällä hieno auringonlasku.

kettu, urpiainen, keltasirkku, valkoselkätikka