Joulukuussa pihalla

Tällä viikolla on aurinko tainnut täällä paistaa joka päivä, sen mitä sitä puiden takaa matalalta yleensä näkyy. Hain piilotelttani ja istuin vähän aikaa tutkien, keitä tähän aikaan vuodesta pihallamme kulkee. Kuvasin jokaisen lajin, paitsi harakkaa ja varista, kun eivät juuri silloin osuneet paikalle. Lisäksi tietysti oli oravia ja yksi kauhean kapinen supikoira. 

Peippo minua kauhistuttaa. Selvinneekö talven yli hengissä.

Lunta ei vielä ole yhtään. Tuo valkoinen on jotain kuuraa.

Sinivalkoisia

Ei ole vaikea löytää Suomesta sinistä ja valkoista, sikäli on siniristilippu erittäin onnistunut valinta lipun väreiksi. Blogeissa on kiertänyt itsenäisyyspäivän tienoilla sinivalkoisia kuvia, joten minäkin laitan jokusen kuvan sekalaisessa järjestyksessä ja eri vuosilta.

 

Varikset auringon noustessa

Kävin aamulla katsomassa auringonnousua sillalla. Mutta ei ollut niin komea koko maailman täyttävä punaisuus kuin eilen aamulla, mutta silloin ei ollut mahdollista lähteä kuvaamaan. Nykyään on marras-joulukuussa aurinko niin harvinaista herkkua, että sitä on lähdettävä aina kuvaamaan, vaikka onhan tällaisiakin kuvia minulla jo ennestään.

Yllättäen lenteli sataman varisparvi taivaalla.

Ei kauaa kestänyt punaisuus. Oikeassa oli aamulla Joonas-meteorologi televisiossa: ei ollut yhtä näyttävää kuin eilen, kun nyt ei kuulemma ollut yläpilveä.

Siltatornia vähän punersi valo. Ja varikset istuskelivat tornin harjalla.

Tarhattuja lintuja

Minulla oli tilaisuus päästä maatilalle katsomaan erilaisia suuria ja pieniä eläimiä. En vain kuollakseni ymmärrä, miksi olin jättänyt kameran pois. Nyt täytyy tyytyä muutamaan olemattomaan kännykkäkuvaan. Kanoja ja kukkoja oli vaikka kuinka paljon erilaisia. Pieniä tipujakin lämpölampun alla lämmittelemässä.

Viiriäisiäkin siellä oli.

Kaksi riikinkukkoa, mikä yllätti, sillä niiden pito on eläintarhoissakin vähentynyt.

Mustat ja valkoiset ankat kaakattivat sen kuin kerkesivät. Yksi oli jokin erikoinen.

En saa nimeä päähäni, jokin ulkomaalaisen kuuloinen nimi. Käyttäytyi muuten ihan erilailla kuin nuo muut. Muut menivät seinän taakse piiloon, tämä seisoi koko ajan ovella vahtimassa, mitä tapahtuu.

Lehmiä oli yli 70, hiehojakin iso liuta, lampaita, kaneja, kissoja ja koiria. Tämä tila oli Kangasniemellä, ovat viime keväästä lähtien alkaneet pitää auki yleisöäkin varten. Sinne on koronan takia varattava aika, ettei tule liikaa ihmisiä yhtaikaa.