perjantai 31. toukokuuta 2013

Onkohan vähentynyt

 Ovatkohan siilit vähentyneet Suomesta vai eikö niitä vain meidän pihassa ole juuri ollenkaan. Vuosi sitten keväällä oli tämä siili joitain kertoja pihapiirissä, mutta ei sen jälkeen ole näkynyt. 

Sitä ennen en muista tässä pihassa siilejä nähneeni kuin ehkä kerran, ja olemme asuneet tässä  sentään jo yli 20 vuotta.

torstai 30. toukokuuta 2013

Kukahan voittaa

 Varis, harakka ja orava taistelivat keväällä talviruoan jämistä puutarhassa. Arvatkaa, kuka voitti!
 Harakka harkitsee hyppäämistä roikkuvan talipallojämän kimppuun.
Ja rähjääntyneen näköinen, kesäpukuun vaihtava orava aina vähän väliä pähkinänsyönnin välissä hätisteli lintuja pois.

Juu, kyllä se oli orava, joka voitti taistelut. Varikset oppivat hyvin äkkiä tulemaan varovasti hiipien paikalle, ja jos oravasta näkyi vilauskin, lensivät linnut heti pois ja tulivat uudemman kerran myöhemmin kuikuilemaan.

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Linnustokin muuttuu


 Käväisin Etelä-Pohjanmaalla. Ei tällaista joka paikassa näe sielläkään, mutta aina joissain kohdin ulottuu katse melkein horisonttiin.
 Ihan käsittämättömiä määriä on lokkejakin pelloilla. Äestäjien jäljessäkin kulki lokkiparvi ihan valkoisenaan. Kuvan musta lintu on yksinäinen naakka.
Minusta lokit ovat aivan ihme, sillä lapsuudestani en muista ollenkaan lokkeja, olinko niitä ikinä nähnytkään. Vasta muutettuani Itä-Suomeen järvien ääreen tuli lokki minulle tutuksi, välillä liiankin tutuksi :(
 Minua on alkanut kiinnostaa tienvarsien kasvillisuus. Onko kauniimpaa näkymää kuin keltaiset voikukkaiset pellot ja tienvarret.
Auton ikkunasta kovassa vauhdissa saa pienellä vaivalla "taiteellisia" kuvia :)
Tässä visakoivuja.
Lapsuuteni peltolintuihin kuului ehdottomasti kuovi. Oli niitä siellä onneksi vieläkin. En saanut kuvatuksi lähempää ja paremmin.
Näin matkalla lapsuuteni äänimaisemaan kuuluneita kiurujakin, en vain saanut kuvaa. Jospa ensi viikolla, kun joudun menemään sinne uudelleen.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Kirjosiepon pesävalinta


 Viime viikolla kirjosieppo katseli pihapöntön suulla pöntön sisälle ja sanoi "tiu tiu tiu". Olin kuulevinani siihen vastauksenkin jostain kauempaa.
Pesä ilmeisesti kelpasi, koska sen jälkeen alkoi jokapäiväinen laulunluritus samaisen vaahteran oksilta.

torstai 23. toukokuuta 2013

Metelöijät


Jo muutama viikko sitten eräänä iltana veimme kanootin järven rantaan. Järveltä kuului aivan infernaalinen meteli. Aivan kuin lapsia olisi rääkätty oikein viimeisen päälle. Tai sikaa tapettu tylsällä puukolla.
Ei ollut sikaa eikä lapsia lähimainkaan. Härkälinnut siellä pitivät kauheaa karjuntaa. Tällaisia siluettikuvia tuli, kun aurinko paistoi suoraan edestä.
 Härkälintu.

Ennen olen katsonut, että kaikki järvellä uivat linnut ovat tavallisia sinisorsia. Mutta nyt olen oppinut senkin, että aina kannattaa tarkastella lähempää tai kiikareilla. Rauhallisesti uiskennellessa monet näyttävät kaukaa katsottuina sorsilta. Ja monet ääntelevätkin sorsamaisen narisevasti. Härkälintukin pitää usein kaulaa matalana uidessaan.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Taas outo olio


Minulle on taas sattunut ihmeellinen onni. Istuessani eilen terassilla lennähti läheiseen pihlajaan outo lintu.
Onneksi olen alkanut ymmärtää pitää kameraa ulkona käden ulottuvilla. Sain muutaman kuvan. Aika partainen otus.
Ja osoittautui, että lintu on käenpiika. Se onkin jo viikkokaupalla titittänyt pihapuissa, en vain ole millään onnistunut näkemään saati kuvaamaan kyseistä oliota. Se on pienin tikkalintumme. Nyt vain pelkään, että kun se näyttää tulleen pihaan, se on ehkä tiputellut muiden lintujen munat pesästä ja asettunut itse johonkin valmiiseen pesään.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Vaatimaton mutta yleinen

 Tällainen tuijottelija kohtasi minut tänään. Pensaassa se hyppelehti sinne tänne.
 En ole sataprosenttisen varma, mutta olen tulkinnut sen pajulinnuksi.

Samassa paikassa oli tämäkin.  Minusta se on sama laji, mutta ei ehkä sama yksilö.
 Se kyttäsi hyönteisiä puunrungolta.
Vilauttelija.

pajulintu

maanantai 20. toukokuuta 2013

Juhla- ja arkipukuja

Tässä vielä eilinen punavarpunen keväisessä juhla-asussa. Ei ole enää sen koommin punavarpusia näkynyt. Näinköhän jäi hetkelliseksi vierailuksi. Uroksia oli ainakin kolme.
Juhla-asusta ei sen sijaan voi puhua naaraan kohdalla.
Eikä sitä olisi tunnistanutkaan, ellei se olisi kulkenut tuon punaisen perässä koko ajan. 
 Komean juhlapukuinen on peipponenkin.
Huomasin nimittäin yhtäkkiä, että peippo on niin tavallinen näky, ettei sitä meinaa muistaa kuvatakaan.
Peipponaaras on kovin arkiasuinen. Onneksi naaraat ovat arksen näköisiä, että pysyvät piilossa vihollisilta.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Peipon sukulaisia


 Pusikossa vilahteli tänä aamuna jokin punainen lintupariskunta, selvästi lemmenleikeissä. En tietystikään onnistunut saamaan mitään kuvaa, ainoastaan yksi jälleen kerran heikohkolaatuinen kuva, jonka avulla yritin kirjoja selailemalla saada selvää lajista.
 Vähän myöhemmin ikkunasta katsoessani huomasin samat punaiset linnut maassa.
Olen onnistunut näkemään taas uuden lintulajin, punavarpusen.
 Sain nämä kuvat vain ikkunan läpi.
Olen kovasti kaivannut näitä vihervarpusia, mutta tänä keväänä ei ole näkynyt ensimmäistäkään. 
 Viime keväänä niitä oli ainakin parin viikon ajan valtavat määrät järripeippojen kanssa muuttomatkalla pohjoiseen.
 Nämä järripeipotkin ovat viime keväältä samalta ajalta, huhtikuun viimeiseltä ja toukokuun ensimmäiseltä viikolta.

Tämä naaraspuolinen järripeippo.

punavarpunen, vihervarpunen, järripeippo

lauantai 18. toukokuuta 2013

Muniakin on jo

Tänään kävimme korvasieniä etsimässä ja samalla katsoimme, mitä kuuluu erään tietyn paikan linnuille. Jos vaikka löytäisin jonkin linnun pesän kuvattavaksi. Pari kalalokkia nökötti tolpanpäissä.
 Tuossa luodon päällä makasi kolmas lokki, mutta säikkyi meitä lähtien lentoon ja kierteli päidemme päällä. Olisiko sillä pesä siinä!
 Ja olihan minulla onnea nähdä lokin pesä. Kolme komeaa munaa ja kivasti pienen koivuntaimen alla.
 Haluaisin kuvata poikaset aikanaan oikein läheltä. Se vaatii kyllä rohkeutta ja kypärän päähän, sillä kun poikaset ovat kuoriutuneet, on emo tosi hyökkääväinen.
 Joitain koskeloitakin lähti lentoon tullessamme paikalle. Kauempana pienellä luodolla makasi isokoskelonaaras. Luulin sen hautovan munia, kun se ei muiden tavoin lähtenyt karkuun. Mutta eihän siellä ollut edes mitään pesää.

Useita kuvia otettuani huomasin, että linnun vasen jalka oli vähän oudosti. Välillä lintu nousi seisomaan, nosti vasenta jalkaansa ylös asetellen sitä erityisesti ja rupesi taas makaamaan. Ei ole tyypillistä käyttäytymistä. Lopulta sen hermot pettivät, se lähti ensin varovasti uimaan, sitten lentoon. Jotenkin tuntui jalka loukkaantuneen.
Joka paikkaan lokit kerkiävätkin. Tämä kuva jo parin viikon takainen.

kalalokki, isokoskelo

perjantai 17. toukokuuta 2013

Pari kuvaa Virosta

 Olin matkalla Kaakkois-Virossa. Mutta koska se ei nyt ollut luontomatka, tässä vain ihan taskukameralla otettu pari kuvaa, jotka jotenkin edes liippaavat luontoa. Yllä hotellin pihassa kukkinut onnenpensas.
Ihan valtavat määrät oli pitkin koko matkaa haikaranpesiä sähkäpylväiden päässä. Nämä kuvat auton ikkunasta kovassa vauhdissa otettuja. Joka pesässä kökötti haikara.
 Ihan kateeksi kävi joitain, joilla oli ihan kotipihassa puutarhassa komea haikaranpesä.
Viron maaseudulle on tyypillistä valtavat pellot ja vihreys. Opas kertoi eräästä australialaisesta turistista, joka karrelle palaneen ruohikon ja hiekka-aavikon keskeltä oli tullut Viron-matkalle. Turisti ei ollut saattanut katsoa kuin silloin tällöin tätä kaunista heleää vihreyttä, se koski ihan silmiin.
Minua viehättää kovasti se alkuperäinen luonto ja kylien rauha ja samanlainen tunnelma, joka oli Suomessakin vielä silloin, kun olin lapsi.

Halki Viron matkatessa näkyi vielä alkumatkasta taivaalla valtavia muuttolintuparvia. Pelloilla joissain tulvapaikoissa satoja lokkeja tai muita muuttajia. Mutta ei sellaisia saanut vangituksi muistikortille liikkuvan bussin ikkunasta.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Haasteellisia

 Viikko sitten näin taas haapanapariskunnan uiskentelevan pienessä Saimaan lahdessa.
Mutta kuinka ollakaan vain koiraspuolinen on taas päässyt kuvaan. Linnut olivat jo poislentäneet ennen kuin ehdin kameraa kääntää toiseen suuntaan.
Tämä on kuivina vuosina ihan pelkkä lampi, melkein täynnä lumpeita, joten varmaan sopiva haapanoille. Mutta en oikein usko, että ne tähän jäisivät pesimään, sillä tämä on ihan tien varressa. Eivätkä ne varmaan tuonne kauemmas ainakaan jää, sillä siellä alkaa jo karu Saimaa.
haapana