Viidenlaisia tiaisia

Tämänpäiväinen ulkoilulenkki oli antoisampi kuin eilinen, ainakin mitä lintuihin tulee. Olen vähän oppinut kuulostelemaan lintujen ääniäkin. Jo kuului kotipihan äänistä poikkeavaa siritystä, siispä kamera äänen suuntaan, ja siellähän oli töyhtötiainen!

 Yhtä utelias kuin talitiaiset tai sinitiaiset.

Yhdessä puussa kuulosti olevan myös ei-kotipihan lintuja, mutta sitten tuli auto, ja koko parvi pyrähti lentoon. Minusta parvi oli pyrstötiaisia.

Kun en saanut pyrstötiaisista kuvaa, laitan näytille kaverin kuvan. Hän on onnistunut kuvaamaan lintuja kotipihallaan. En muista ennen nähneeni näitä talipallon kimpussa.

Hömötiainen, sinitiainen ja talitiainenkin pyrähtelivät tänään metsän puissa, mutta niitä nyt näkee joka päivä kotipihassa muutenkin.

Pieni mutta sitäkin kauhistuttavampi

Luulin, etten koskaan onnistuisi saamaan hiirestä kuvaa, niin tosi vikkelä eläin se on. Mutta eilen yhtäkkiä lintulaudan alle vilahti aina välillä hiiri jostain lumipenkan kolosta. Sain räpsiä tosi monta kertaa kameralla ennen kuin sain edes tällaisia epäselviä otoksia.
Niin söpön näköinen edestä päin.

 Mutta annas olla kun hiiri näyttää häntänsä, menevät minulla kylmät kauhun väreet pitkin selkäpiitä. Jopa näitä kuvia käsitellessä puistattaa toden teolla koko ajan. Teki mieli manipuloida tuo häntä pois kuvasta!
Ei pitäisi olla järjellistä syytä kauhun tunteeseen, sillä hiiri itse on kovin pelokas. Nytkin se tuli aina kolostaan vähän matkan päähän, mutta kun näki ison pedon eli urpiaisen tai tintin lumella, vilahti saman tien pakoon.

Toinen niin yritti ja kiipesi. - Mutta kauhistuttavalta näyttää! Missä lie ihmisen geeneissä tuo hiiripelko.
 LISÄYS: sanomista on tullut usealtakin taholta siitä, että tämä ei olekaan hiiri vaan myyrä. Olipa hyvä että tuli laitetuksi tänne näytille, opinpahan tietämään hiiren ja myyrän eron. Tällä on lyhyempi häntä kuin hiirellä. Yhtä vikkeliä kuitenkin molemmat.

Taas viallinen

Tuli pieni tuulenpuuska ja maassa seisova talitiainen meni nurin. Ihmettelin, miten heikoissa kantimissa linnuilla on tasapaino, kun ei pientä tuulta kestä. Mutta sitten huomasin, että eihän sillä raukalla ollut edes toista jalkaa. Ei edes pientä tynkää ollut jäljellä.

Lintu lensi tukilaudalle ja sai keikutella yhdellä jalalla jonkin aikaa saadakseen tasapainon. Enimmäkseen se istui, ettei tarvinnut rasittaa jalkaa seisomisella.
Saa nähdä, miten kauan tintti kestää menossa mukana. Muistanette, kun alkutalvesta kerroin sinitiaisesta, joka roikotti toista jalkaansa. Ei ole enää pitkiin aikoihin näkynyt sitä raajarikkoa.

Hämärän vieras

 Alkoi tulla hämärä. Vedimme verhoja ikkunan eteen ja huomasimme jonkin kaamean karvaturrin juoksevan lintulaudan alle. Ja kovin kapinen ja surkea elukka sieltä ilmestyi. Eläimen oikea puoli on aivan karvaton.

 Se oli supikoira. Sitä ei yleensä näe, sillä se liikkuu vasta hämärän tullen. Vain sen kakkajätöksiä löytyy usein puutarhasta aamuisin. Kuvat ovat tietysti ikkunan läpi ja melko pimeässä, mutta jos ikkunan olisi poistanut väliltä, ei ulkona olisi ollut enää mitään kuvattavaa :)

Hätäisesti lintujen tiputtamia siemeniä syötyään supikoira poistui kiireesti paikalta. Takaa päin ihan kuin nykynuorten käyttämät vaatteet päällä: toinen olkapää paljaana.

Mihin närhi hiirtä tarvitsee

Hiiri käveli muina miehinä olohuoneen lattialla ja pysähtyi miehen viereen silmät suurina hämmästyksestä ja haistellen ja ihmetellen. Mies oli juuri kohentamassa tulta uunin pesässä, koppasi halon ja kalautti elukkaa kalloon.

Sitten mies vei hiiren ulos, heitti naapurin puolelle metikköön. Senpä huomasi närhi pusikosta ja hyökkäsi heti nappaamaan hiiren ja vei mennessään. Mitähän närhi tekee hiirellä! Mitähän se luuli saavansa saaliikseen?

Tämä ei ole sama hiiri, ja kuvakin on kaverin lähettämä.

Tuleekohan meillekin

Meidän lähettyvillämme elelee harmaapäätikka. Vain parin sadan metrin päässä olevan talon lintulaudalla se käy säännöllisesti. Mutta ei eksy meidän pihaan. Kerran mies sanoi sen pikimiten nähneensä.
Kymmenen kilometrin päässä asuva kaveri sen sijaan saa nauttia päivittäin tikan vierailusta, ja lähetti minulle kuvan murheeseen.

Lyödäänkö vetoa, että Murphyn lain mukaan nyt kun olen saanut hienon kuvan kaverilta, ilmestyy kyseinen laji heti meidänkin laudalle ja onnistun saamaan itsekin vaikka kuinka monta kuvaa!