sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Viherpeippoja


 Viherpeippoja on pyörinyt pihassamme vuosien mittaan paljon, joten muutama kuva niistäkin.
 Keväistä ruuanetsintää.
Juomavedessä on poikasten kiva välillä vilvoitellakin.
 Ja kun yksi huomaa veden vilvoittavan vaikutuksen, saapuu altaaseen muitakin.

Sisarukset eivät koskaan välty tappelulta, ei uimassa,
..mutta ei myöskään ruokailussa. 

Tämä tyytyy vain ihmettelemään. Viherpeippokin on melko vihaisennäköinen lintu mustan silmänympärystän vuoksi.

Toukokuussa linnun väritys on aika keltainen.

Monien vuosien ajan viherpeipot olivat melkein päälintulaji pihassamme. Nyt yhtäkkiä ovat talitiaiset vallanneet niiden olinpaikat.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Saimaan tyyniä kasvoja

 Saimaalla on monet kasvot. Leimaavaa järvelle on huikea avaruus, harvinaista tyyneys.
 Tyyntynyt.
 Sateinen Saimaa.
Ääretön avaruus yllä ja alla.
 Myrskyn edellä.
 Kuuman kesän 2011 savusumua Venäjältä.
 Ensilumia.
Juuri jäätynyt.
Lumisateella ja jäätymässä.


Sydäntalvella.

Sydäntalven epätodellisuutta.

Eivät Saimaan kasvot tähän lopu. Joka säällä, joka vuorokauden- ja vuodenaikaan, joka valossa sama kohta näyttää erilaiselta. Postaamista riittäisi tältäkin saralta varmaan vuosiksi.
Saimaan tuhannet saaret tekevät järvestä mielenkiintoisen. Saimaa on muutakin kuin pelkkä lätäkkö.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Kauriit hävinneet meiltä

Viikko sitten Etelä-Suomessa näkyi metsäkauriita vähän joka pellolla.
Vaikka ruuhka-Suomessa luulisi eläinten tottuneen ihmisiin, ovat ne kuitenkin melko arkoja ja lähtivät heti pötkimään karkuun.
Tämä sen sijaan on valkohäntäkauris, (entiseltä nimeltään valkohäntäpeura) pari vuotta sitten omalla pihallamme. Se oli lyöttäytynyt metsäkauriiden joukkoon ja oli selvästi isompi kuin metsäkauriit. Kauriita kuljeskeli 4-5 yksilöä parin vuoden ajan ihan keskustan liepeillä  ja meidänkin tontin ympärillä. Ainoat kauriit muuten näillä seuduin.

Jostain syystä viime talven jälkeen niitä ei ole enää näkynyt. Osan tiedämme jääneen auton alle, osa on saattanut joutua ilvesten saaliiksi, jotka myös ovat lisääntyneet. Missä loput ovat, ei tietoa.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Naakkakansaa

Olin kokonaan unohtanut, että on olemassa sellaisiakin lintuja kuin naakka, koska en ole omalla paikkakunnalla nähnyt niitä vuosikymmeniin. Naakan olemuskin oli unohtunut.
Käydessämme viikonloppuna Etelä-Suomessa usealla eri paikkakunnalla niitä näytti parveilevan joka kirkonkylässä ihan vaivaksi asti.
 Kuullessani äänen "knaak" tuli heti lapsuus mieleen. Naakat ja mustavarikset kuuluivat lapsuuteni äänimaisemaan Etelä-Pohjanmaalla ihan jokapäiväisesti, sillä ne parveilivat ja pesivät  vanhan kirkon ympäristössä.
Aika julman näköinen lintu. Varisten tavoin naakka on myös oppivainen ja hyvämuistinen.
Tässä koko verkkoaita oli täynnä naakkoja ja harakoita. Ne kyttäsivät pääsyä aidan takana oleville roskapöntöille. Yhden pöntön kansi oli auki, ja siellä ruokailivat jo arvokkaammat yksilöt ensin. Osan roskapusseista linnut olivat vetäneet maahan ja repivät sisältöä innoissaan.
Kerrostalojen katot ovat melko tarkkaan pulujen ja naakkojen kansoittamia.

torstai 18. lokakuuta 2012

Ainoaksi jäi

Tästä molskinnasta päätellen on ongella tulossa tosi iso saalis. Oikein vuosikymmenen mötky.
 Savusilakalta näyttääkin.
Se olikin säynävä. Ihan ison kokoinenkin ja syötäväksi kelpaava.
Mutta säynävä on melko ruotoinen. Ei oikein ollut savustettuna erikoinen, mutta puolet laitettiin kalapulliksi ja siihen kala sopi tosi hyvin.
Tämä oli jostain syystä kesän ainoa kalasaaliimme.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Palokärjen hätäännys

Keväällä metsässä kuului palokärjen yksittäisiä hyytäviä huutoja: hyyi! Äkkäsimme sen sähköpylväästä huutelemasta, ja aloimme kuvata, koska palokärjen näkeminen ei ole jokapäiväistä herkkua.
 Kesti kauan ennen kuin ymmärsimme, että se yrittää huudoillaan hätistellä juuri meitä pois paikalta. 
 Välillä lintu kurkki pylvään takaa, vieläkö tunkeilijat olivat lähettyvillä.
 Lentäessään puulta toiselle sen ääntely muuttui lyhyiksi perättäisiksi ääniksi, ehkä kimakka papatus voisi kuvata ääntä parhaiten: kra-kra-kra...
 Aina kun lähestyimme tiettyä haapaa, linnun ääni yltyi kiihkeämmäksi, hätäisemmäksi huuteluksi.
Kun vihdoin olimme käsittäneet, että seisoimme vahingossa juuri palokärjen pesähaavan juurella, poistuimme takavasemmalle. Lopulta lintu uskalsi lentää pesäpuulleen ja yritti varmistaa, että kaikki on kunnossa.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Tikka kyttäysasemissa

 Käpytikkoja on saanut seurata kotipihassa kesät talvet.  Nämä kuvat viime huhtikuulta, jolloin tämä yksilö kyttäili talipallolle pääsyä.

Tässä sähköpylvään tuella tikka keplotteli tasapainoillen pitkän aikaa.
 Aina välillä takaisin kyttäyspaikalle suunnittelemaan oikeanlaista lähestymiskulmaa oksien lomassa roikkuvalle talipallolle.
 Kokeilenpa onnea!
Mutta kovin oli tikalla vaikeuksia pyörivän talimöykyn kanssa.

 Kun kesällä ei ole enää talipalloja, pitää yrittää keplotella sapuskaa kaikin muin tavoin. Tämä kaveri on koiras, koska sillä on punaista niskassakin.
Ja välillä pitää käydä juomassakin.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Minulle ainutlaatuisia

Kun eilen näin punarintoja ja laitoin niistä tänne kuviakin, muistin, että eipäs ole sattunut näkymään sinirintoja muuttomatkalla. Ne eivät pesi näillä seuduin, mutta vuosi sitten lintujen muuttomatkalla Lapista etelään ne olivat tulleet ruokailemaan meidän puutarhaan, ja satuin vahingossa kuvaamaan niitäkin.
 Viime vuonna syyskuun puolivälissä kävi niin, että kun kuvailin punarintoja, oli kameraan tarttunut myös oudonvärisiä lintuja. En ollut koskaan ennen nähnyt sinirintoja, joten ihmettelin kovin lintujen väriä tietokoneelta katsoessani. Ja totta tosiaan, olin kuvannut tietämättäni myös sinirintoja.
Vaikka olen tästä kirjoittanut silloin toisessakin blogissani, en malttanut olla laittamatta näitä kuvia talteen tänne luontobloginkin puolelle, koska tämä oli itselleni ainutlaatuinen tapahtuma. Tuota pariminuuttista kuvaushetkeä lukuun ottamatta en ole koskaan muulloin nähnyt kyseisiä lintuja.

sinirinta

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Hidas lähtemään matkaan

 Vielä tänään näkyi puutarhassa punarintoja. Kaikki eivät ole vielä lähteneet muuttomatkalle.
 Mutta lintu on kovin arka. Heti se huomaa ihmisen läsnäolon ja tuijottaa herkeämättä oksien lomasta.
Kukkuu! Kuka siellä?  Kesällä pelottomat poikaset uskalsivat tulla melko lähellekin kurkkimaan.
Elokuun puolivälissä sulkasatoinen punarinta.
Kesällä poikaset näyttivät ihan suomumaisilta tai käpymäisiltä.