tiistai 27. helmikuuta 2018

Naakkapareja

 Viikko sitten Vuoksen rannalla käydessäni oli siellä naakkaparvikin.
 Aurinkoa ottivat, kun sitä pitkästä aikaa silloin näkyi.

Naakka

lauantai 24. helmikuuta 2018

Hulluttelua

On viime aikoina ollut niin leutoja talvia, etten enää muistanutkaan, että pakkasellahan voi kokeilla puhallella jäätyneitä saippuakuplia. Olin ensin pettynyt, että tämänkertaisesta sekoituksesta tuli niin huono, ettei tullut jääkukkia pintaan. Mutta tulikin talo sekä nurin- että oikeinpäin. Minä ja kaverikin siinä keskellä näköjään.


Ihan ensimmäinen taisi olla ainoita, joka pysyi ehjänä rikkoontumatta.

Sitten yhtäkkiä lopussa muutamaan kuplaan tuli pieniä jääkukkia.


Ihan viimeinenkin jäi rikkoontumatta. Siihen on muodostunut vähän pintakuviota. Oli tuultakin. Pakko kokeilla jokin päivä uudelleen erilaisella seoksella ja tyynemmällä. Minulla oli kai liian vähän pesuainettakin.

perjantai 23. helmikuuta 2018

Variksen kevättä

Varis on tavallisesti hämmästyttävän arka. Sitä on tosi vaikea saada kuvaan. Nyt taisi ainakin kolmella variksella olla kovin kevättä rinnassa, sillä eivät ne oikein joutaneet ihmisiä tarkata. Ne lauloivat äänellään sen kuin kerkisivät ja oikein itsensä pörhistäen.
Vuoksen rannassakin  tepasteli yksi sorsien joukossa.

Ja siitä äityi saman tien sydämensä kyllyydestä pörhistelemään ja laulamaan. Lauluksi sitä kai on sanottava, ainakin tyttövaris tykkää.

 Ja yksi yrittää puussa kilpailla.
varis

torstai 22. helmikuuta 2018

Huvinsa kullakin

Imatralla Vuoksella oli sorsien lisäksi muutamia telkkiä. Telkkiä on hauska seurata, sillä ne lentävät aina virran yläpäähän ja siitä alkavat virran mukana kellua takaperin alavirtaan. Kyytiä ottaen. Punainen väri tulee siitä, että tämä on voimalaitoksen kohdalla ja veteen heijastuu seinästä punaista.
 Plumps ne välillä sukeltavat. Jälkeen jää vain vesikaari.

Ja kun ne pääsevät virtaavimpien kohtien ohi virran mukana, ne lentävät takaisin ylävirralle.


Ei joessa juuri jäitä näy.

Teini-ikäinenkin telkkä siellä uiskenteli.

Sillan ali ylävirtaan menosssa.



Yhdessä kohdassa oli yksi merimetsokin. Kuljin lähemmäksi, mutta merimetso oli jo jonnekin kadonnut.

telkkä

maanantai 12. helmikuuta 2018

Akrobatiaa

Erinäisiä akrobaattitemppuja joutuvat linnutkin tekemään ruokaa saadakseen. Muutama kuva vuoden pimeimmältä ajalta. Nämä ovat joulukuun viimeisinä päivinä kuvattuja. Ei aurinkoa, ei valoa. Hyvä että edes näkee ja erottaa, mitä on juuri kuvaamassa.



Erinäisiä akrobaattitemppuja saa tehdä kamerankin kanssa, että kuvassa olisi muutakin kuin vain mustaa.

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Tätä ei olisi tarvittu

 Nämä alkukuvat olkoot puskurina, etteivät kaksi viimeistä kuvaa saisi lukijoita heti kauhistumaan. Voipi varautua jo henkisesti puistatuksen tunteisiin.
 Muutamana aurinkoisena päivänä oli kiva käydä etsimässä myös koskikaraa. Täällä olikin kyseinen lintu vai oliko niitä peräti kaksi, mutta olivatpa tosi arkoja, kun eivät antaneet kuvata.

Punatulkkujakin on ollut mukavasti talven mittaan. Niitä tuntuu olevan tänä talvena aika paljon. Metsässä vähän väliä kuulee punatulkun viheltävää ääntelyä. 

 Ja sitten ne kauhistuttavat kuvat. Vaikka on melkein 30 vuotta syötetty talvisin lintuja ja pihassa nähty vaikka millaisia nisäkkäitäkin, ei sentään rottaa ole ennen näkynyt. Ei siitä kauhean hyviä kuvia saanut, ikkunan läpi ei jostain syystä saa oikein hyviä, mutta eihän ilman ikkunaa olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia tällaisiinkaan otoksiin.
Nyt vain pitäisi jotenkin yrittää päästä eroon tuosta elukasta. Ei se yksi haittaisi, mutta jos alkaa oikein lisääntyä, niiden kanssa on pääsemättömissä. Hiiriä ei muuten tänä talvena ole sisätiloissa oikein ollutkaan. Liekö syynä lumikon pesiytyminen pihapiiriin. Se pitää varmaan hiiret kurissa.
Tuon rotan ilmestymistä arvelimme seuraukseksi siitä, että lähinaapureissa ei ole enää vapaana kulkevia kissoja, jotka viihtyivät ennen meidänkin tontilla saalistusretkillään. Ihmeesti uusi sukupolvi on alkanut vihata kissoja, eikä niiden anneta kulkea vapaasti.

rotta