sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kesän melontasaldoa

Säätiedotuksen mukaan olimme ymmärtäneet, että tänään olisi aurinkoista, mutta taivas olikin tosi paksussa pilvessä koko päivän. Menimme silti melomaan, mutta ei olisi kannattanut. Järvellä vain 10 astetta lämmintä, kylmetyimmekin, eikä kerta kaikkiaan mitään mielenkiintoista, vasta rannassa istuskeli sähkölangoilla muutama pääskynpoikanen.

Siltarummun alla oleva pääskysen pesä, josta aiemmin kesällä kirjoitin, oli hävinnyt. Ihmetyttää vähän. Lieneekö joku veneilijä hävittänyt vai onko tippunut omia aikojaan suurten autojen aiheuttaman jyrinän ja tärinän vaikutuksesta. Ovatkohan poikaset ehtineet edes pois pesästä.
Kun tänään oli niin mitätön reissu, laitan muutaman kuvan maisemista, joissa olemme tänä kesänä meloneet. En  nykyään juurikaan enää kuvaile maisemia, mutta ihan jokunen on tullut otetuksi teleputkella. Tämä näkymä oli aina vastassa rantaan tullessa.
Nyt on sattunut tosi jylhiä maisemia tänä kesänä. Tässäkin vähän pelottavan tuntuinen kapea salmi, molemmin puolin valtavat kivipaasit. Tuolla korkealla kraakkuivat korpit.
 Jossain tyynessä lahdenpohjukassa kaikki ihan pysähtynyttä.
 
 Ja yhtä jylhää, meni minne vain. 
Tämä kuva joltain hellepäivältä jo ennen puoltapäivää.
 Keväällä tuli viedyksi kanootti niin karulle alueelle, että kovin vähän näkyi lintuja.
 Edes lokkeja ei ilmestynyt näkyville montaa kertaa.
Yksi yksinäinen lokkinuori uiskenteli kerran keskellä järveä.
Joskus harvoin sattui eteen sen verran ruovikkoinen lahti, että joitain vesilintuja uiskenteli. Näistäkään en ole koskaan saanut selville, ovatko sinisorsia vai jotain muita.
Niin että vesilintujen puolesta heikohko melontakesä oli. Mutta miten näin kallioisen karuissa maisemissa vesilintuja voisi ollakaan.

Ai niin, en muistanutkaan, että tänään lenteli ihmeesti peräti kolmessa paikassa haukkoja. Kuvasinkin niitä, mutta en viitsi joka päivä laittaa tänne huonoja haukankuvia.

lauantai 30. elokuuta 2014

Luonnonpäivän kunniaksi

 Tänään vietetään Suomen luonnon päivää. Meistä tuntuu hullulta sellainen päivä, sillä meillä vietetään luonnon päivää heti, kun vain saamme ulko-oven auki. Mutta tietysti kaupunkilaisilla on toisin.
Olkoon nyt sitten vaikka luonnonpäivän kunniaksi tämä tuulihaukan pönttö, jonka kiinnitimme hakkuuaukiolle korkealle mäelle. Samaan kelopuuhun, jossa olemme joskus nähneet tuulihaukan.
 Sitten teimme kävelyretken, löytäisimmekö toisen hyvän paikan toiselle pöntölle. Eräällä pellolla oli mies traktorilla paalittamassa kaatamiaan heiniä. Pellon yläpuolella lenteli hiirihaukka. Oli kai oppinut, että kun heiniä pöyhäistään, alkaa hiiriä ja myyriä vilahdella heinien alta.
Eräässä toisessa paikassa lensi varpushaukka tien yli, mutta kun en kuvaa saanut, olkoon tässä korvaukseksi vaikkapa taas Luonnonpäivän kunniaksi variksenmarjoja.
 Sekä sienimamma lapsineen.
Ja luontoahan ne muurahaisetkin ovat.

Sopivaa toista paikkaa tuulihaukan pöntölle ei löytynyt tällä retkellä, mutta muistimme sitten yhden laajan peltoaukean, jonne mies suunnistaa kulkunsa huomenna pöntön kanssa. Itse suunnittelin lähteväni melomaan kaverin kanssa, mikäli ei ole kauhean kova tuuli.

perjantai 29. elokuuta 2014

Joutsenet mustikassa

Mitä ihmettä! Onko tuolla metsässä joutsenia?
 Totta se on, mustikoita syömässä!
Mutta kovin on pikkuisella vaikeuksia kulkea korkeassa kanervikossa.

joutsen

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Laiha tulos

Vähän laihanlainen oli tämänpäiväinen retki luontoon, sään puolesta kovin epävakaiseen. Siellä ei ollut kuin yksi joutsenen pää.
 Sateenvarjona toiminut varis.
Ja kauhea petokala ajoi toista takaa ihan pinnassa monta metriä.

tiistai 26. elokuuta 2014

Kummallisia

Aika monenlaisia eläviä luonnossa liikkuukin. Tämäkin aika näyttävä olio jo heinäkuulta.

Ja tällainen, ei kovin näyttävä ulkonäkönsä takia muuten, mutta jalat mukaan lukien aika kookas. En tätäkään ole ehtinyt selvittää, onko perhonen vai ötökkä, viikko sitten linssin eteen osunut.
Tämä kuuluu hämmästyksekseni eräänlaisiin perhosiin, se on jokin sulkaslaji. Näin sen jo aiemmin kesällä.

maanantai 25. elokuuta 2014

Komeita mutta tuntemattomia

Eilen lensi ihan suoraan eteeni hieno perhonen: purppurakoisa. Näin komea, enkä tällaistakaan  muista ikinä ennen nähneeni.
Sitten sain sähköpostissa tällaisen: siniritariyökkönen, Suomen suurin yökköslaji, siipien kärkiväli 86-96 cm.
Perhoskuvan lähettäjä oli osunut paikalle, kun perhostutkijat olivat olleet pyydystämässä perhosia tutkimuksiinsa.
 Sama siniritariyökkönen alapuolelta.
Katsoin vanhoja perhoskuviani ja löysin niistä karvaturkkisen perhosen, jo pari vuotta sitten lokakuussa kuistin ovipielestä kuvattuna.  Olen ollut nyt löytävinäni sille nimeksi hallakehrääjä. Sopii hyvin, sillä hallakehrääjä on Suomen myöhäisimpiä perhosia.
 Aika kookas otus, ja ovenpielessä kiinni kuin liimattuna.

purppurakoisa, siniritariyökkönen, hallakehrääjä

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Tuppautuivat kuvattaviksi

Olen kaksi vuotta yrittänyt saada pyistä kuvaa, mutta ei mitenkään ole onnistunut. Tiedän, missä ne majailevat ja olen nähnyt poikasetkin. Pyiden sijaan oli tänään tällainen otus tullut salakavalasti ihan viereeni killittämään. Ja kun ymmärsin, että sehän pitää kuvata, se oli jo kovaa vauhtia menossa pois päin.
Oikein se kerjäsi tulla kuvatuksi. Seuraili pitkän aikaa kulkuani lähettyvillä, vihervarpusen poikanen, tai sitten naaras.

Minusta se oli jotenkin niin onnettoman oloinen, että tulkitsin poikaseksi.
Ja jostain pusikosta kurkki pajulintukin.
 Mutta pyitä vain en vieläkään saanut. En ymmärrä, miten metsämiehet voivat saada lintuja pyssyn eteen, kun minulla ei onnistu edes kameraan tallentaminen.

vihervarpunen, pajulintu

lauantai 23. elokuuta 2014

Korentoja sun muita mukavia

 Vielä eiliseltä retkeltä korentoja. Niitä lenteli lenkkipolulla monenlaisia ja monenvärisiä.
Oli keltaisia..
 ja mustia, niitä oli rutkasti..
 ja toisenlaisia keltaisia..
ja punaisia..
 ja lieneekö tämä nyt punainen vai keltainen vai onko samaa plaatua tuon äskeisen kanssa..
 ja taas toisenlaisia..
ja tuo sama äskeinen kaameine naamoineen..
tällainenkin tapahtuma pitkospuilla sattui, taitaa olla peto saaliin kimpussa..
 ja yksi hämähäkki.
 Ja menköön tämäkin samaan syssyyn, parin viikon takainen koskella kuvattu korento.

perjantai 22. elokuuta 2014

Sisiliskoja korvikkeeksi

 Eilen näin sähkölinjalla tuulihaukan ja yritin kuvata sitä. Hiivin aina pensaiden suojassa lähemmäksi, mutta ei lintua petetty.
Tänään menin uudestaan paikalle ja linjalle saavuttuani kurkistin varovasti, olisiko haukka siellä taas. Olihan se, mutta taas lähti samalla lailla minun edelläni vähän kauemmaksi. Se oli huomattavasti nokkelampi kuin luulinkaan.
 Kun en lintua kunnolla saanut kuvatuksi, näin kaikkea muuta mukavaa. Vaikkapa nyt näitä sisiliskon poikasia linjan alla kulkevilla pitkospuilla.
 Oli eläin kuin eläin, poikaset ovat aina hölmömpiä eivätkä ymmärrä lähteä heti karkuun.
Aikuisista en sitten saanutkaan kuvaa, sillä aina ne livahtivat vikkelästi piiloon.
sisilisko

maanantai 18. elokuuta 2014

Sattuipa kohdalle

 Viisi päivää vierähti sukulaisvierailuilla Etelä-Pohjanmaalla. Olin kuvitellut, että saisin mahtumaan ohjelmaan lintujen tutkailuakin, sillä kuljimme useissa kaupungeissa. Mutta ei ollut tällä kertaa mahdollisuutta kameran kanssa kiertelyyn. Vain aamulenkeille raahasin kameran mukaan, mutta en kaduilla nähnyt linnun lintua.

Eräänä aamuna Seinäjoen katuja tallatessani ajattelin, että kuvaanpahan nyt sitten edes tuon ojanpohjaa kaivelevan pulun. Mutta ei se ollutkaan sellainen.
 Seuraavaksi luulin sitä sepelkyyhkyksi. Ihmettelin kovasti linnun vaaleutta, mutta ajattelin värivammaiseksi tai nuoreksi linnuksi.
 Kamerasta katsoessani arvelin, että olen taas valottanut väärin, kun lintu näyttää niin tosi vaalealta ja kaularengaskin on tullut ihan mustaksi!
Voi ihmeiden ihme. Kun tarkemmin katsoin kuvia, huomasin, että se ei ole pulu sen kummemmin kuin sepelkyyhkykään. Ilmeni kirjoja selailemalla, että se on turkinkyyhky, parimäärä Suomessa vain n. 100-200!
Johan kannatti laukoa kameraa, vaikka lintu tuntui ensin tavalliselta.

turkinkyyhky