maanantai 28. syyskuuta 2015

Profiileja

Mikään ei ole minusta harmittavampaa kuin että lintuja olisi tarjolla satamäärin, mutta ensimmäistäkään ei voi tunnistaa saati kuvata läheltä. Viimeksi laitoin kuvia Siikalahden hanhista, nyt jokin kuva sorsalinnuista. Itselläni ei ole niin hyvää taitoa vielä, että profiilikuvista tuntisin.

 Sorsalintuja oli pieniä ja suuria, pyrstö pystyssä ja muuten vain. Sen verran olin tunnistavinani, että ainakin jotkut olivat haapanoita. Minusta joissain kuvissa oli pitkä pyrstö kuin jouhisorsalla. Olisi ollut tosi kiva saada selvää, olisiko ollut harvinaisuuksiakin, täällä on kuulemma mahdollisuus nähdä uiveloitakin.
 Pääasiassa linnut ruokailivat rauhallisesti, mutta joku aina joskus hermostui liian lähelle  tulevaan.


Siikalahti

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Hanhiparvia

Kävimme eilen Parikkalan Siikalahdella katsomassa, olisiko siellä muuttavia lintuja. Heti näkyi jo ilmassa hanhiaura ja muutama kurki. Tornista näkyi valtava hanhiparvi vedessä sekä suuri joukko sorsalintuja. Kuvaan en saanut kuin murto-osan vedessä olevista hanhista. Tornissa olleen miehen mukaan enin osa oli juuri ennen meidän tuloamme lentänyt joukoittain lähipellolle ruokailemaan.
Kuinkahan lintutornit ovat aina niin hullusti rakennetut, että keskellä päivää aurinko paahtaa täysillä suoraan vastaan, joten kuvaamista ei kannattaisi ajatellakaan. Silti urhoollisesti räpsäisin muutaman otoksen. Opinpahan senkin, että tänne kannattaa tulla aamulla, jolloin aurinko paistaa selän takaa.
Ne hanhet lensivät tämän talon edessä olevalle pellolle. Kuvassa joutsenen ja talon välissä ei ole mullospeltoa eikä kiviä, vaan vieri vieressä ruokailevia hanhia. Joku väitti niitä kanadanhanhiksi, mutta joitain kuvia suurentamalla niissä näkyy minusta valkoposkihanhiakin. Kaikki tapahtui niin kaukana, että on vaikea tunnistaa.
Yhtäkkiä alkoi kuulua outoa sahaavaa ja hakkaavaa ääntä. Luulin ensin, että tuon talon asukkaat laittoivat jonkin koneen käyntiin pelotellakseen hanhet pois. Mutta ääni lähtikin siitä, että tuhatmäärin hanhia ponkaisi yhtaikaa lentoon kaakattaen samalla. Siiveniskut päästivät oudonlaista suhisevaa tai surisevaa ääntä. Vaikuttava kokemus. Kuvitelkaa, tähän kuvaan mahtuu vain murto-osa ilmassa olevista linnuista.



 Ruokailtuaan hanhet alkoivat laskeutua taas samoille paikoille veteen, mistä ne olivat lähteneetkin.
Isommat linnut ovat hanhia, pienet pisteet joitain sorsalintuja.

hanhi, Siikalahti

torstai 24. syyskuuta 2015

Korennon hätä

 Jotain ihmeellistä räpisteli veden pinnalla.
 Sehän oli korento, joka oli joutunut veden varaan. Räpisteli henkensä edestä.

 Seisoin rannalla, eikä minulla ollut mitään  mahdollisuutta avustaa.
 Korento räpisteli ja yritti koko ajan rannan suuntaan. Löysin jonkinlaisen korren, jonka heitin kohti, kun korento oli jo lähempänä. Korento tarrautuikin korteen. Mutta korsi oli liian lyhyt, en yltänyt vetämään korentoa rannalle. Niin siltä lopulta loppuivat voimat.
Onkohan moraalisesti oikein vain kuvailla toista, joka on hengen hädässä. Ja vieläpä kikkailla kuvilla. Mutta minulla ei ollut mitään mahdollisuutta pelastaa kaukana olevaa korentoa.

sudenkorento

tiistai 22. syyskuuta 2015

Pullasorsia

 Ei meinaa muistaa, että parhaiten lintuja tapaa ihan keskustan rannassa. Mutta nyt muistin ja kävin katsomassa, mitä sorsille kuuluu. Pullasorsat ovat siitä mukavia, että ne ovat tottuneet ihmisiin. Saa suhteellisen rauhassa heitä tsiikailla.


 Aamuvenytykset.
Mitä ihmettä tällä on nokan päässä.

 Kaikki eivät välitä liikkujista, ottavat vain paremman asennon ja jatkavat kuorsaustaan.

Laivalaitureista suurin osa oli sorsien makuupaikkoina. Siellä ne maata lösöttivät kuin äidin paistamat leipälimput laudalla, juuri uunista nostettuina.

sinisorsa

maanantai 21. syyskuuta 2015

Vielä jokunen

 Vielä jokunen kuva Seinäjoelta. Kyrkösjärvi on Kyrönjoen tulvien säännöstelemiseksi rakennettu tekojärvi, täytetty vasta 1980-luvulla. Siitä on tullut hyvä lintujärvi. Siellä lensi joka aamu myös harmaahaikara, joka juuri ja juuri erottuu kuvan keskeltä.
 Kovasti yritin tiirailla kiville ja luodoille. Niillä hyppelehtikin mm. västäräkkejä, variksia, sekä tunnistamattomia.

Yhtenä aamuna  menin paikalle jo ennen auringonnousua, ennen kuin töihinmenijät pelottelevat linnut pois.
 Tästä riemuitsin pitkään, kun luulin sitä kihuksi mustan nokkansa takia. Näitä lenteli pari muutakin. Mutta kirjoja tutkimalla osoittautui, että myös nuorilla lokeilla on musta nokka. Voi pettymystä, jos se sitten onkin "vain" lokki. Ei muuten haittaa, mutta kun niitä nyt näkee muuallakin.
 Vielä oli sinisorsiakin, vaikka joku ohikulkija sanoi, että sorsastuskauden alettua sorsalinnut ovat lähteneet muualle.
Kyrkösjärvi

lauantai 19. syyskuuta 2015

Arvuuttelua lajien välillä

 Pitkään luulin tätä pilkkasiiveksi. Se ruokaili yksinään Seinäjoen Hirvijärvellä.
 Kun lintu kuuli kameran laukaisut, sille tuli kiire. Kun olen vertaillut tätä lintukirjan kuviin se alkaa näyttää yhä enemmän telkältä.  Se vain ei ollut telkän oloinen. Mutta jos se on nuori yksilö, on sitä vaikea tunnistaa
 Sama näiden kolmen kanssa Seinäjoen Kyrkösjärvellä auringonnousun aikoihin.
Enhän minä päässyt edes lähelle, kun ne jo ponkaisivat pakoon.

 Ja sama juttu näiden kanssa. Arvuuttelen edelleenkin pilkkasiiven ja telkän välillä. Olen kovin pettynyt, jos se ilmenee "vain" telkäksi.
Tunnistaako joku?
 Kuvat eivät kyllä ole maailman parhaat.

perjantai 18. syyskuuta 2015

Pieni ravinnonetsijä

 Äidin puutarhassa Seinäjoella hyppelehti omenapuussa ihan ikkunan ääressä pikkulintu.
Tästä minä tykkäsin kovasti, sillä se oli helppo tunnistaa. Hernekertulta kovasti näyttää. 

Kuinka satuinkin katsomaan ulos juuri silloin, sillä koskaan en sitä enää sen viiden minuutin jälkeen nähnyt. Ei minään päivänä tullut enää ravinnonhakuun.






hernekerttu

torstai 17. syyskuuta 2015

Minusta eksoottisia


Nokikanakin tuntuu minusta kovin eksoottiselta, kun sitäkään ei näe, ellei matkusta ihan toiselle puolelle Suomea.

Nokikanat ruokailemassa ja tietysti kaukana, kuinkas muuten.

 Vaasan lähellä Sundomin lahti kuuluu olevan hyvä lintupaikka. Emme kulkeneet koko lahden reunaa, vaan kävimme syömässä eväitä ja sytyttämässä nuotion Munsmon satamassa (Munsmo hamn). Laittaisin tuon satama-sanan lainausmerkkeihin, sillä se oli itse asiassa vain laituri. Vaijerista roikkui naruja, joihon laitetaan kalastusveneet kiinni.
Taustalla Vaasaa. Tuossa ruovikossa ne nokikanat ruokailivat. Väittävät tätä paikkaa hyväksi lintupaikaksi, mutta meidän tuurilla ei näkynyt muita. Ja syynkin tiedämme. Juuri samaan aikaan tuli paikalle tankkiauto ja alkoi kovalla metelillä imeä vettä tankkiin merestä. Miten voi olla sellainen tuuri. Koko muu päivä tietysti ollut hiljaista ja lintuja ihan mustanaan ;(
Tankkiauton lähdettyä kuului kaikenlaisia polskimisia ja ääniä ruovikosta, mutta meillä ei ollut aikaa kovin paljoa, sillä tähtäsimme Söderfjärdenin kurkipelloille illaksi.

nokikana

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Kurkia kurkia

Etelä-Pohjanmaalla käydessäni käväisin myös Vaasan lähellä olevalla kuuluisalla Söderfjärdenin meteoriittikraatterilla, joka syntyi miljoonia vuosia sitten meteorin törmätessä alueelle. Alue on nykyisin noin viisi kilometriä halkaisijaltaan oleva ympyränmuotoinen peltoaukea, jolla kurjet levähtävät syksyisin matkalla etelään.
Alueella on enimmillään tavattu 7000-8000 lintua, jotka iltaisin lentävät länteen saaristoon yöksi ja aamuisin tulevat takaisin.
Tähtäsimme iltaan noin viiden kuuden aikoihin, jolloin ne lähtevät yöpymään. 
 Olimme kuitenkin ehkä noin viikkoa liian aikaisessa. Ei ollut kuin muutama sata kurkea. Myöhemmin olisi ollut ehkä parempi aika. Tai sitten emme vain osuneet tuon valtavan peltoalueen "kurkisimmalle" kohdalle.

Maanviljelijät eivät tietenkään tykkää, jos linnut sotkevat puimattoman viljan. Siksi joillakin pelloilla kuului säännöllisesti jotain pauketta, selvästi pelotteeksi tarkoitettuja.

kurki