keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Outoa rotua


 Mitäs uusia lintuja tuolla kivellä lepäilee. Jotain outoja, vai ovatko sittenkin tavallisia sinisorsia.
Kuljen lähemmäksi ja välillä ne näyttävät haapanoilta, välillä taveilta, välillä pelkiltä sorsilta. Ja nyt muuten kuvia katsoessani huomaan, että en tällä punaisemmalla ole nähnyt kertaakaan toista jalkaa, vaikka mistä asennosta olisin kuvannut. Onkohan toinen jalka piilossa höyhenien seassa vai onko se vain yksinkertaisesti yksijalkainen.
Yksijalkaisuus selittäisi senkin, miksi se ei ole asettunut makuuasentoon kuten toinen. Tällä ei ole siipipeiliäkään kuten sinisorsilla on.
Toinen sen sijaan makaa, ja sillä on pieni siipipeilikin. Mutta kovin on nuoren haapanannäköiset sulat.
Vaikka kuinka selaan lintukirjoja, eivät nämä sovi minkään sorsalinnun kuvaukseen. Ilmeisesti olen sattunut näkemään eri sorsalintujen risteymiä, nuoria sellaisia. Aika yleisiä ovat haapana x sinisorsa -risteymät. Voivathan nämä olla jonkin muunkin sekoituksia. Mutta yhtä rauhallisesti lepäilivät kivellä kuten sorsatkin, vaikka näkivät meidän kuvaavan.

Vertailun vuoksi laitan tähän jo heinäkuun puolivälistä "oikeat" nuoret sinisorsat lepäilemässä. Kaikilla komeat natsat siivessä.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Parveilua

Jossain lähettyvillä on pesinyt valtavasti pääskysiä. Aamulla aloin kuulostella ulkona niiden viserrystä. Ja hämmästyksekseni näin miten ne kiertelivät valtavina parvina koivujen ympärillä.

Ja ihmeekseni näin niiden jopa laskeutuvan koivujen oksille.

En ole ennen nähnyt pääskysiä puussa.
Mutta niitä riitti vielä läheisille sähkölangoillekin vaikka kuinka paljon. Kuvissakaan ei ole kuin murto-osa pääskyjen määrästä. Vaikka on vasta heinäkuun loppu, alkavat ne kai parveilla muuttoa varten. Voi kurjuus, alkaako kesä olla jo syksypuolella :(

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Lentäviä munivia ja muuten vain

Tätä luulin ensin sammakon poikaseksi, kun se luikki kanervikossa. Osoittautui joksikin hepokatiksi. En ole ennen nähnyt näin läheltä.
Rannalla muniva korento. Vaihtoi välillä paikkaa ja taas sovitteli takaruumistaan veteen.
Jonkin toisen lajin korento oli kai myös munintapuuhissa. Mutta se ei laskeutunut ollenkaan paikalleen, vaan lenteli koko ajan ympäriinsä, tökkäsi takaruuniinsa veteen, pomps, ja heti uudelleen lentoon, ja taas pomps.

En ole vielä perehtynyt niin pitkälle korentoihin, että tietäisin, laskiko se veteen munia sinne tänne vai etsikö tarpeeksi matalaa vettä, että saisi munat pysymään paikallaan.
Ja tämä se vasta karvapyllyinen on. 
Luulin sitä ensin tavalliseksi kimalaiseksi, joten kuvaus jäi liian myöhäiseksi. En saanut kuin nämä kuvat, eikä tietystikään missään tietoa, mikä ötökkä on. Luulen joksikin kukkakärpäseksi.
 Tästä sitruunaperhosesta riemuitsen, sillä eka kertaa sain edes jonkinlaisen kuvan perhosesta lennossa. Rantakukka tuntuu olevan erityisesti perhosten mieleen.
Tälle olen etsinyt nimeä ainakin kaksi viikkoa ja olen jopa onnistunut: suomittari. Sopii hyvin, sillä se eli suolla. On se niin näyttävä, että ansaitsi tulla kunnolla nimetyksi.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Tälläkin poikasia

Tukkakoskelo lähti rannasta kuuden poikasensa kanssa.
Poikaset ovat jo isoja ja melkein samannäköisiä kuin isokoskelonkin poikaset.

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Puissa rapistelijat


 Tämänkertaiset metsän puissa rapistelijat ja räpistelijät olivat hömötiaisia, osa poikasia. Tämä on löytänyt jonkin toukan. Tyypillinen asento oksalla ruokaa etsiessä näytti olevan ylösalaisin roikkuminen.
 Välillä ote meinaa lipsua.
 Ja toisinaan irtoaa lopullisesti.
 Mutta ketterästi lintu kierähtää taas oikeaan lentoasentoon.
Punarintakin kuulosteli hissukseen jollain oksalla.
hömötiainen, punarinta

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Uudenlaisia perhosia

Ei mennyt hukkaan tämänpäiväinenkään ulkoilulenkki. Sain kuvatuksi uudenlaisen perhosen. Tämä on ohdakeperhonen. Kun nyt olen perhosiakin alkanut tutkiskella, oli minulle yllätys, että monet vaeltavat pitkiäkin matkoja aina Afrikasta Eurooppaan saakka, kuten tämäkin. Ohdakeperhonen ei pysty talvehtimaan Suomessa.
 Tästäkin on nyt laitettava kuva, kun se tulee joka retkellä linssin eteen. Luulen sitä pihamittariksi. Vai tietääkö joku sille paremman nimen?
 Lanttuperhonen. Niitä on nyt pari päivää lennellyt runsaasti.

                                                                                                      karttaperhonen
Laitan tänne tallelle ja muistiin tämän kaverinkin lähettämän kuvan. Hän oli ehtinyt kuvat pihassaan karttaperhosen. Tämä on toisen sukupolven perhonen. Karttaperhosta näkee Suomessa ihan etelässä ja aivan idässä.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Joillakin jälkikasvua toisilla ei


Linnunpoikaset ovat tosi hyvin suojavärin peitossa. Tätäkään kalalokinpoikasta emme olleet huomata ennen kuin olimme ihan lähellä ja sittenkin vasta kun lintu liikahti.
Ei ollut kovin pelokas. Hämmästyneenä vain vilkaisi, keitä siellä oikein on. Nämä kuvat jo kesäkuulta.
Nämä kyhjöttäjät ovat joltain toiselta melontareissulta heinäkuulta, harmaalokinpoikasia. Ovat jo aika isoja.
Tällaisia isoja ovat jo meidän naapuritontin lokinpoikasetkin. Eräänä päivänä oikein säikähdin, mikä ihmeen outo lintu on tullut lähettyville, pitääkö jo kameraa hakea, sillä se äänteli oudosti röhisten. Mutta se olikin naapurilokin poikanen, joka oli lähtenyt lentäen tutustumaan meihin eikä osannut äännellä kunnon lokin tavoin.


Järvellä kulkiessa yksinäiset lokit tulevat joskus ihmettelemään ihan lähelle kuin seuraa hakien. Ei ollut tällä perhettä eikä poikasia. Tämä on kalalokki.
Selkälokki. Sekin laskeutui aavalle selälle ihan lähellemme potien yksinäisyyttä. Jostain juuri luin, että selkälokit ovat vähentyneet huomattavasti, niiden pesintä epäonnistuu usein. Sen vuoksi järvellä vaeltelee yksinäisiä aikuisia lokkeja.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Violettiset

Nyt on luvassa vain violetin- ja lilanvärisiä kasveja:
Kävelimme alueella, jolla on viljelty erilaisia yrttejä, mutta nyt jätetty kaikki luonnontilaan. Yksi kasvi kiinnitti erityisesti huomiota, en sitä tunnistanut ennestään. Ja sehän on mäkimeirami eli oregano. Sitä kasvoi valtavina mattoina siellä täällä.
Tienvierellä kasvoi kaunis erilaisen näköinen kasvi: peltopähkämö.
 Kun peltopähkämön kukkaa tarkastelee lähemmin, näkyy sen kukissa kauniita kuvioita kuin maariankämmekässä.
Tässä jo kesäkuussa kuvaani maariankämmekkä. Kuuluu muuten orkideakasveihin.
 Monet tuttavani läntisestä Suomesta eivät yleensä tunnista tätä: peurankello.
Pelto-ohdake, minusta ei niin kaunis kuin huopaohdake.
 Ja tämä kaikkien tuntema maitohorsma. Meille niin tavallinen, mutta olen usein nähnyt saksalaisten oikein erikseen pysähtyvän sitä kuvaamaan. Ei voi väittää, kaunishan se on.
 Ahdekaunokki, lieneekö tuttu suurelle yleisölle?
 Tämä on puolestaan ketokaunokki. Tuntuuko nimi tutulta?
 Enkä malta olla laittamatta kuvaa myös lehtomaitikasta, kun se on niin harvinainen Suomessa.
 Tätä ei monikaan soisi kasvavan missään. Samoin kuin lupiini tämä jättipalsami työntää altaan kaikki muut lajit. Tätäkin näkee valtavina mattoina yleensä paikoilla, jonne on siirretty puutarhasta jätettä tai multaa.
 Onhan minulla muitakin violetteja kasveja kansioissani, mutta ehkä niitä joskus jossain muussa yhteydessä.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Hellyttäviä pelottelijoita

 Eikö yhtään  pelota? No kyllä nyt, kun pääsee tutustumaan makromaailmaan ja näkee lauhahiipijän julman ilmeen.
Sudenkorennoilla on toinen toistaan kummallisempia naamoja. Tässä yksi nukenkasvoinen.
Kauhea ötökkä tämäkin. Nimenkin olen onnistunut sille saamaan: nummikiitäjäinen. Kovakuoriaisen kokoinen. 
Kimalaiskuoriainen yrittää pelotella raidoillaan.
Hellyttävä.




Suolla keräsimme lakkoja ja ensimmäisen marjan mukana tuli jokin elukkakin. Katsoin, että onpa hieno oranssinen, pitää kotona tutkia, mikä niin kaunis ötökkä on.
Sitten havaitsin, että ötökkä yritti ja yritti päästä eroon jostain mukaan tarttuneesta lehdenkappaleesta. Ankarasti se raukka taisteli.
Ja vihdoin se pääsi lehdestä eroon ja onnistui kääntymään kipossa oikein päinkin. Sehän oli marjalude.