sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Pihabongauspäivän saalis

 Koska eilen ja tänään oli valtakunnallinen pihabongauspäivä, laitan tännekin lajit ja yksilömäärät, jotka näimme eilen tuon tarkkailutunnin aikana. Kummallista, että juuri silloin ei ollut pihassa juuri mitään lintuja tai lajeja. Tuon bongaustunnin aikana oli pitkiä taukoja ilman ensimmäistäkään lintua, vaikka tavallisesti pihassa on jatkuva kuhina.

Tällaisia oli tuon tunnin aikana:
talitiainen 8, sinitiainen 10, hömötiainen 1, käpytikka 1, närhi 1, urpiainen 17, keltasirkku 2, viherpeippo 4.
Siinäpä olivat lajit. Närhejäkin on ollut talven mittaan enimmillään viisikin yhtaikaa, samoin tikkoja useita, puhumattakaan puluista tai variksista. Eipä ole pitkiin aikoihin näkynyt mustarastaitakaan. Eivätpä nyt suvainneet keltasirkutkaan juuri näyttäytyä. Viherpeippojenkin määrä on vähentynyt huomattavasti alkutalvesta.
 Kuvissa hömötiainen, joita enimmillään olen nähnyt kaksi yhtaikaa.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Naputus paljastaa

Vaikkei muita lintuja metsässä huomaisikaan, niin ainakin käpytikka löytyy aina. Rytmikästä naputusta jonkin puun rungolla ei voi olla kuulematta.

Tällä on käpy somasti oksanhaarukassa, mistä voi helposti kopsutella siemenet suuhunsa.
 Tämä on huomannut metsässä kulkijan ja ihmettelee epäluuloisena. Ei ainakaan laihaksi sovi moittia.
Lintuja kopsahtaa ikkunaan melkein päivittäin. Useimmiten niille ei käy mitenkään. Tämä käpytikka lensi ikkunaan, pääsi kuitenkin lentämään viereiseen tammeen, missä se oksanhaarukassa kyyhötti ensin päätään pyöritellen, sitten ihan hiljaa kyhjöttäen.
Puolen tunnin kuluttua se virkosi, kopautti pari kertaa nokallaan puun runkoa, jolloin muutama höyhen irtosi ja pöllähti ilmaan. Lintu kiipesi ylös päin rungolla ja kohta nousi siivilleen.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Tunnistusvaikeuksia


Joskius aiemmin laitoin kuvia urpiaisista ja väitin, etten ole sen jälkeen niitä nähnytkään. Mutta siitä tapahtumasta kului viikko, ja sen jälkeen urpiaiset ovat olleet vakituisia vieraita pihassamme, ja jopa melkein kaiken päivää.  
 Olin ihan tyytyväinen näkemääni, kunnes sitten luin mm. Lintublogista Fågelbloggen, että urpiaisten joukossa saattaa olla tundraurpiaisiakin. Sittenhän piti alkaa seurata, olisiko minullakin onni nähdä sellaisia. Tunnisteena on vaalea lintu, yläperä valkoinen ja nokka huomattavan pieni.
Mutta kun lintujen väritys on kovin liukuva, en millään saa selvää, olisinko nyt vihdoinkin saanut kiikariini myös tundraurpiaisen. Tänään nimittäin näin ensimmäistä kertaa sellaisia, joilla oli yläperä valkoinen, nuo kolme ylintä kuvaa, mutta nokasta ei saa niin selvää, linnut kun olivat yleensä vain selin minuun. Muuten ne olivat huomattavan vaaleita muihin nähden, noin kolme yksilöä isossa parvessa.
Tämä on joskus aiemmin kuvattu, selvästi urpiainen, ja niin komean punainen koiras. Mutta kuten näkyy, ei kaikissa asennoissa saa nokastakaan selvää.
Toisaalta luin jostain, että urpiainen ja tundraurpiainen voivat helposti risteytyä keskenään.Minä taidan luovuttaa. Enää en kyllä kuvaa niitä ellei pihaan tule ihan valkoinen urpiainen!

lauantai 19. tammikuuta 2013

Kirjotut siivet

 Mikä ihme möykky tuolla lintulaudan alla makaa? Ihan kuin alakoululaisten kirjoma muodoton patalappu!
Olihan sillä sitten pääkin, kun tarkasti katsoi. Puoliksi lumeen kaivautunut tilhi.
Kolme lintua niitä vain oli. Ja kaikilla samanlaiset alakoululaisten ompelemat siivenreunat! Lienevätkö marjat loppuneet, kun tilhien on pitänyt tulla lintulaudan alle norkoilemaan. Tuokin oli jo viikko sitten vain kiitävä hetki. Varmaan jatkaneet matkaansa, ei ole enää näkynyt.
Täällä ei muuten ollutkaan pihlajanmarjoja tänä vuonna niin paljon kuin Etelä-Suomessa. Ihmisten pensaisiin jättämät mustamarja-aroniatkin näyttävät hävinneen puutarhoista punaisten marjojen loputtua.
Eivät nämä tilhet kyllä kovin laihoilta näytä.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Kilpailu on kovaa

Eilinen harakoiden ja varisten ruokataistelu jatkuu nyt varisten näkökulmasta:

"Tuolla on leivänpaloja, mutta nyt on niin paljon huisketta, että ei oikein arvaa ja uskalla mennä sekaan, vaikka mieli tekisi".
"Täytyy yrittää, jospa saisin tuolta raajarikolta varastetuksi osan".
"Sainpas ihan oman palan!"
 Ja raajarikolle roikkosiivellekin jäi ihan oma osansa. (Sama raajarikko varis, josta kirjoitin aiemmin).
Harakatkin tulevat osingoille kovin pelokkaan näköisinä. Mutta tämä ei ymmärrä, että roikkosiipi on herttainen ja vaaraton, vaikka näyttääkin julmalta.

Sitten saapuu julmuri, joka putsaa lopulta koko pöydän.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Varisten siivellä

 Joku heitteli variksille leivänpaloja. Eikä kestänyt kauankaan, kun paikalla oli jo useita nälkäisiä. Harakat keksivät saaliin myös.
Kas tuolla on variksilla juhlat. Sinne!

 Jos variksille aikoo pärjätä, on oltava nopea.
Kääk, liikaa tuli variksia ja ihmisiä paikalle, minä en saanut mitään!
Pettynyt harakka.

torstai 10. tammikuuta 2013

Amatööriä helppo harhauttaa

 Saavuin lenkiltä kotipihaan. Huomasin heti tammen korkeuksissa ison lintuparven ja valtavaa sirkutusta. Joitain erikoisia lintuja! Minut nähtyään kaikki lensivät pihan perällä oleviin puihin, hain silti kameran. Kuvailin aikani puissa lenteleviä ja arvelin, että sain saaliiksi jotain uusia erikoisuuksia!
Mutta mitä olivatkaan.
Ensimmäinen lintu oli harakka!

 Ja tämähän oli pelkkä talitintti!
Oho, oli siellä ollut tikkakin. Ja näköjään helikopteri.
Ja yhdellä oksalla pyörittelee sinitiainen päätään kuin korkkiruuvia.

Muutamista kuvista ei saa selvää. Jokin suutaan aukova vihertävän kellertävän kukertava. Varmaan tiainen tai sitten viherpeippo. Yhdessä kuvassa on selvä närhi. Ei mitään erikoisia!
Ja sitten vasta älyän, että itse asiassa se tirittävä parvi onkin ollut kauempana olevassa puussa, jonka lintuja en edes yrittänyt kuvata, kun ei olisi kuvaus onnistunut edes tämänkään vertaa!

lauantai 5. tammikuuta 2013

Urpiaisten pyrähdys

 Näin tammenoksalla liikkuvan jonkin punaisen ja aloin hamuta jo kameraa. Nyt, nyt on kyllä jokin uusi laji tälle talvelle tullut pihaan. "Pyh, noitahan nyt on näkynyt muinakin talvina", tokaisi mies. No on kai, mutta ei minulla siitä vielä kuvaa ollut. Mutta nyt on, vaikkakin taas ikkunan läpi vähän epäteräviä.
 Ja toden totta. Lintulaudan alle pyrähti pienoinen parvi ennen näkemättömiä. Sehän oli urpiainen. Koiras on punarintainen, naaraalla vaalea rinta.
 Itse asiassa urpiainen on Lapin lintuja, mutta liikkuu talvella ruuan perässä.
Oli pienestä kiinni, että näin nytkään tätä lajia. Vain viisi minuuttia kesti parven pyrähdys, linnut lappoivat siemeniä suuhunsa valtavaa vauhtia, minkä jälkeen parvi oli tiessään, eikä sitä enää ole näkynyt.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Tuskallinen pakkanen

Emme tule ajatelleeksikaan, miten eläimet kärsivät pakkasesta. Tällä hetkellä on varmaan monilla linnuillakin ihan siedettävät olot, kun lämpötila on nollan tienoilla. Mutta ennen joulua päiväkausia yli 20 asteen pakkasissa näytti monilla tiaisillakin olevan tuskaisat olot. Tämä sinitiainen kärvisteli  lintulaudan reunalla, otti välillä siemenen, yritti pitää sitä toisen jalan varpaiden välissä ja nosti vuorotellen jalkojaan höyhenten sisään lämpimään. Kovin on kylmettyneen näköinen.
 Olemme hankkineet uuden linnunpöntön ihan ikkunan lähelle, jotta siitä on helppo seurata tapahtumia. Syöjiä riittää joka aukkoon.
Yleensä ruokailu tapahtuu sulassa sovussa, kovimpia tappelijoita tuntuvat olevan viherpeipot.
Hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille!