torstai 31. joulukuuta 2015

Onnea alkavalle vuodelle

Näiden Espanjan Benalmádenan perhospuutarhassa Mariposariossa kuvattujen perhosten myötä toivotan kaikille oikein hyvää alkavaa Uutta Vuotta 2016!
Tästä minä tykkään kovasti, sillä se on läpinäkyvä. Joka kuvassa se on erivärinen riippuen taustan väristä. Sen nimi on greta oto.





Morpho peleides, taivaansiipi.







En jaksanut etsiä näille ihanuuksille nimiä. Monille löysinkin, mutta sitten into lopahti. Suomalaista nimeä en kohtuullisen askarointimäärän jälkeenkään ollut saanut kuin tuolle siniselle: se on jokin taivaansiipiperhosiin kuuluva. Kaiken kaikkiaan sain kuvatuksi yli 20 eri lajia, paljon jäi vielä kuvaamatta.
Kiinnostuneille tässä linkki perhospuutarhan sivuille (espanjankielinen). Etusivun alareunassa on valikko mariposas (eli perhoset), ja siitä pääsee sivulle, jossa on perhoset jaoteltu manterettain. Nimet ovat tieteellisiä.

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Etsimällä etsimässä

 Tytär sai joululahjaksi hieman pidemmän kuvausputken, ja lähdimme etsimään koskikaraa. Näissä maisemissa olin sellaisen otuksen aiemmin nähnyt, tuon siltarummun toisella puolen on kuohuva koski.
 Olisiko se tuolla jossain piilossa? -Ei näy ketään.

Ja sitten yhtäkkiä näin sen seisoskelevan keskellä virtaavaa puroa, mutta miksi juuri rumimmassa ja mustimmassa kohdassa?
 Välillä se uiskenteli, välillä asettui tarkkailemaan meitä. Mutta oi miksi niin kaukana nyt, kun ei olisi esteitä kuvaamiseen?
 Ja vielä kauemmaksi piiloon :(
Ja sitten tapahtui ihme. Koskikara alkoi sukellella ja uiskennella siinä ainoassa kohdassa, johon osui hieman auringonvaloa. Mutta miksi kaikkein selvimmissä kuvissa linnusta näkyy vain selkä :(
Siellä se kylpi, mutta ei antanut tulla lähemmäksi.
Joo, tiedän: anna linnun tulla itse lähemmäksi ja ole itse hiiren hiljaa ja piilossa.
-Mutta kun ei se aina ole mahdollista!

koskikara

tiistai 29. joulukuuta 2015

Pakkasen muovailemaa

On pidettävä vähän taukoa ulkomaanelävien laittamisessa, sillä nyt on Suomenkin luonnossa kuvaamista, kun tulivat pakkaset. Ja sattui tänään vielä aurinkoistakin.











maanantai 28. joulukuuta 2015

Meren rannalta

Guadalhorcen suiston lintukuvat jatkuvat.
Meren rannalla käyskenteli useita pieniä ja tosi vikkeliä kahlaajia, yhtään ne eivät pysyneet paikallaan, vipelsivät vauhdikkaasti kuin hiiret, nokkaisten välillä maata. Lienevätkö löytäneet syötävää.
 Olen ahkeran tutkimustyön tuloksena keksinyt näille nimeksi pulmussirri. Niin puhtoisen valkoisia ja vaaleita.




 Niitä oli välillä kymmenenkin kerralla.

Lentäviä kahlaajia näin paljonkin ja erilaisia, mutta niille en uskalla edes arvuutella mitään nimeä, ei ollut paikalla ketään lintutuntijaa neuvomassa.
 Joessa uiskenteli lokkien kanssa aina nokikanoja. Eka kertaa näin nokikanojen kampeavan itsensä maalle ja käyskentelevän jonkin aikaa kuivalla maalla. Ei se ollutkaan niille kovin vaikeaa.

Malagan keskustan läpi kulkevassa kanavassakin oli usein erilaisia lintuja. Tätä luulen rantasipiksi. Kerran eräässä kanavan kulmauksessa makasi kuollut rotta. Nyt huomasin, että rotasta minulla ei muuten olekaan vielä kuvaa, mutta oli niin iljettävä näky, että en viitsinyt kuvata.

Jo julkistamieni lintujen lisäksi tuolla suistoalueella näkyi monenlaisia pikkulintuja, joiden nimistä ei mikään ota tolkkua, ainakin varpusia, mustarastaita, keltasirkkuja, kiurunnäköisiä, hailakanvaaleita, ruskeankirjavia, pikimustia jne. Erilaisia lokkeja satamäärin, merimetsoja, tuulihaukkoja, taveja, sinisorsia, haikaroita jne.
Kahtena päivänä kävimme vain ihan suistoalueella ja molempina päivinä oli erilaisia lintuja. Mitä kaikkea olisi nähnytkään, jos olisi ollut useampana päivänä ja olisi kulkenut ihan meren läheisyydestä kauemmaksi.  (Siis kauemmaksi kuin yksi kilometri, kyllä sitä kävelyä tuli näinkin ihan tarpeeksi).
Joittenkin lähteitten mukaan Desembocadura del Guadalhorcen luonnonpuistossa on tavattu 260 eri lintulajia. Joitakin kuvia vielä tulette näkemään.

pulmussirri, nokikana, rantasipi

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Ilahduttavat suuresti


Sain uusia lintulajeja kokoelmaani Espanjassa useitakin. Kuningaskalastajan näkeminen ilahduttaa erityisesti.

Turhan kaukana vain oli lintu, ja silti piti silmällä ihmisiä koko ajan.

Lienee liejukana. Ihmeen arka sekin.

Mustaleppälintu, naaras ja koiras.

Tätä olen hieman arvuutellut. Minusta se on kovasti samannäköinen kuin mustapäätaskunaaras.

Lasten leikkipuiston keskellä oli pieni lampi, jonka keskellä puolestaan oli pieni saari. Yksi yksinäinen ristisorsa seisoskeli joka päivä saaressa.
Pulut ja lokit sitä yrittivät usein hätyytellä, mutta siellä se sorsa vain jatkoi oleskeluaan.

 Yllättäen tiklikin osui kameran eteen. Tämäkin laji, jota en Suomessa ole vielä onnistunut näkemään.

kuningaskalastaja, liejukana, mustaleppälintu, mustapäätasku, ristisorsa, tikli