Laulelijoita

 Meidän oma pihakirjosieppomme on laulellut pihapuissa monta päivää. Saa nähdä, saako kaveria, en ole nähnyt kuin tämän yhden.

 Se on käynyt tutkailemassa yhtäkin pesäpönttöä vuoron perään talitiaisen kanssa. En tiedä, kumpiko sinne aikoo pesiä, vai pesiikö kumpikaan.

Siipikirjailuista saisi joku taiteilija hienot ornamenttikuviot töihinsä.

Punavarpunenkin on laulellut puissa, mutta eipä annakaan yhtä hanakasti kuvata kuin kirjosieppo.

kirjosieppo, punavarpunen

Keväisiä perhoslajeja

Laitetaan nyt pari perhostakin tältä keväältä. Vihernopsasiipiä on paikoitellen valtavasti. Hyvä ettei astu päälle.

Kevätsukupolven karttaperhonen.

 Pilkkuharmomittari oli helppo kuvattava. Nukkui koko päivän ikkunassa.

 

 Mänty-yökkönen oli eräänä päivänä keittiön ikkunassa sisäpuolella. Ilmeisesti talvehtimisen jälkeen kuoriutunut ja vahingossa tullut väärälle puolelle ikkunaa.

Harmi, että kylmenee aina välillä. täään ei näkynyt yhtäkään perhosta, kevään mittaan on lennellyt jo näiden lisäksi vaikka mitä.

Koskelopäivä

 Jo toisen kerran kävimme melomassa pienen reitin, vaikka ei niin kovin lämmin ollutkaan. Mutta pilvipouta on melkein parempikin kuin paahtava auringonpaiste siihen hommaan. Ei häikäise silmiä eikä kärvenny iho. Paha puoli vain, ettei tarkene mennä uimaan.

 Ne tavalliset vesilinnut saimme näkyviin. Tukkakoskelopariskunta uiskenteli edellämme. Kaksi ylintä kuvaa koiras.

Tukkakoskelonaaras. 

Vielä oli yksinäinen isokoskelokoiraskin. Ja jossain muualla putsaili itseään naaras. Kohtahan nämä koiraat lähtevät työnsä tehtyään muille maille ja naaraat jäävät lapsilauman kanssa yksin.

Isokoskelopariskunta jo aiemmin keväällä.
tukkakoskelo, isokoskelo

Järvellä näkyi lisäksi harmaa-, kala- ja selkälokkeja, kalatiiroja, kuikkia, härkälintuja, joutsenia ja yksi rantasipi eli ne kaikki tavalliset. Nyt on meillä lintujen kannalta parempi paikka valittuna kanootille kuin viime kesänä.
Kävimme vielä yhdellä pienellä lammella, jossa oli ne siellä tavalliset: haapanoita, telkkiä, tukkasotkia. Sinne vain ei millään meinannut nähdä, kun ruovikko oli niin korkea. Suunnittelin ottaa jotkin tikkaat tai sahapukin mukaan ensi kerralla, että saisi kuviakin, kunhan tulee poikasaika.

Ylimääräiset pois

 Nyt on avattu melontakausi. Ihan pienellä pyörähdyksellä kävimme järvellä kokeilemassa, miten sujuu talven jälkeen melonta. Hyvin sujui. Näimme kymmenkunta eri lintulajiakin.

Erääseen lahdenpohjukkaan uiskenteli hiljakseen kolmas joutsen siellä olevan pariskunnan lisäksi.

 Mutta pariskunta ei sietänyt kolmatta pyörää. Tulokas ajettiin pois, oikein toinen lähti saattelemaan, että ylimääräinen varmasti lähtee.

 Pian pariskunnan toinen puolisko palasi takaisin puolisonsa eteen.

Ja siitä innostui keikistelemään.

Mutta olimme ajautuneet liian lähelle heitä, joten tilanne oli kohta ohi, eikä sitten muuta tapahtunutkaan. Kovalla äänellä vain meitä yrittivät pelotella pois.

laulujoutsen

Oravan lounashetki

 Istuskelin pihalla kyttäämässä, mitä lintuja on tullut pesimään pihapönttöihin. Oravakin sieltä tulla pompsii.

 

Välillä pitää kuulostella, onko reitti vapaana.

Meistä talon asukkaista se ei välitä mitään, siirtyy vain muina miehinä vieressäni olevalle syöttöpöntölle. Mutta se on tyhjä.

Hyppelehtii sitten pettyneenä edessä olevalle vaahteralle mutustelemaan vaahteran kukkia.

Kyllä se on tottunut akrobatiaa harrastamaan.

Vaahteran kukkien jälkeen se tulee oksalta roikkuvalle melkein loppuun syödylle talipötkölle. Pötkön ympärillä on kanaverkko isoja rohmuja estämässä, mutta orava on näköjään ennenkin käynyt talia maistelemassa. Se hyppää tottuneesti verkolle, kiipeää verkon päälle ja siitä kanaverkon sisään, takavarpaillaan verkon yläreunasta kiinni pitäen roikkuu pää alas päin ja sieppaa talin lopun käpäliinsä alkaen järsiä talia.

Lopulta orava kiipeää takaisin oksalle ja on jo aivan lopen uupunut uurastuksesta.

Eteläsuomalainen tuliainen

Tuli käväistyä etelä-Suomessa viikonloppuna.  Vihdissä oli tällainen keltavästäräkki.

Kesävieras

 Ainakin osa ryteikkölinnuistakin on jo saapunut. Hernekerttu. Nimitän kaikkia näitä vaikeasti havaittavia ja kuvattavia ja tunnistettavia pikkulintuja ryteikkölinnuiksi.

Tuskin muuten olisin saanut siitä minkäänlaista kuvaa, mutta mies on tehnyt minulle kodan näköisen piilokojun. Tuntuu olevan hyvä, linnut eivät välitä kameran linssin liikkeestä mitään, kun ei kerran ihmistä näy. Vain harakka on niin arka, että se ei siedä minkäänlaista liikettä.

Sain kojun käyttööni eilen ja siellä istuessani kuulin vaikka millaista liverrystä viereisestä ryteiköstä. Paha juttu on nyt se, että ei näe joka paikkaan pienestä aukosta, vaikka kuulee kaikenlaista.
Taivaalla kuului menevän hanhiauroja koilliseen päin, taivaanvuohen lentomäkätystä kuului taivaalta, toisen kitkut-kitkut-ääntä samaan aikaan ryteiköstä. Yläpuolellani kuului koko ajan lentopyrähdyksiä ja havaitsin, että pikkuvarpunen kurkki yläpuolella olevasta pesäpöntöstä.

Kirjosieppokin yritti kurkkia yhteen toiseen pönttöön, mutta sieltä hyökkäsi vihainen talitintti. Toivottavasti kirjosiepollekin riittää pönttöjä. On niitä tontilla useita, jos vain lintu suvaitsee kelpuuttaa jonkin niistä.
hernekerttu

Ruokailua ja rakentamista

 Sattuipas somasti. Muutama päivä sitten hyppi yllättäen sinirintakoiras pihassa, nyt hyppelehti naaras. Ihan on kummallakin erinäköiset raidat rinnassa.

Tarkkaan katseli ympärilleen ja aina välillä hypähti ilmaan napatakseen jonkin hyönteisen. Toivottavasti hyönteisiä on paljon, sillä nyt kuuluu tulleen myös meidän pihakirjosieppokin.

Uskoisiko tätäkään kukaan, ellei olisi dokumenttia näyttää, västäräkki talilla! 

Kyllä se vaan keplotteli itsensä talille, nokkaisi muutaman kerran ja sen jälkeen lensi alas maahan nokkimaan alustan, ja taas takaisin talille.

 Verkko yrittää olla talimöykyn ympärillä, etteivät närhet, varikset ja harakat siihen pääsisi, mutta kyllä nekin vain ovat oppivaisia. Nälkä opettaa, kuten västäräkkiäkin.

 Pesänrakennus on käynnissä vielä monella. Pikkuvarpunen talotarpeet suussaan.

Peipponenkin nyhtää horsman kukinnoista karvaa pesäänsä.

sinirinta, västäräkki, peippo, pikkuvarpunen

Kannattaa tarkistaa koputtelijat

 Aina kannattaa tarkistaa tikan naputuksen kuullessaan, olisiko jokin erikoisempi naputtelija kyseessä kuin se tavallinen "normitikka".

 Niin nytkin onneksi tarkistin, kuka puussa naputteli. Ja tällä kertaa ei ollut käpytikka. Olikin pohjantikka. Ihme, että antoi vähän aikaa kuvata.

Tuolta risujen ja oksien seasta ei ollut mikään helppo sitä saada linssille edes näiden kuvien vertaa.
pohjantikka

Alkaakohan lämmetä

Rantasipin selkäkuviot.

Ihanaa, kaakkurilla on tänä vuonna kaverikin lammella. Viime vuonna se joutui uiskentelemaan yksikseen. En viitsinyt kauaa kyttäillä, kun ei tapahtunut mitään, sillä toinen nukkui koko ajan sikeästi pää siipien sisällä. Tämä toinen oli skarppina.

Kauan tähtäilin puuhun saadakseni selville, kuka varoittelee ryystävällä äänellä. Peippohan se olikin. Tällainen on siis peipon takapuoli.
Olisi kiva, jos oppisin muistamaan, millaisia ääniä linnuilla on ja mikä ääni kuuluu kellekin.

 Metsäkirvinen on tosi yleinen. Silti sitä ei meinaa erottaa oksalta.

Enkä pitkällä lintuputkella saanut parempaa kuvaa variksenmarjastakaan. Tällaisia ovat sen kukat.

rantasipi, kaakkuri, peippo, metsäkirvinen, variksenmarja.

Äitienpäivänä koettua

 Välillä aina tekee mieli lähteä kauemmaksi katsomaan, olisiko jotain erilaista nähtävissä. Kiersimme eilen koko päivän Mikkelin lintutorneja. Niitä on neljä, yksi jäi käymättä. Mikkelin Kenkäveron puutarhassa pyydysteli hyönteisiä meidän mielestämme isohko lintu. Se näytti ainakin rastaankokoiselta. Siksi ajattelin sitä ensin isolepinkäiseksi, mutta kyllä se on kivitasku.

 Olen ennenkin yrittänyt jahdata kivitaskua, mutta kyllä ne ovat olleet pienempiä tähän verrattuna. Mitähän voima-ainetta tämä on nauttinut saadakseen kokoa.

Jossain lenteli taas ongelmallinen lintu. Ei sanonut mitään, siksi on tosi vaikea saada selvää, onko se pajulintu vai tiltaltti. Juuri kun olin tullut siihen tulokseen, että se olisi tiltaltti, ilmenikin jokin tuntomerkki, joka sopiikin pajulintuun. Silti kallistuisin vielä enemmän tiltalttiin, sillä joku oli kuullut lähialueella tiltaltin ääntä. Pajulinnun ääntä ei sen sijaan kuulunut missään. Minusta se oli niin tavattoman pienikin, joten sopisi tiltalttiin.

Yhdellä lintutornilla törmäsimme tuttavaperheeseen. Saimme kuulla, että he tietävät paikan, jossa on liejukana. Ajoimme heidän perässään paikalle, ja luulinko todellakin, että se tulisi ruovikon seasta keekoilemaan! Väärin luulin! Ruovikon  sisällä se kanteli korsia ja muuten vain uiskenteli. Punainen nokka vain vilahteli. Joku ohikulkija sanoi, että se oli näkyvillä enemmän silloin, kun se oli juuri saapunut.

 Sinisorsan pää on niin tosi kiiltävä ja komea näin keväällä. Poikaparein sitä kuljetaan!

Tukkasotka vartioi vaimonsa unta. Tunnin olimme tällä paikalla, mutta minnekään ei isäntä poistunut nukkuvan vaimonsa viereltä.

 Sitten ihan vierestä uiskenteli piisami.

Jotainhan sillä oli raahattavanaan suussa.

Ei mitään suurta linturyntäystä, suuri osa on mennyt jo pesimään, mutta kivoja pikku kokemuksia.

kivitasku, tiltaltti, tukkasotka, liejukana, sinisorsa, piisami