tiistai 23. huhtikuuta 2019

Sirkutusta metsässä

 Kaunis aurinkoinen pääsiäinen juoksutti maille ja mannuille. Myrtsin näköinen sinitiainen.

 Keskellä maantietä käyskenteli lehtokurppa. Jotenkin taas onnistuimme tyrimään linnun kuvauksen. Se oli melko pitkään ihan näkyvillä ja tien reunassa, mutta kamerat oli laitettu jo pois ulottuvilta ja ennen kuin sai auton laitetuksi pois kiireisten autoilijoiden tieltä, oli lintu jo vipeltänyt puskien sekaan. Mutta nämä todisteeksi, että olen sellaisenkin nähnyt.

 Laulurastas sattui lauleskelemaan viereisessä kuusessa ihan tyytyväisenä sinä aikana, kun kirmailimme lehtokurpan perässä.

 Tänään oli metsälenkillä sirkutusta ja helinää vähän siellä täällä. Rautiainen oli pelottomana kuusen latvassa.

Vesilinturintamalla vain on hiljaista. Mitä se nyt muuta voisi ollakaan, kun ainakin kahtena vuonna menneet pesinnät pieleen. Ei ollut isokoskelollakaan puolisoa.

lauantai 20. huhtikuuta 2019

Kevätkeimailuja

 Onpas pelloille tullut jo kurkiakin. Vähän joka pellolla ruokaili eilen kurkipari. Yhdellä pellolla pariskunnasta toinen riehaantui vähän esittämään, mutta kaveri ei tunnu välittävän mitään.

Vaikka mitä temppuja  toinen yritti, ei sillä ollut vaikutusta: "Siinäs keekoilet!"

 Sitten sinne saapui toinen pariskunta, joka alkoi heti yhteisdueton, mitä alkuperäinen pari kiiruhti katsomaan. Jonkin aikaa siinä ihmeteltiin ja tervehdittiin, kunnes tulokkaat lensivät pois.

Jatkoimme matkaa, ja yllättäen edessämme tiellä seisoi kanadanhanhi. Pusikossa oli toinenkin, joka kurkki kaula pitkällä, mitä tapahtuu, mutta veti kaulansa pois, kun ihmisiä näki.

Jatkoivat kuitenkin matkaa pellolle.

Järvellä ei juurikaan ollut mitään katsomista vieläkään. Joitain sinisorsia. Kaksi pariskuntaa erehtyi uimaan liian lähelle torkkuvaa paria, ja koiras lähti ajamaan uiskentelevia takaa, vaikka nämä olivat jo kääntyneet pois päin.
 Tänä aamuna heräsimme jo puoli viisi lähteäksemme katsomaan teeriä soitimella.

Tuolta jostain kuului pulputusta, joten ei muuta kuin lähemmäksi. Onneksi hanki kantoi. Muuten ei olisi retkestä tullut mitään, sillä lunta on tänä vuonna tosi paljon. Olisi paikoin puoli metriä upottanut.

 Ainakin viisi teertä siellä kiihkoili.


torstai 18. huhtikuuta 2019

Onpa edes perhosia

Kävelyretkellä kannattaa nykyään ottaa näköjään mukaan mieluummin perhoskamera kuin lintukamera. Koivutyttöperhosia oli kahden kilometrin matkalla ainakin parikymmentä. Ihan kuin kesällä hopeatäpliä.
Sitruunaperhosiakin lenteli mukavasti. Sainpas sellaisenkin kuvan, jossa olisi samassa kuvassa luntakin. Yksi suruvaippa lensi ylitseni. Lunta on täällä muuten vielä rutkasti. Ei varmaan ikinä häviäkään.

 Järvellä ei viimeviikkoisen lumisateen ja sitä seuranneeen kylmän jakson jälkeen ole näkynyt enää senkään vertaa lintuja kuin pari viikkoa sitten.
Yksi telkkäpari iltavalossa uiskentelee. Jossain toisaalla muutama lokki.

Niin tyhjää. Sielläkin missä on jään reuna, ei ketään. Suurin osa järvistä vielä ihan umpijäässä.

Taisi viimeviikkoinen lumi- ja pakkasjakso tehdä tepposet linnuille. Kun alkoi se valtava lumentulo, sitä tuli yli 10 cm, eikä hävinnyt mihinkään moneen päivään. Laskimme, että peippoja ja vihervarpusia oli pihan ruokintapaikoilla tuolloin yli 200 kerralla. Mukana oli pari järripeippoakin ja pari urpiaista. Mutta kun ei lämmintä tullutkaan, parin-kolmen päivän kuluttua nuo hävisivät kokonaan, eikä ole sen jälkeen näkynyt. Vain tiaiset ja mustarastaat ovat jäljellä, muutama viherpeippo. Mitenkähän vihervarpusten ja peippojen on käynyt?

torstai 11. huhtikuuta 2019

Kuollut kuin rätti

Tänä aamuna ihmettelin, mikä ruskea rätti on lennähtänyt kuistin seinän vieressä ikkunan edessä olevaan jasmiinipensaaseen. No ei ollutkaan rätti, vaan kuollut varpushaukka rähmällään. Ilmeisesti se on lentänyt ikkunaan pikkulintuja ajaessaan ja tipahtanut pyörtyneenä pensaaseen. Tämän päättelemme siitä, että nokasta on tullut verta. Varmaan jo eilen lentänyt.

tiistai 9. huhtikuuta 2019

Järkyttävä herätys todellisuuteen

Vielä eilen iloitsin lumen vähenemisestä. Kottarainenkin oli eksynyt pihaan.

Samoin sepelkyyhkypariskunta. Sitten illalla havaitsin ison parven vihervarpusia lintulaudan alla, seassa oli muutama urpiainenkin.

Mutta tänä aamuna olikin järkytys suunnaton. Lunta oli tullut mahdottomasti. Piha aivan kuhisi lintuja. Vihervarpusten seassa oli yksi järripeippokin ja ne muutama urpiainen. Jopa punatulkutkin olivat hiissautuneet pihaan. En yhtään ihmettele, että ruotsalaisilla on sekä vihervarpusista että urpiaisista sana siska. Urpiainen on gråsiska, vihervarpunen on grönsiska. Kyllä ne ovat niin samannäköisiä.

 Ja peippoja kymmenittäin.
Ja lunta tuli kaiken aikaa lisää.

Kun näitä kuistin ikkunasta yritin sihtailla, vilahti kuistin alta yhtäkkiä lumikko kuusiaidan alle. Olisikohan sen asuinpaikka portaidemme alla, sillä vuosia sitten on vanhat kuluneet ja länähtäneet betoniportaat jätetty paikalleen ja niiden päälle rakennettu puuportaat. Olen pari kertaa aiemminkin nähnyt tontilla lumikon, ja talvisin jälkiä, mutta mites sen saisi myös kuvatuksi. Nytkään en yhtään osannut ennakoida. Nyt ymmärrän, miksi meillä ei ole talvella ollut sisällä juurikaan hiiriä, loukkuunkaan ei ole jäänyt yhtään: lumikko on tietysti syönyt ne. Hyvä niin.

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Kevään etenemistä

Mahdottomasti on vielä lunta, mutta niin vain on jo muuttolintujakin saapunut. Peippoja oli eräänä päivänä toista kymmentä. Ei ne kyllä lumesta mitään ruokaa löytäneet.

 Mustarastaskoiraita on samoin näkynyt enimmillään lähemmäs parikymmentä. Ne käyvät lintulaudan alustoja syömässä. Kuvassa on ensimmäisiä naaraita.

 Kolme pajusirkkuakin tepasteli pihassa.

Ja mistähän nyt yhtäkkiä varpunenkin on tänne eksynyt. Minusta tuntuu ihan eksoottiselta, ei meidän pihassa varpusia näy koskaan.
Pikkuvarpusia sen sijaan on tullut taas useitakin. Jo maaliskuun puolella yksikin lauleli kovasti ja tuijotti pesäpöntön suulla pönttöä varatakseen. Silloinhan meille tulikin kiire putsata talven jäljiltä pöntöt. Parissa pöntössä oli muuten kuollut talitintti. Olivatkohan pakkasiin kuolleet.
Ja muuttolinnuista puheen ollen, pari rautiaista on jo pihassa pyörähdellyt.

Järvelläkin olen käynyt aina silloin tällöin.
Eivät ole vuodet veljeksiä. Joskus on ollut selkeä kiinteä jään reuna, ja siinä lepäillyt lintuja. Nyt on laajat alueet ajelehtivia lauttoja. Ihan yksittäisiä lintuja siellä täällä saattoi nähdä uiskentelemassa koko aavalla alueella. Lokkeja, telkkiä, koskeloita. Kuvaan on sattunut isokoskelopariskunta.


Ja aamuisin ikkunasta näkyy iso rusakonrutka.