tiistai 28. elokuuta 2012

Nokkimajärjestys näilläkin

 Ötököilläkin tuntuu olevan nokkimajärjestys. Tällainen kukkakärpänen tuli toisen mettä imevän viereen, alkoi tökkiä imijää selkään kärsällään ja jatkoi niin kauan kunnes toinen joutui väistymään. Sitten tökkijä siirtyi imemään samaan paikkaan.
Medenimijöitä on pitkää ja lyhyttä. Kovin tuntuu olevan raitakuosi muodissa.
Tämä on laittanut yläosan pystyraitaa, alaosan vaakaraitaa. Varmaan on kuullut, että pystyraita hoikentaa.
Tämä suosii tummaa.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Uusia tuttavuuksia

Nyt olen ihan onnesta litteänä. Katsoin hanhikkipensaisiin, olisiko siellä vaikka jokin perhonen, ja olihan siellä, yksi ainoa. Nämä kaksi ylintä kuvaa ovat samasta yksilöstä. Käsittääkseni ruostenopsasiipi.
 Ja onnellisuuteni litteys johtuu siitä, että uusimman perhoskirjan mukaan ruostenopsasiipi on harvinainen, tavataan maan eteläosissa paikoittaisena ja harvalukuisena! Ja minulle se tuli ihan nenän eteen.
 Jo aiemmin kesällä kuvaamani tesmaperhonen.
 Tämä tesmaperhonen on repinyt siipeään.
 Lanttuperhonen.
Kun kaivelin vanhoja perhoskuviani, löytyi sieltä tällainenkin täplikäs. Keltapohjaisia ja täplikkäitä perhosia on lukuisia, mutta koska tällä on nyhälaitaiset siivet, se taitaa olla herukkaperhonen. Sopii hyvin, sillä se oli kuvatessa kukkivalla  herukkapensaalla, aikaa jo ainakin kolme vuotta.

lauantai 25. elokuuta 2012

Pikkuvarpunen varpusen sukulainen

 Pikkuvarpunen on monille tuntemattomampi kuin varpunen. Sen hyvä tuntomerkki on tumma täplä valkoisella poskella. Viime vuosina laji on yleistynyt aivan huimaa vauhtia.
 Ruokakin putosi suusta, kun lintu huomasi kuvaajan.
 Putosikohan se tänne?
Ei ollut siellä! Mitä se kuvaaja siellä häiritsee!
Jo aiemmin kesällä kuvasin, miten tämä poikanen yritti juoda vettä, mutta ei yrityksistä huolimatta millään yltänyt veteen.
Ei onnistunut kaverikaan, alkoi veden juonnin sijaan yleinen tappelu.

torstai 23. elokuuta 2012

Pieni ja hiirennäköinen

Päästäinen on paljon pienempi kuin hiiri ja tällainen pitkänokkainen, siksi sen kansanomainen nimityskin on ollut nokkahiiri. Väitetään, että päästäinen on pahanhajuinen, ja siksi kissa ei yleensä syö sitä, vaikkakin kyllä pyydystää.

tiistai 21. elokuuta 2012

Onnelliset

Kovasti mielenkiintoista lähteä ulos kameran kanssa ilman silmälaseja. Ilostuin, että autotallin seinällä on uusi perhonen ja osoitin kameralla. Mutta koneelta katsoessa kuvassa onkin kaksi onnellista ötökkää.

maanantai 20. elokuuta 2012

Hännättömät

 Tavallisesti linnuilla on pyrstökin kuten tällä talitiaisella.
Mutta tämä talitiainen on hännätön! Kyllä kuvassa on lintu, pää vain on linnunpöntön sisällä, ja pyrstö ulkopuolella, siis se mitä pyrstöstä on jäljellä.
Tässä samainen lintu. Anteeksi taas huonot kuvat, kuvattu ikkunan läpi. Aioin yrittää ottaa joskus paremmat kuvat, mutta en vain koskaan enää nähnyt kyseistä lintua. Varmaan joutunut surman suuhun vammansa takia.

Luonnossa näkee aika harvoin vajavaisia eläimiä. Vammaisena eläminen on hankalaa kovassa maailmassa, mutta aina joku selviää jonkin aikaa.
Yhden kokonaisen talven pihassamme kävi hännätön orava. Hännättömyys ei näyttänyt vaivaavan sitä, oksalta toisellekin se oli oppinut tasapainoilemaan hyvin. Mutta kerran sitten löysimme oravan talomme kohdalta maantieltä auton alle jääneenä. Olisi varmaan jäänyt auton alle, vaikka olisi ollut häntäkin.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Yritä jo itsekin

Härkälinnun poikanen äänteli järvellä emoaan etsien. Sitten se löysikin emon ja molemmat uiskentelivat sulassa sovussa.
 Pian emo sai kalan ja antoi sen poikaselle.

 Nyt osat vaihtuivat. Emo ui edellä ja poikanen uikuttaa perässä lisää kalaa.
Mutta emo julmistuu. Et mangu, etkä tule perässä.
Raitanaamainen poikanen joutuu aina kääntymään takaisin emon vihoitellessa. Mutta se yrittää kuitenkin seurata. Yrittiköhän emo jo karistaa poikasta kannoiltaan lopullisesti.

lauantai 18. elokuuta 2012

Yleisiä mutta harva on huomannut

Ruohikossa nukkui kerran ihan vihreä perhonen, minusta suunnattoman kaunis. Se osoittautui isomittariksi.
Kuka huomaa yleensä muita perhosia kuin loistavia päiväperhosia? En minä ainakaan ole koskaan ennen kiinnittänyt mitään huomiota jossain hirren raossa nukkuvaan yökköseen tai johonkin vaatimattomaan mittariin.
Olenkohan tällaistakaan ikinä ennen nähnyt ennen kuin yhtäkkiä tänä kesänä lensi lehdelle. Käsittääkseni reunustäplämittari.
Ja jokin ötökkähän se taas oli ulkona ikkunapokassa paikallaan. Yökkösiä ja mittareita on niin runsaasti, että en ole ollenkaan varma, mikä tämä on, olen luulevinani että sekin on jokin mittari. Laitoin kuitenkin malliksi, miten monipuolisen näköisiä nuo meiltä huomaamattomat oliot voivat olla.
Niin kuin nyt tämäkin tuntematon joukko. Kuviot mitä moninaisimmat.

perjantai 17. elokuuta 2012

Lokki mikä lokki

En koskaan ole aiemmin pitänyt lukua lokkien lajeista. Lokki mikä lokki jossain luodolla tonottamassa. Mutta kun tarkemmin katsoo ja varsinkin kuuntelee (!) niin onhan niissä eroja. Yllä kalalokki, joka on ollut täällä päin valtalokki ja joka pesii meidän naapurin tehtaan katolla ja ajaa kaiket kesät pois variksia pesältä.

Tämän söpön lokkikuvan lähetti kaveri minulle. Minusta se on kalalokki myös, koska sillä on musta silmä.

Tämä ja alemmassa kuvassa oleva on kuitenkin harmaalokki. Se on muuten samanlainen kuin kalalokkikin, mutta vähän isompi.  Harmaalokilla on punainen pilkku nokassa, se on hyvä tuntomerkki.
Harmaalokki on juuri se kaatopaikkojen tonkija, kalalokki sen sijaan ei kulje kaatopaikoilla.
Sain käydä monta kertaa järvellä melomassa, ennen kuin onnistuin vangitsemaan selkälokin kuvaan. Samanlainen punainen pilkku nokassa kuin harmaalokilla, mutta selkä musta.
Jo kaukaa selkälokit rääkäisivät aina varoituksen nähdessään järvelläliikkujan ja pyrähtivät lentoon.

Naurulokki on helppo tuntea, koska sillä on puoli päätä hupun peitossa. Nämä naurulokit olen kuvannut Etelä-Pohjanmaalla lintujen kevätmuuton yhteydessä.
 Pitkään luulin, että omalla paikkakunnalla ei ole naurulokkeja, mutta kun selasin vanhoja kuviani, oli minulla mm. viime keväältä kuva, jossa lokit muuttomatkallaan parveilevat pellolla. Ja havaitsin muiden lokkien seassa naurulokkejakin. Mutta kesällä en ole niitä nähnyt.
Silloin kun täällä oli vielä avokaatopaikka, naurulokkeja oli täällä paljonkin.
 
 Meloessa on viisainta tähdätä kameralla aina, kun näkee jotain järven pinnalla ja katsoa sitten tietokoneelta, oliko siellä katiskamerkkinä oleva kanisteri vai lintu. Tällä kertaa oli kuvassa  molemmat. Tiira on vetänyt pipon päähänsä.
Tiira ei kuulu lokkeihin, mutta kyttäilee lokkien tavoin luodoilla. Sen erottaa lokeista punaisen nokan perusteella ja trrrrr-huudoista. Se on pienempikin ja jotenkin sulavaliikkeisempikin kuin lokit.
Tyynellä järvellä ne tekivät hyökkäyksiä järven pinnalle ja saivat joskus pinnan lähellä uiskentelevan kalan. En vain koskaan onnistunut saamaan kuvaa. Ehkä ensi kesänä.

torstai 16. elokuuta 2012

Mansikkamaa nauraa

Pariin vuoteen en ole kuullut enää heinäsirkkojen siritystä. Epäilen, onko sirkkoja enää olemassakaan, niitä kun ei enää ilman äänen kuulemista löydäkään. Tämä jonkin sortin sirkka sattui oleskelemaan kivellä.

Kun toinen tyttäristä oli noin 3-vuotias, hän tuli kerran juoksujalkaa sisälle ja intoili: "Äiti, äiti, mansikkamaa nauraa!" Lapsi oli kuullut heinäsirkan siritystä mansikkamaalla.

tiistai 14. elokuuta 2012

Hyvämuistisia ja oppivaisia

Linnunpoikaset ovat aina jotenkin ihme sekoilijoita. Ne eivät vielä tiedä, miten kulloinkin tulee toimia. Siksi kesäisin näkeekin tosi paljon tiellä kuolleita lintuja, kun poikaset eivät ole ymmärtäneet varoa autoja. 
Mutta varikset ovat viisaita. Ne saattavat olla suurissa parvissa keskellä tietä vaikkapa jonkin raadon kimpussa, mutta kun auto tai pyöräilijä lähestyy, siirtyvät sivuun. Mutta eivät yhtään kauemmaksi tiestä kuin juuri valkoisen viivan toiselle puolelle. Ovat oppineet, että se riittää, ja auton mentyä taas takaisin keskelle tietä!

Tässä seison enkä väistä yhtään enempää kuin on tarpeen!

Variksilla on myös hyvä muisti. Eräänäkin kesänä mies oli nähnyt tiellä juuri auton alle jääneen variksen. Hän nosti linnun ojaan pois jaloista. Tuon teon jälkeen ei mies koko kesänä päässytkään kulkemaan siitä kohtaa ilman että varikset olisivat nostaneet meteliä. Vaikka kuka muu olisi mennyt tiellä, eivät linnut välittäneet mitään, mutta miehelleni ne huusivat ja rääkyivät koko kesän. Luulivat, että hän oli tappanut variksen.
Siksipä ei mies tänä kesänä uskaltanutkaan enää kajota tiellä näkemiinsä kuolleisiin lintuihin.

maanantai 13. elokuuta 2012

Haavan marjat

Rannalla kävellessäni huomasin ihmeekseni, että haapakin on alkanut tehdä marjoja. Vähän kaikilla haavanverson lehdillä oli pieniä punaisia ja vihreitä marjoja.
Mutta kyse ei oikeasti ole marjoista vaan versoihin on iskenyt jokin tauti, joka mustuttaa vähitellen lehdet. Monissa lehdissä olikin jo mustaa.

lauantai 11. elokuuta 2012

Uskaltaisiko veteen


Viherpeipon poikasetkin odottavat rivissä kiltisti, mitä hyvää emo pian tuokaan.
"Kenenkähän pentu se tuo on?" talitiainen mietiskelee nähdessään viherpeipon poikasia.

"Onkohan tämä uinti- vai juomavettä?"

perjantai 10. elokuuta 2012

Kerkiäväiset ja vilkkaat

 Tänään säikähdin autossa lossia odottaessani oikein kunnolla. Kylmät väreet kulkivat selkäpiitä, sillä auton katosta kuului rapinaa ja kolinaa. Kuvittelin, että auton sisuksiin tai katon sisään olisi mennyt autotallissa hiiriä ja pelkäsin, että ne tulisivat sieltä minun niskaani.
Sitten ilmestyi kahteen ikkunaan yhtaikaa räpiköivä västäräkki. Konepellille istahti kaksi muuta ja ne alkoivat putsailla itseään. Pian lossi tulikin, mutta linnut eivät seuranneet minua lossille. Ei vain ollut kameraa mukana, kuva alkukesältä.
Tämä ruokaa keräävä västäräkki on niin ikään aiemmin kesällä kuvattu.
Västäräkeistä puheen ollen kuulin eräältä tuttavalta, miten hän eräänä aamuna tänä kesänä lähti kaivinkoneellaan (vai oliko se pyörökuormaaja :) töitä tekemään muutaman kilometrin päähän. Hän ihmetteli, kun västäräkki seurasi koko ajan mukana. Pitkin päivää västäräkki ilmestyi ruokaa suussaan ja lensi jonnekin koneen uumeniin. Se oli tehnyt pesän jonnekin koneen sisuksiin ja syötti poikasia koko päivän, vaikka mies istui työskennellen koneensa päällä. Illalla työmies sitten tuli kotiin koneineen ja västäräkkeineen.