Kuinka tässä näin kävi

Ei ole uinti sallittu kaikille Helsingin seudulla.

valkoposkihanhi

Saalistusta

 Käväisimme lauantaina Helsingissä lintumessuilla. Kivahan siellä oli käydä, ohjelma monipuolista. Opastettu lintukävelykin oli mukava. En minä itse olisi ilman opastusta mitään suokukkoja tai keltavästäräkkejäkään mullospellosta havainnut, vaikka kuinka lähellä olivat.
Seuraavana päivänä kiertelimme muuten vain Nurmijärvellä. Yksi kiva "saalis" oli tuulihaukat. Niitä lenteli vähän joka pellon yllä, mutta vaikeaa on niidenkin saalistaminen. Vaikka tekivät hyökkäyksiä maahan, en minä ainakaan havainnut, että mitään olisivat saaneet.

Yllättäen pari haukkaa tuli vähän lähemmäksi eteemme puihin.

 Niitä taisi olla kolmekin yhtaikaa.

Tuulihaukka

Ikkunasta näkymiä

Alkukesästä lenteli pikkulintuja vähän väliä ikkunaan. Joku selvisi hengissä, joku kuoli. Vaikka jossain vaiheessa hankimme pelottavan pöllön, kopsahti tämä tintinpoikanen kuitenkin ikkunaan, mutta jäi ikkunan edessä oleviin kukkiin virkoamaan.

 Tällainen tuulessa heiluva pöllä, joka välkkyy auringossa eri väreissä. Hyvin on auttanut, paitsi tuohon tinttiin.  Tuota pöllöä mallina pitäen olemme piirtäneet ja leikanneet mustasta kartongista joka ikkunaan pöllön. Ei ole tullut ruumiita sen jälkeen.
Usein on pihassa näkynyt myös haukka ajamassa takaa lintuja, viimeksi oli pulujen perässä.

 En tiedä kuinka monta pöntöllistä tänä vuonna pikkuvarpuset ovat saaneet poikasia, mutta tosi paljon kuitenkin. Tuntuu, että piha on niitä täynnä. Minusta tuntuu, että ainakin useampi pariskunta on saanut ainakin kaksi pesyettä kukin. Tässä niitä on vilvoittelemassa.

Kun oli niin tosi kuivaa, on ruohikko aivan ruskeaa, samoin kukka- ja kasvimaa on ollut kuivaa kuin tuhka. Sipulimaa oli aivan täynnä pieniä koloja. Pikkulinnut olivat pitäneet kasvimaata hiekkakylpypaikkana.
Kesän mittaan oli pihassa valtavasti myös viherpeipon ja vihervarpusen poikasia. Nyt ei niitä ole vähään aikaan näkynyt.

Tukkakoskelon perhe

 Eilen oli aivan täydellinen päivä. Mitä kaunein ja lämpimin sää, mitä mahtavimmat maisemat melonnassa ja hyvässä seurassa. Ja ennen kaikkea iloitsin, että tukkakoskelolla oli kahdeksan poikasta.

Sotilaallisessa rivissä ne uivat emon perässä, kaukaa katsottuna näytti aivan kuin järvellä olisi mennyt iso käärme jostain tropiikista.

tukkakoskelo

Oli herkuttelemassa

Kävin eilen päivällä tarkistamassa nauhukset, olisiko perhosia herkuttelemassa. Ihme! Siellä oli keltaritariyökkönen ja ihan keskellä päivää ruokailemassa pitkän tovin. Miten voikin olla niin, että jotkin yökköset ovat yhtä värikkäitä  ja kauniita kuin päiväperhoset, jotkut taasen ykstoikkoisen ruskeita. Paitsi jos tämä ei näyttäisi alasiipiään, ei sen kauneudesta tietäisi mitään.

 Alapuolikin kaunis.

Poikasaikaa

Viikko Seinäjoella sukuloimassa ei tuottanut tietystikään mitään ihmeellistä linturintamalta. Törnävällä oli keväällä valtavasti naurulokkeja, nyt olivat aikuiset lokit hävinneet ja jäljellä oli teini-ikäisiä poikasia.

Sorsia oli iso liuta, muutama poikanenkin. Välttelivät suihkuun menoa.

Ja sitten eräänä päivänä kävelyllä kulki tien yli fasaaniemo ja seitsemän poikasta. Eikä tietenkään kameraa mukana. Kännykällä nyt ei mitään ihmeellisiä kuvia saa. En ole pitänyt niin väliä ostaa kallista kännykkää, kun minulla on kerran kamera.

 Monta räpsäisyä otin. Nämä oli ainoat, joista edes erotti, että lintuhan siellä menee. Kävin pari kertaa paikalla kamerankin kanssa, mutta ei näkynyt perhettä enää missään.

Sitten eräänä päivänä menin erääseen puistoon, jos vaikka siellä olisi jotain kuvattavaa. Siellä oli valtavasti naakkoja, suuri osa poikasia. Yksi naakka lähestyy uhkarohkeasti pupua. Lopulta pupun hermot pettivät ja se hyppäsi pois paikalta.

Olin kuullut, että Evijärvellä on mustatiirakolonia pesinyt kahdessakin paikassa. Kun kerran suhteellisen lähellä olimme, käväisimme sielläkin. Ihmehän se olisi ollutkin, jos meidän kohdalle olisi mustatiiroja osunut. Olisivatko lähteneet jo eteläisemmille paikoille. Tiiroja kyllä oli, mutta vitivalkoisia. Ja yksi naurulokki hätisteli meitä ainokaisen poikasensa luota, vaikka olimme mielestäni kaukana poikasesta.
Koskahan onnistun kuvaamaan siellä peltopyitä. Joskus olen sattunut sentään näkemään, mutta missäs kamera silloin on ollut.