Lyhteellä

 Olin ostanut myyjäisistä oikein joululyhteen luinnuille. Jonkin aikaa meni ennen kuin linnut sen havaitsivat. Ja eilen huomasin, että jopas jotakin, oikein aurinko paistaa lyhteeseen.

 Sirkut lentelivät edes takaisin.

Eikä se aurinko sitten paistanutkaan kuin sen hetken suoraan lintuihin, aina on jotain puita tai rakennusia edessä.

Pikkuvarpusetkin äkkäsivät uudenlaisen ruokapaikan.

Punatulkkuja oli puissa myös runsaasti.

Urpiaisia käy laudalla vain pari kappaletta. Muuten on vähän siellä täällä näkynyt isojakin urpiaisparvia.

Lunta

 Vaikka eilen oli lumimyräkkä koko päivän ja rättejä tippui taivaalta,silti on nyt kiva, kun ei ole sitä iänikuista loskaa ja märkää. Voihan se vielä loskankin tehdä, ei sen puoleen. Hyvähän minun on iloita, kun ei keskustan tuntumassa olleet sähköt poikki, kuten melkein kaikkialla muualla koko pitäjässä.

 Oikein sai hieraista silmiään, kun monen viikon jälkeen vähän pilkotteli aurinko pilvien lomasta. Sekin kuuluu muualla paistaneen paremmin kuin täällä.

Tämän enempää aurinko ei juuri päässyt loistamaan, mutta vähäinenkin määrä jo ilostuttaa. Suuret selät eivät ole vielä yhtään jäässä, ei kai, kun plussan puolella on jatkuvasti lämpötila.

Ensimmäisiä pakkaspäiviä

 Ei näkynyt koskikaraa koskessa. Ajattelin, että olisivat tulleet jo etelämmäksi, sillä pohjoisessa on ollut lunta ja pakkasta jo pitkään. Sen verran on täälläkin kuitenkin jo pakkasta, että roiskeet olivat saaneet syntymään jääpuikkoja.

 Suojaisessa paikassa on jäätäkin.

 Portaat laiturille oli myös kuorrutettu puikoilla.

Vesi on nyt niin matalalla, että ranta on pitkälti paljaana eikä vesi yllä kaisloihin asti. Mutta pari kortta oli kauempana ja muutama timantti oli tullut korsiin.

 Rannan kivistä ja kallioista näkee, miten veden korkeus on aikojen kuluessa vaihdellut paljonkin.

Perhoskesän loppu

Taitaa olla perhosvuosikin nyt "taputeltu", kuten sanonta kuuluu. En ole viitsinyt laittaa enää aikoihin perhoslakanaa ja valoa houkuttelemaan yöperhosia. Eilen illalla laitoin kuitenkin tarkoituksella vielä pihavalon palamaan, jos vaikka jotain erehtyisi tulemaan seinälle. 

Ja jipii. Kannattihan se pelkän pihavalon polttaminen. Sainpa vihdoinkin pakkasmittarin, jota olen jo pitkään toivonut, oli minulle elis! Se kun on niitä perhosia, joilla on monenmoisia erilaisia värimuotoja, minulle napsahti heti kättelyssä kaksi erilaista. Olen ihan tyytyväinen tämän kesän perhossaldoon. Nyt saa tulla vaikka lunta.

Fasaaneja

 Seinäjoella äidin 90-vuotisjuhlilla. Pihaan ilmestyi fasaaniperhe, viisi melkein samannäköistä yksilöä. Tämän tulkitsin naaraaksi pitemmästä pyrstöstä.

Tästä tulee varmaan komea fasaanikukko.

Tämä taitaa olla tyttöfasaani.
Ukkofasaania ei nyt näkynyt. Sellaisen näin edellisenä päivänä. Emon mukana oli neljä teinipoikasta. En tiedä, oliko sama perhe kuin pari kuukautta sitten näkemäni perhe, jossa oli 7-8 poikasta, näin ne parinsadan metrin päässä tästä paikasta.

Kyllä on kovaa fasaaninkin kuvaaminen, vaikka lintu on suurehko. Lieneekö nyt eka kerta, kun näin naaraankin oikein kunnolla. Ukkofasaania näkee useinkin, mutta naaras on kovin piilotteleva.

fasaani

Harmitti kumminkin

Lähdimme karpaloon. Jo alkumatkasta muistin, että enpäs tällä kertaa muistanutkaan kameraa, mutta että eihän se mitään haittaa, ei kumminkaan tule vastaan mitään ihmeellistä. Vain jos tulisi vaikka hirvi vastaan lokki suussa, harmittaisi kamerattomuus.
Olinpa väärässä. Tiellä oli neljä metsoa ja alkoi heti harmittaa! Hamuilin kännykkää, mutta kuten ennenkin todettu, ei sillä saa kunnon kuvia. Ja olivat jo suurin osa menneet metsän pimentoon ennen kuin sain räpsäisyn. Aina on linnuissakin joku hölmömpi yksilö, joka ei ymmärrä kiirehtiä, joten siitä tällainen otos.
Muutama aika sitten minulla olisi ollut elämäni tilaisuus saada kuva myös pyystä, josta minulla ei ole vieläkään kuvaa. Mutta kuvanottoväline puuttui!

Jopas vihdoinkin

 Jaspisyökkönen. Sitä olen odottanut saavani kuvakokoelmiini niin kauan kuin olen perhosia yleensä kuvannut. Ja nyt se tulla tupsahti illalla valolle. Onnellisuusmittari on korkealla.

 Tuon jälkeen ei tunnu enää miltään vaikkapa tämä huppukeltayökkönen, joka myös oli pitkästä aikaa saapunut luokseni. Mutta minullahan on jo sen kuva aiemminkin.

Samoin kuin talon seinustalle oli asettunut karveyökkönen. Aikoinaan riemuitsin tästäkin kovasti, mutta ei enää tee niin suurta vaikutusta, kun sen on nähnyt melkein joka vuosi.
Puhumattakaan joistain ruskeankirjavista, jotka ovat kovin vaatimattoman näköisiä, kaikille ei keksi edes nimiä.

Lopulta kävi köpelösti

Pähkinänakkeli on tullut pihaan. Tai niitä on itse asiassa kolmekin.

Sähköpylvääseen lensi tämä ja alkoi keekoilla ja keikistellä siemenen kanssa.

 Moneen suuntaan taiteili..

Ja taisi käydä köpelösti. Siemen putosi saavuttamattomiin.

pähkinänakkeli

Kuinka tässä näin kävi

Ei ole uinti sallittu kaikille Helsingin seudulla.

valkoposkihanhi

Saalistusta

 Käväisimme lauantaina Helsingissä lintumessuilla. Kivahan siellä oli käydä, ohjelma monipuolista. Opastettu lintukävelykin oli mukava. En minä itse olisi ilman opastusta mitään suokukkoja tai keltavästäräkkejäkään mullospellosta havainnut, vaikka kuinka lähellä olivat.
Seuraavana päivänä kiertelimme muuten vain Nurmijärvellä. Yksi kiva "saalis" oli tuulihaukat. Niitä lenteli vähän joka pellon yllä, mutta vaikeaa on niidenkin saalistaminen. Vaikka tekivät hyökkäyksiä maahan, en minä ainakaan havainnut, että mitään olisivat saaneet.

Yllättäen pari haukkaa tuli vähän lähemmäksi eteemme puihin.

 Niitä taisi olla kolmekin yhtaikaa.

Tuulihaukka

Ikkunasta näkymiä

Alkukesästä lenteli pikkulintuja vähän väliä ikkunaan. Joku selvisi hengissä, joku kuoli. Vaikka jossain vaiheessa hankimme pelottavan pöllön, kopsahti tämä tintinpoikanen kuitenkin ikkunaan, mutta jäi ikkunan edessä oleviin kukkiin virkoamaan.

 Tällainen tuulessa heiluva pöllä, joka välkkyy auringossa eri väreissä. Hyvin on auttanut, paitsi tuohon tinttiin.  Tuota pöllöä mallina pitäen olemme piirtäneet ja leikanneet mustasta kartongista joka ikkunaan pöllön. Ei ole tullut ruumiita sen jälkeen.
Usein on pihassa näkynyt myös haukka ajamassa takaa lintuja, viimeksi oli pulujen perässä.

 En tiedä kuinka monta pöntöllistä tänä vuonna pikkuvarpuset ovat saaneet poikasia, mutta tosi paljon kuitenkin. Tuntuu, että piha on niitä täynnä. Minusta tuntuu, että ainakin useampi pariskunta on saanut ainakin kaksi pesyettä kukin. Tässä niitä on vilvoittelemassa.

Kun oli niin tosi kuivaa, on ruohikko aivan ruskeaa, samoin kukka- ja kasvimaa on ollut kuivaa kuin tuhka. Sipulimaa oli aivan täynnä pieniä koloja. Pikkulinnut olivat pitäneet kasvimaata hiekkakylpypaikkana.
Kesän mittaan oli pihassa valtavasti myös viherpeipon ja vihervarpusen poikasia. Nyt ei niitä ole vähään aikaan näkynyt.

Tukkakoskelon perhe

 Eilen oli aivan täydellinen päivä. Mitä kaunein ja lämpimin sää, mitä mahtavimmat maisemat melonnassa ja hyvässä seurassa. Ja ennen kaikkea iloitsin, että tukkakoskelolla oli kahdeksan poikasta.

Sotilaallisessa rivissä ne uivat emon perässä, kaukaa katsottuna näytti aivan kuin järvellä olisi mennyt iso käärme jostain tropiikista.

tukkakoskelo

Oli herkuttelemassa

Kävin eilen päivällä tarkistamassa nauhukset, olisiko perhosia herkuttelemassa. Ihme! Siellä oli keltaritariyökkönen ja ihan keskellä päivää ruokailemassa pitkän tovin. Miten voikin olla niin, että jotkin yökköset ovat yhtä värikkäitä  ja kauniita kuin päiväperhoset, jotkut taasen ykstoikkoisen ruskeita. Paitsi jos tämä ei näyttäisi alasiipiään, ei sen kauneudesta tietäisi mitään.

 Alapuolikin kaunis.

Poikasaikaa

Viikko Seinäjoella sukuloimassa ei tuottanut tietystikään mitään ihmeellistä linturintamalta. Törnävällä oli keväällä valtavasti naurulokkeja, nyt olivat aikuiset lokit hävinneet ja jäljellä oli teini-ikäisiä poikasia.

Sorsia oli iso liuta, muutama poikanenkin. Välttelivät suihkuun menoa.

Ja sitten eräänä päivänä kävelyllä kulki tien yli fasaaniemo ja seitsemän poikasta. Eikä tietenkään kameraa mukana. Kännykällä nyt ei mitään ihmeellisiä kuvia saa. En ole pitänyt niin väliä ostaa kallista kännykkää, kun minulla on kerran kamera.

 Monta räpsäisyä otin. Nämä oli ainoat, joista edes erotti, että lintuhan siellä menee. Kävin pari kertaa paikalla kamerankin kanssa, mutta ei näkynyt perhettä enää missään.

Sitten eräänä päivänä menin erääseen puistoon, jos vaikka siellä olisi jotain kuvattavaa. Siellä oli valtavasti naakkoja, suuri osa poikasia. Yksi naakka lähestyy uhkarohkeasti pupua. Lopulta pupun hermot pettivät ja se hyppäsi pois paikalta.

Olin kuullut, että Evijärvellä on mustatiirakolonia pesinyt kahdessakin paikassa. Kun kerran suhteellisen lähellä olimme, käväisimme sielläkin. Ihmehän se olisi ollutkin, jos meidän kohdalle olisi mustatiiroja osunut. Olisivatko lähteneet jo eteläisemmille paikoille. Tiiroja kyllä oli, mutta vitivalkoisia. Ja yksi naurulokki hätisteli meitä ainokaisen poikasensa luota, vaikka olimme mielestäni kaukana poikasesta.
Koskahan onnistun kuvaamaan siellä peltopyitä. Joskus olen sattunut sentään näkemään, mutta missäs kamera silloin on ollut.