lauantai 30. toukokuuta 2015

Punkkaritikka

 Tikka näkee toisen tikan ja oikein tukka pystyssä pörhistelee.

Vai onko se herennyt punkkariksi.

käpytikka

perjantai 29. toukokuuta 2015

Hauska tavata sanoo hän

 Punavarpusella ainakin on niin kimakka ääni, että sen kuulee jo kauas. Olen oppinut tuntemaan sen laulun "nice to meet you".

Tänä aamuna naaraspuolinen lauloikin pitkän aikaa pusikossa. Ja onnekseni aika näkösällä, mutta epäonnekseni aurinko väärästä suunnasta.
Taisi nähdä puolisonsa, kun se niin innolla kurkkii pusikkoon ja välillä käy siellä ilakoimassa.
 Tätä nyt ei tuntisi, jos ei se laulaisi ja seurailisi punaista puolisoaan.
 Puolison olen kuvannut jo pari viikkoa sitten. Tänään en saanut siitä yhtään kuvia, kun se leikki naaraan kanssa.
 Pari viikkoa sitten on sattunut vihervarpunenkin samaan kuvaan.
Kaikkien varpusten tavoin punavarpunenkin sietää ihmistä melko lähellä.

punavarpunen

torstai 28. toukokuuta 2015

Ei sopiva kolo

Kirjosieppo kokeili ja yritti tukkia itseään pieneen koloon sähkötolpan rautakiinnikkeessä.


Mutta ei tästä ainakaan pesäpaikaksi ole!

Niinpä lintu lensi tuumailemaan langalle tilannetta. Mistähän löytäisi paremman paikan!

kirjosieppo

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Vielä keväisiä leikkejä

 
Joka kevät käyn niillä harvoilla peltoaukeilla, joita täällä on. Sentään muutamia töyhtöhyyppiäkin näkyy. Niillä oli juuri menossa soidinlennot. Kuvat ovat jo aiemmin keväällä otettuja.

Taisivat varikset niitä häiritä, kun töyhtöhyyppä ajaa yhtä takaa.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Kököttäjä ja pesijä

 Jaha, tuolla seisoksii jokin pikkulintu.
 Osoittautui kivitaskuksi. Kiva, ei ollutkaan vielä minulla kuvaa sellaisesta linnusta.
 Ja yksi kököttää vedessä.
 Västäräkillä tuntuu olevan kylpypäivä.
Kyllä tekee välillä hyvää kunnon pesu.

kivitasku, västäräkki

maanantai 25. toukokuuta 2015

Hävinneet vai hävitetyt

Muistanette miten kerroin alkukeväästä jo tämän lammen jäällä käydyistä naurulokkien kosiomenoista. Olen vähän väliä käynyt kurkistamassa, mitä lokeille kuuluu.
Aluksi näytti siltä, että linnut ovat asettuneet pesimään vieri viereen. Ja jokaisen pesälläolijan vieressä kökötti toinen lokki, ilmeisesti koiraspuolinen vahtimassa. Ja kirkuvia ja huutavia oli ulkopuolella vielä rutkasti.
Ja keskellä lampea oli yksi risukasa, jolla kuvaamani härkälinnut parittelivat ja kantoivat sinne pesätarpeita. Siellä oli myös sinisorsapari, tavipari ja telkkäpari.

Sitten parikin kertaa näin, miten joku mies souti veneellään tuolle lammelle (joka on itse asiassa Saimaan lahti, joka on enää hyvin kapean kurkun kautta yhteydessä Saimaaseen). Huomasin, miten mies nousi veneessä kurottamaan lokkien pesiin. Lokit olivat tietysti siinä vaiheessa jo kaikki ilmassa rääkymässä. Epäilen, että tyyppi hävitti suurimman osan lintujen munista, en voi vannoa, koska olin vain ajamassa autolla paikan ohi.
 Muutaman päivän kuluttua noista miehen vierailuista menin katsomaan tilannetta. Lampi oli tosi hiljainen. Vain siellä täällä yksittäinen lokki tonotti pesällään. Voihan olla, että osa oli Saimaalla kalaa pyydystämässä, mutta epäilen silti miehen hävittäneen munia.
En ymmärrä, mitä lokit olisivat ketään häirinneet. Lähimainkaan ei ole edes taloja tai kesämökkejä. Lintujen häiritseminenhän pesimäaikana on rikos, saati sitten munien hävittäminen.
Ei muuten ollut lammella enää mitään muitakaan lintuja, paitsi härkälintupari. Mutta niiden rakentamalla pesällä istui lokki tyytyväisenä, ja härkälintu oli kai joutunut laittamaan pesän muualle.
Naurulokki.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Iso musta

Isot linnut eivät ole yhtään helpompia kuvattavia kuin pienetkään. Varsinkin kun niitä ei joka paikassa olekaan. Mustavaris on itse asiassa harvinainen, vain paikoin Länsi-Suomessa tavattavissa.
Minulla sattuu olemaan vieläkin kuvia Limingan-matkalta. Erään huoltoaseman pihassa käyskenteli useita mustavariksia. Olin todella iloisesti yllättynyt.
 Yllättynyt siksi, että en ole mustiavariksia nähnyt sitten lapsuuteni, jolloin luulin niiden olevan "maailman yleisimpiä" lintuja. Mummoni oli nimittäin Isonkyrön Vanhankirkon vahtimestari, ja naakkoja ja mustiavariksia pesi valtavat määrät kirkon puiston ikiaikaisissa puissa. Näistä linnuista oli oikea maan vaiva. Ne repivät kirkon vieressä olevalta mummon perunamaalta perunanvarretkin maasta, puhumattakaan että raakkuminen ja rääkyminen oli täyspäiväistä kuultavaa.

Olen useasti käynyt paikalla katsomassa, olisiko näitä lintuja siellä kuvattavaksi, mutta ei ensimmäistäkään, ei yhtenäkään kesänä. Kaikki ikivanhat puut on hävitetty. Naakkoja siellä kyllä pesii.

mustavaris

lauantai 23. toukokuuta 2015

Vaikeasti lähestyttäviä

 Huomasin eräänä päivänä korkealta rantatörmältä, että alhaalla ruovikon tuntumassa on monenlaisia lintuja. Ei vain ollut kameraa mukana.
Menin seuraavana päivänä kameran kanssa. Mutta vaikka hiivin kuinka hiljaa maassa ryömien törmälle, ei näiltä rantasipeiltä jää mikään näkemättä.

 Vaikka isommat vesilinnut eivät huomaisi mitään, nämä pienemmät varoittelevat heti kaikkia muitakin.

 Ja elleivät nämä ensimmäisinä mitään huomaisi, niin ainakin korkealla puissa käyskentelevät talitintit päästävät heti terävän varoitusäänensä, jolloin kaikki muutkin terästäytyvät heti.

rantasipi

torstai 21. toukokuuta 2015

Väriläiskät

 Hämmästyttävän värikästä loisti pensaiden alla. Punamaljakas on nimeltään tämä sieni, joka keväällä loistaa melkein muuten värittömästä maastosta.

 En muista, että olisin ennen nähnyt, en kai ole kiinnittänyt huomiota.
Noiden punaisten sienten innoittamana kaivelin esiin myös joskus syksyllä kuvaamani oranssimaljakkaan.

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Tuijotti herkeämättä


Kiva ylläri minulle taas. Pari päivää sitten kävin katsomassa, millaisia lintuja näkyisi järvellä. Kaukana kaukana uiskenteli kuikka yksikseen. Aloin kokeilla kameran säätöjä ja tähtäsin ensin lähempänä olevaan kohteeseen eli johonkin kivenmöykkyyn. Vasta etsimen läpi katsoessani huomasin, että hyvänen aika, sehän on lintu, joka tuijottaa minua herkeämättä. Uiskentelijan puoliso oli hautomassa.

Matkaa oli noin 50 metriä ehkä enemmänkin, mutta silti pesälläolija ei lähtenyt käpälämäkeen. Kuikka kun ei tahdo sietää kovin lähellä olevia ihmisiä.
Poistuin hissukseen takavasemmalle.

kuikka

tiistai 19. toukokuuta 2015

Mustalakkisia

 Merenrannan tiiroja Hangossa. Kaksi ylintä kalatiiroja. Ne tunnistaa mustasta nokankärjestä.


 Söpöläiset kalatiirat nämäkin.
Lapintiira. Kokonaan punainen kapeahko nokka ja hyvin pitkä pyrstö. Jalatkin lyhyet pätikät kalatiiran jalkoihin verrattuna.
 Lapintiira Hangossa.
Vissiin kalatiira ajatuskuplineen. Taaskin möhlin kuvauksen kanssa. Pitkin merenrantaa kulkevan luontopolun vieressä kalastelivat molemmat tiiralajit kaloja. Räpistelivät vähän aikaa ilmassa ja tekivät äkkisyöksyn kalan perään. Mutta mitäs minä kerkesin. En tietysti mitään muuta kuin tonotuskuvia ;)
 Hailuodosta räyskä melkein itsensä kokoisen kalan saaneena.
Räyskä lennossa. Lyhyemmät pyrstösulat, jykevä nokka, ei mustaa nokan päässä.

kalatiira, lapintiira, räyskä

maanantai 18. toukokuuta 2015

Uudet sorsalinnut

 Sorsatuntemuksenikin on kasvanut. Limingassa oli monia erilaisia sorsia aina sinisorsista ja haapanoista lähtien. Mutta nyt esittelen vain ne, joista ei minulla vielä ollut kuvaa. Lapasorsia oli paljon sekä Limingassa että Hailuodossa.
 Sillä on niin valtava nokka, että lajista ei voi erehtyä. Rouvapuoli on samanlainen kuin muutkin ruskeankirjavat naaraslinnut, mutta nokka yhtä valtava kuin tällä uroksella. Ei ollut tästä helppo ottaa kuvaa, sillä se oli juuri aterioimassa ja pää oli suurimman osan aikaa veden alla ruokaa etsien.
Ristisorsa oli toinen minulle vieras. Mitään hyviä kuvia en saanut, mutta tästä kaukaisesta oleilijasta juuri ja juuri tunnistaa. Onpahan nyt ainakin nähty.

Oli siellä harmaasorsiakin, mutta niiden kuvat epäonnistuivat niin, että ei niistä iloa. En voi edes oikein sanoa lintua kunnolla nähneenikään.

lapasorsa, ristisorsa

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Vuokot sienet ja kirvinen

 Eilisen sieniretken saalis esittelyssä:
Muutama kangasvuokko.
 Luulin, että ne ovat jo kaikki kukkineet. Mutta muutama kasvusto sattui metsässä eteen. Ihmeesti eivät olleet edes auki, tämä oli ainut auennut kukka.
Muutama urhoollinen ihan keskellä kuivaa polkua.
 Metsäkirvinen ei tykännyt meidän kuljeskelusta. Tuli vähän väliä jonkin oksan päälle lähelle lauleskelemaan. Vai säksättikö se vain meitä pois.
 Minulla olisi ollut elämäni tilaisuus saada hyviä lähikuvia pikkulinnusta. Mutta tarkennus on joka kuvassa osunut taivaan tähtiin.
Kirvisellä on hauska lentotyyli. Se jotenkin kuin päristelee ja räpistelee lentäessään.

Ai niin se metsään menon pääasia: kaksi kopallista korvasieniä. Arvatkaa oliko kova homma keittää nämä kolmeen kertaan.

metsäkirvinen, kangasvuokko, korvasieni