lauantai 30. huhtikuuta 2016

Paras aika ohi

Huhtikuu on minun lempikuukauteni. Silloin aletaan päästä eroon talvesta, ilma on kuivaa, usein aurinkoista ja se on syntymäkuukauteni. Ja vielä koko ihana kesä edessä. Minusta tämä kuva huhtikuun alun ensimmäisestä peipposesta sisältää kaiken tuon. Nyyh, nyt huhtikuu on ohi.
Hauskaa vappua!

torstai 28. huhtikuuta 2016

Valkoista maassa

Viikko sitten otettuja kuvia. Oli satanut yöllä uutta lunta. Linnut vähän ihmettelivät valkoista väriä. Lokkiakaan ei enää meinaa erottaa taustastaan.
 Minä niin tykkään kalalokista. Se on niin ystävällisen näköinen verrattuna vaikkapa harmaalokkiin. Nämä ovat jälleen meidän pesimänaapureita.

Laulurastaskin kuunteli maasta matoja. Liekö löytänytkin jotain.


Punarinta sattui kuvaan vasta, kun lumi oli jo melkein sulanut. Eihän se valkoinen maassa kestänyt kun pari tuntia.

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Mitä vielä näin

Rantasalmen lintutornilla tavien lisäksi aina jossain kohden saattoi havaita muitakin yksittäisiä tapahtumia. Silkkiuikkupariskunta rakenteli yhdessä pesää. Toinen toi kaverilleen jotain karahkaa ja tavaran vastaanottanut kiikutti sen pesään. Pesänrakennus vain oli tietysti liian kaukana kuvattavaksi.

 Telkkiä oli tietysti myös, mutta nämä kaksi ovat minusta aika oudon oloisia ja näköisiä. Mutta kai ne kuitenkin telkkiä ovat, en tämännäköisiä ennen ole nähnyt.

 Kaksi pariskuntaa tukkasotkia käväisi pikaisesti kuvausetäisyydellä porukassa.
 Kyllä se tuo tukkasotkakoiras on jotenkin vanhan ukon oloinen. Tämä näyttää ihan kumilelultakin.

Tarpeeksi kun jaksaa kytätä, ilmestyy usein ruskosuohaukka ruovikoista. Niin nytkin teki kaarroksen alueen ympärillä.

Nokikanojakin pitää kuvata aina, kun niitä näkee. Täällä kun ei niitä karujen, kirkkaiden vesien äärellä ole. Niilläkin oli meneillään jotain tärkeää hommaa.

Yksi hanhiaurakin lensi ylitse. Toistakymmentä yksilöä. Tulkitsimme metsähanhiksi. Kaverilla oli sattunut kuvaan kaksi tundrahanheakin. Kun tämä aura oli lentänyt ohi, tuli aikojen kuluttua yksi yksittäinen hanhi, vähän äänteli, teki kierroksen ja kääntyi takaisin. Etsiköhän kavereitaan.

Kaiken kaikkiaan tällä retkellä näimme 25 eri lintulajia. Siinä on kyllä harakka ja variskin mukana. Saattoihan siellä olla kaukana uiskentelemassa vaikka mitä muitakin, mutta kun ei ole kaukoputkea, pelkkä kiikari, ei niistä saanut selvää.

Mutta näkyviin tuli näiden ja tavien lisäksi mm. haapanoita, isokoskeloita, kurkia ja aika iso joukko naurulokkeja, jotka majailivat alueen keskellä vedessä, eivät näyttäneet vallanneen mihinkään pesiä.

silkkiuikku, telkkä, tukkasotka, metsähanhi, ruskosuohaukka, nokikana

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Tavi tavi tavi

Vaikka kirjan mukaan taveja on Suomessa yhtä paljon kuin sinisorsia, ei niitä koskaan näe ellei erikseen lähde katsomaan. Eilen kävimme Rantasalmen keskustan lintutornilla ja sattui olemaan tavipäivä. Niitä oli satoja.




Kun ne välillä jostain syystä pyrähtivät lentoon, oli näky tosi komea, Niitten vihreät siipipeilit loistivat ja välkkyivät komeasti, mutta sainkos minä mitään kunnollista kuviin, pah.


Ja kun ne sitten laskeutuivat veteen, niitä oli kuin kärpäsiä.
Olihan siellä paljon muitakin lintuja, mutta niistä joku toinen kerta.

tavi

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Kevät etenee

 Jos aamulla ylösnoustessa paistaa aurinko, se kyllä ajattaa lintuja katsomaan. Niillä vähäisillä peltoaukeilla, joita täällä on, sattui olemaan töyhtöhyyppiä. Mutta ei mitenkään pilvin pimein kuten joskus on ollut.
Yksi kuovikin tepasteli siellä, saattoi olla muitakin, mutta ei osunut silmään. Ai niin, tietysti paljon yhdenlaisia lintuja, joita varten ei erikseen viitsi edes matksutaa: räkättirastaita.

 Västäräkkejä oli järven rannalla runsaasti, jopa puussa.
Ne olivat hauskan näköisiä vipeltäessään yöllä tulleella jääriitteellä. Juuri västäräkin kestää jää, vaikka arvelen jonkun alla jään pettäneen, kun kuului välillä sen suuntaista ritinää.
Kaukana kaukana kuului teeren kukerrusta. Paljaalla silmällä ei näkynyt mitään. Mutta kiikareilla ja kameralla saattoi erottaa pieniä pisteitä. Olen huono arvioimaan matkoja, mutta ainakin kilometri oli tuonne matkaa. Mitään mahdollisuutta ei päästä lähemmäksi. Jää niin heikko jo. Laskin kuusi mustaa pistettä. Ainakin yksi ruskea naaras oli. Voi siellä olla muitakin, mutta en havainnut.

Rannassa oli isoja alueita, joissa ei ollut riitettä eikä vanhaa jäätä. Siellä näin taveja ja sinisorsia. Eräässä toisessa paikassa kuikkia. Joutsenia nyt näkee aina, niitä ei muista edes mainita.

töyhtöhyyppä, kuovi, västäräkki, teeri

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Vesilinnut saapuneet

 Isokoskeloita on ollut täällä jo huhtikuun alusta. Nämä on kuvattu jo kolme viikkoa sitten.

 Tämänaamuisia naurulokkeja. Tuolla kaukana järvenselällä huuteli kuikatkin ja kanadanhanhet ääntelivät ei niin kauniisti.

 Telkkäpariskunta eräällä lammella tänä aamuna.

 Tukkakoskelopariskunnan näin eka kertaa tälle keväälle. Tässä naaras.

Tavallisista ja jokavuotisista en ole nähnyt vielä härkälintuja, taveja enkä haapanoita.

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Rusakonpoikanen

Eilen kuulin tonttimme alareunasta alkavan kostean alueen tienoilta  tik-tak-ääntä. Taivaanvuohelta kuulosti. Yritin hissukseen mennä lähemmäksi, jos vaikka vihdoin saisin kyseisestä otuksesta kuvankin. Mutta törmäsinkin yllättäen rusakkoon.

Ja perässä tulla vipelsi toinen, mutta pienempi ja huomattavan vaalea. Sen täytyy olla poikanen.
Sinne ne pyyhälsivät piiloon. Mitäs ne nyt minun kuvaamista olisivat odotelleet.
rusakko

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Monenlaisia rastaita

Rastaitakin on monta eri sorttia. Nämä kaikki ovat ilahduttaneet meitä pihavierailullaan tänä keväänä. Laulurastas oli eilenaamulla näkyvillä vain sen pari minuuttia, että juuri ja juuri ehdin räpsäistä ikkunasta kuvan.  Hyvä kun tuli pihaan, ei sitä myöhemmin keväällä pusikoista löytäisikään, vaikka se kuinka laulaisi.

 Mustarastaita nyt on vaikka kuinka paljon. Hämmästyttävästi on niiden määrä viime vuosina lisääntynyt. Ennenhän niitä ei näkynyt koskaan, liekö niitä juuri ollutkaan.

Räkättirastaitakin on näkynyt ruuan etsinnässä. Liekö matoja vielä ollenkaan.

Ja hyvä suojaväri on punakylkirastaallakin. Jotainhan sekin etsiskeli pihasta, mutta löysiköhän mitään. Ei turhan usein vieraile tämäkään pihassa.

laulurastas, mustarastas, räkättirastas, punakylkirastas.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Uivelot levähtivät

 Pelastuihan se tämäkin päivä. Tähän mennessä on ollut vielä heikonlaista vesilintujen määrä, sillä järvet ja lammet ovat pääosin umpijäässä. Mutta missä on sulaa vettä, sinne muuttomatkalaiset pysähtyvät levähtämään.
 Sainpas näkyviini uuden lintulajin: uivelon. Matkalla Lappiin pesimään ainakin kuuden koiraan ja kahdeksan naaraan parvi oli pysähtynyt sulaan jään reunalle isokoskeloiden ja telkkien kanssa. Tarkkaa uiveloiden lukumäärää en oikein saanut, sillä ne olivat melkein parinsadan metrin päässä kaukana ja oli vaikea saada selvää, mikä naaraista oli uivelo ja mikä jokin muu.
Tiedän, kuvat ovat huonot, mutta en näitä koskaan ennen ole nähnyt. Ehkä näen nyt joskus toistekin, kun olen tämänkin lajin oppinut havaitsemaan.

 uivelo

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Kotipihalta paras saalis

 
 Ei ensimmäistäkään lintua ollut tänään peltoaukealla, jonne oikein erikseen lähdin kuvaamaan. Yksi herukkaperhonen ja useita sitruunaperhosia. Siinä sen pellon saalis.

Eräässä notkopaikassa olivat puut joutuneet veden saartamiksi ja vesi oli jäätynyt. Paras saaliini olivat erikoiset jääkuviot. Paitsi että en oikein voinut kuvata niitä kunnolla, kun oli vain lintuputki mukana.

 Kun ei kerran lintusaalista tullut, menin taas kotiportaille istumaan. Siitä näkee lintuja takuuvarmasti. Lajirunsauttakin oli, lähemmäs kymmenen eri lajia. Mutta eniten ilahduin tällä kertaa hömötiaisen näkemisestä.
 Koko talvena ei hömistä ole näkynyt ja luulin jo, että talvi on saanut hengiltä ne kaikki.
 Tässä lintu on verkon takana.


hömötiainen