keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Luonnon kauneutta

Lanttuperhonen asettuu metsäkurjenpolven kukalle.


Olen yrittänyt kuvata laajoja niittyalueita, jotka kasvavat valtoimenaan metsäkurjenpolvea, mutta jostain syystä kuvaa katsoessa ei tulos ole minkään näköinen, kun yrittää saada laajoja alueita kuvaan.
Myös puna-ailakkikasvustot ovat olleet ylenpalttisen runsaita tienvarsilla. Se johtuu siitä, että tienvarrella on laitettu sähkölinjat kulkemaan maan alle, ja kun maata on myllätty, siihen on puna-ailakin ollut nyt helppo siementää ja levitä.

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Ruoan odotusta

Tikka on tuonut poikasensa pihaan ja syöttää sitä kaiken päivää. Pihassa on kesän mittaan pyörinyt ainakin neljä aikuista eli kaksi pariskuntaa. Ainakin toinen pariskunta on saanut yhden poikasen, joka odotteli sähköpylväällä emon tuomia herkkuja.
Sitten paikalle pyrähti urostikka, joka vihaisesti yritti hätistää poikasen tiehensä pörhistäen niskakarvojaankin, ja tehden hyökkäysliikkeen poikasta kohti, mutta poikanen ei ymmärrä edes lähteä mihinkään. Jää vain hissukseen odottelemaan omia vanhempiaan. Poikanen siis oikeanpuoleinen.
Syöttämisestä en saanut kuvaa, sillä se tapahtui aina juuri pylvään sillä puolen, jossa minä en ollut.

 Sen sijaan pikkuvarpusen syöttämistä olen saanut nähdä paljonkin. Parikin pariskuntaa on keksinyt tuoda poikasensa pihaan ja syöttävät poikasiaan.

Ja ruokapalan jälkeen maistuisi vielä lisääkin.

Poikasilla on vielä suun pielessä poikasviiva, muuten ihan jo vanhempiensa näköisiä.

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Ei uutta sukupolvea

Kävin uudelleen lammella, jossa keväällä näin useita vesilintuja. Nyt otin mukaani myös keittiön "emännänjakkaran", asetin sen puun juurelle ja nousin seisomaan sille. Huteraa touhua, sillä tuolin jalat tietysti upposivat syvälle, mutta jakkaran porrasaskelmat pitivät kuitenkin sen verran vastaan, ettei koko höskä uponnut sammalten sekaan.
Pääsin kuitenkin sen verran korkealle, että näin ruovikon yli, mitä lammella oli: Tuhoton määrä lumpeita, kaksi tukkasotkakoirasta, yksi naaras, pari telkkänaarasta, muutama haapananaaras. Odotin näkeväni poikasia, mutta petyin pahan kerran. Kellään ei ollut poikasia.
Telkät nukkuivat, haapanat uiskentelivat toimettomina, vain tukkasotkat olivat aktiivisia ja sukeltelivatkin. 
En taida ainakaan tuolle lammelle mennä enää tänä kesänä. Pitkän kameraputken ja keittiöjakkaran raahaaminen metriä korkeassa viidakossa lammelle ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin luulin. Keväällä näki sentään kuopat. Nyt putosin kasvuston alla oleviin kuoppiinkin vähän väliä ja sääsket meinasivat syödä elävältä.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Yllättävä laji

Yllättäen oli eräällä pellolla fasaanikukko ja kaksi naarasta. Olen vain yhden kerran täällä nähnyt fasaanin, sekin fasaanikukko. Jollei ukkopuoli olisi ollut tämän mukana, olisin tätäkin luullut ties miksi. Fasaaninaarasta en ole koskaan nähnyt livenä missään. 
Minulla ei kyllä ole mitään käsitystä, millaisia poikasia fasaanilla on. Ensin nimittäin luulin molempia naaraita poikasiksi. Vai olisiko mahdollista, että siinä olisi ollut pariskunta yhden poikasensa kanssa. 

Menin eilen paikalle uudestaan, mutta nyt oli vain kukko ja naaraan näköisiä vain yksi.

fasaani

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Korentopäivä

 Ihan eri asiaa näkyi tienvarren kasvustoissa kuin mitä kuvittelin. Neidonkorennon naaras asettui kuusenkerkille. Se oli lähtenyt vaeltelemaan pienen puron varrelta.

 Näistä ei ota selvää, ovatko korentoja vai muita olioita. Mutta kun asettuivat ihan eteeni, oli nekin kuvattava.
Jokin korentohan se tämäkin on.
 Hopeatäpliäkin lentelee. Minusta niiden lento lähtenyt hitaasti käyntiin tänä kesänä. Pursuhopeatäplä.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Turhaan kosiskeli

 Jälleen kerran piti paikkansa, että sen jälkeen kun oikein vaivalla saa jonkin olion kuvatuksi, sen jälkeen sitä ilmestyy ihan "vaivatta" uudemman kerran. 

 Niin nytkin. Olen osunut paikkaan, jossa auroraperhoset lentelevät vakituisesti. Nyt sain kaiken kukkuraksi kuvatuksi myös naaraan, joka on hyvin paljon lanttuperhosen näköinen, oranssien täplien paikalla mustat täplät. Olen oppinut, että naaras nostaa takaruumiinsa pystyyn, kun se torjuu kosijan. Minusta se näyttää vähän samalta kuin ihmisten keskisormen näyttö.

 Tämä kosija vain ei meinaa uskoa millään. Välillä yrittää liehitellä, välillä käy muualla...
Ja taas tulee kokeilemaan onneaan, mutta turhaan.
auroraperhonen

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Perhospolku

Ulos lähtiessä on vaikea päättää, ottaako perhos- vai lintukameran mukaan. Yleensä käy sitten aina niin, että juuri sellaista olisi tarjolla, mihin ei ole sopivaa välinettä. Nyt olisi ollut lintujakin, mutta perhosiin keskityin. Pikkukultasiipi lenteli yllättäen metsätien varrella metsäkurjenpolvilla.
Olen nähnyt niitä tavallisesti vain loppukesästä, joten luulin sitä myöhäisemmän ajan lentelijäksi, mutta se lentääkin koko kesän useana sukupolvena.

Mustatäplähiipijäkin esitteli itseään.

Ja virnaperhonenkin oli puna-ailakeilla ja muilla kauniilla kukilla, mutta asettui oikein rumaan kohtaan, tietysti jollekin virnakasville.

pikkukultasiipi, mustatäplähiipijä, virnaperhonen

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Rumaa ja kaunista

 Aika outo ja ruma ilmestys!

Puutarhassa on nyt kauneutta. Saa nähdä tuleeko omenia kuitenkaan paljoa, sillä juuri nyt parhaimpaan kukinta-aikaan sataa, samoin huomiseksi on luvattu sadetta.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Ei riemulla rajaa

 Täytyy sanoa, että nyt olen onnellinen. Monen vuoden jahtauksen jälkeen sain vihdoin kuvan auroraperhosesta. Sanoisinko, että olen yhtä onnellinen kuin lapsenlapsi viime kesänä Picachun saamisesta Pokemon -pelissä. -Ja riemulla ei silloinkaan ollut rajoja!
 Lenkille lähtiessä jo ehdin harmitella, että pitipä auringon juuri mennä pilveen. Mutta itse asiassa aurinkoisemmalla säällä perhonen ei ehkä olisi pysytellytkään paikallaan niin kauaa, että olisin saanut siitä kuvaa. Tosi hyvä suojaväri, kun perhonen laittaa siivet suppuun. Ei juuri huomaa kasvien seasta. Nyt ei sitten muuta kuin kyttäämään naarasta!

Metsäpapurikko voikukilla. Jokin öttiäinenkin on tunkenut itsensä kuvaan, en sitä silloin huomannut.

Ruskokaarimittari lepäili myös lehdellä.

aurora, metsäpapurikko, ruskokaarimittari

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Jollain poikasia joku vasta laulelee


Ihanaa, että kirjosiepon laulu ei mennyt hukkaan, laulelija on löytänyt itselleen puolison. Mutta vaikka toistakymmentä pönttöä on tontillamme, on vaikeuksia löytää pesimäpönttöä. Parhaissa on tali- tai sinitiaisilla jo poikasiakin. Ainakin yhteen on pesiytynyt pikkuvarpuspariskunta. Tähän pönttöön olen kirjosieppojen nähnyt kantavan pesätarpeita, mutta en tiedä, kelpuuttivatko lopulta pönttöä ollenkaan. Vähän kuin arvioiden rouva tarkastelee kotia vietyään sinne pehmikettä.

 Tässä pöntössä on tintillä jo poikaset. Kun se vie ruokaa, tuo se samalla ulosteet pois nokassaan.


Yhtenä aamuna yritin tarkkailla ryteikössä, saisinko kesälintuja kuviin. Pajulintu viritti laulunsa ihan yläpuolellani.


Ja sainpa kerran tämänkin. Niin valtavan ahkerasti piti konserttiaan ihan tontin rajalla olevissa pensaissa, ettei mitään tolkkua. Äänen perusteella sen tuntee viitakerttuseksi.
Huvittavinta minusta, että vaikka mies ajoi ruohoa ihan vierestä, ei laulu tauonnut, ääni kuului leikkurin äänen yli ihan hyvin, vaikka olin tuolloin kauempana muuta tekemässä. Lintu vain kovensi ääntään leikkurin tullessa lähemmäksi.

kirjosieppo, talitiainen, viitakerttunen, pajulintu

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Maassa hyppelehtiviä

Punavarpunen etsi rouvansa kanssa syötävää. Rouva vain oli niin piilossa heinien seassa, että en saanut siitä kuvaa. Ja kuinka ollakaan, en sitä mitättömän värinsä takia niin piitannut yrittääkään kuvata.
Rouvan läsnäolo taisi saada niskakarvat nousemaan.

Kiva nähdä metsässä yhtäkkiä talvisia pihalintujakin. Tuntuu peräti oudolta nähdä keltasirkku omassa ympäristössäänkin.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Heti näytille

Kyllä minä sitten tykkään tällaisista linnuista, jotka tulevat heti näytille, kun vain  kuulevatkin jonkun tulevan. Ei tarvitse yrittää arvuutella, missä se piileksijä on. Pikkulepinkäinen lennähtää heti matalan keskenasvuisen kuusen latvaan ihmettelemään.
Se tykkää asustaa paikoissa, joissa on keskenkasvuisia puita.
 Koiras on komea lintu.

Naaraan minä itse asiassa ensimmisenä näin.  Ei se sieltä minnekään liikkunut koko aikana.

 Pikkulepinkäinen sietää melko lähelle tulemista. Jonkin tietyn välimatkan se kuitenkin pitää tietysti. Näyttää olevan niin, että samat linnut tulevat joka vuosi samoille paikoille. Pitäisi vain löytää aina välillä uusien lajienkin paikkoja.

Käenpiian tititystä kuului koko ajan, välillä kahdenkin linnun ääntelyä. Mutta en nähnyt ketään.


maanantai 5. kesäkuuta 2017

Välillä nisäkäs

 Ihmeen monenlaisia eläimiäkin on tunkenut meidän pihaan. Ja vielä suurempi ihme, että olen ehtinyt ottaa niistä jopa kuvankin. Kuusiaita on paikoin mennyt jo niin huonoksi, että sen raoista kurkistelee milloin mikäkin. Aamulla siellä näytti luurailevan kettu.
Mutta kun se kuuli jonkun kulkevan tiellä, teki täyskäännöksen ja hävisi sen siliän tien. Olisi nyt tullut kunnolla näytille.

Tänään ihmettelin, mitä harakkalauma kisailee pihassa. Oikein oli supikoira tullut keskellä päivää pihaan ja harakat sitä kiusoittelivat. Taisi olla se kapinen supikoira, joka ennenkin on täällä käynyt.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Yksi pinna lisää

 Ei ole tämä lude, vaikka siltä näyttää. Ojasta ihan edestäni lähti lentoon jokin lintu vaikeasti räpiköiden. Ja hitaasti käsitin, että sitä olisi myös kuvattava.

 Ei oikein kamera edes tarkentanut otukseen, mutta minusta se on lehtokurppa. Mielestäni se ei ole taivaanvuohi, koska olen nähnyt useita kertoja taivaanvuohen lähtevän lentoon, ja sen lento on sulavampaa ja helpomman näköistä kuin tämän.

Laitanpa vielä viimeisenkin kuvan, josta näkee, miten pitkä nokka sillä on. Sain taas elispinnan lehtokurpan näkemisestä, vaikka kuvista ei juuri riemua.
lehtokurppa

Alun perin lähdin aamulla katsomaan, olisiko kuitenkin jotain elämää palokärjen pesän lähettyvillä. Kyllä niin on, että metsäkoneet olivat häirinneet linnun pesintää. Ihan eloton oli pesän ympärystä. Olen useita kertoja käynyt tutkailemassa, ja aina sama lopputulos. Että pitikin niiden myllätä koneillaan juuri silloin, kun palokärjillä oli pesimisaikeet. Sen jälkeen on metsätyömaallakin ollut tosi hiljaista.
 Kodin lähelläkin  on koko kevään pyörinyt palokärkiä. Tiesin yhden pesäntekeleen jo aiemmalta keväältä. Juuri sen kolon ympäristössä on myös tehty metsätöitä. Eräänä päivänä jo tässä aiemmin keväällä kuulin  palokärjen huutavan koko päivän hyyi-huutoaan. Juuri silloin oli joku mies alueella puita keräämässä. En tiedä, mitä on tapahtunut, mutta palokärkikin on hävinnyt.