Arvuutteluksi menee

Eilen oli hyvä poikaspäivä.  Eilisten punarinnan ja leppälinnun lisäksi pyöriskeli pihassa ja metsälenkillä monenlaista jälkikasvua. Ovat kovin kauniita ja suloisia äsken mainittuihin verrattuna. Taitaa

tämä näissä kahdessa ekassa kuvassa olla pensaskertun poikanen.

 Talitintin nuorukainen.

Keltasirkku.

 Pikkuvarpusia on niin tuhottomasti, että en tiedä oikein kuinka monta pöntöllistä niitä onkaan.

Sitten alkaa lenkillä nähtyjen arvuuttelu. Minusta tämä voisi olla hernekerttu. Minä vain luulen.

 Mutta sitten minulle tulee todellinen tenkkapoo. En yhtään osaa sanoa lajia, ellei ole samaa lajia kuin äskeinen. On kuitenkin eri paikassa, ei ole samaa pesyettä.

 Tämä taitaa kuitenkin olla samoja poikasia äskeisen kanssa.

 Niin puhtaan valkoinen. Mutta en uskalla veikata.

Tämä on sama yksilö. Pyrstön muodosta laittaisin uunilintuihin, mutta en arvaa väittää mitään.

 Piikkejä pisti esiin keskeltä peltoa. Keväisellä pellolla kirmailleella kanadanhanhipariskunnalla on näköjään vain kolme poikasta.

Tällainen oli maisema hanhilla. Keväällä olin aivan järkyttynyt, kun tuo punainen alue oli laitettu ihan matalaksi, siinä kasvoi sankka metsä. Ryteikkö on nyt komean kukkapeitteen alla piilossa. Onhan siellä ryteikkölintujen ollut kuitenkin hyvä pesiä.

Rupisia

 Vaikka punarinta on niin kaunis aikuisena, ei se nuorena ole kauneudella pilattu. Rupinen kuin mikä. Jo alkaa ylärinta hieman punottaa.

 

Yhtään sen komeampi ei ole leppälintu poikasena. Melkein samannäköinen kuin punarintakin, mutta pyrstö on jo komean  oranssinpunainen. Tällä leppälinnun poikasella on vain vähän punaista alarinnassa, joten se on varmaan naaras.

 Jestas mikä rupikonna.

Tällä on paljon enemmän punaista, joten arvelen sen olevan koiras.

Tälle oli vissiin iskeytynyt kirppuja, sillä se rapsutteli ja hermoili koko ajan.

Kylkiä rapsuttaessa aukesi komean oranssi suukin.

Kukkapenkeissä ja kasvimaalla on paljon pieniä kuoppia, joissa linnut ovat kylpeneet, ilmeisesti yrittäneet häivyttää kirppuja. Laitoimme oikein laatikkoon tarjolle hiekkaakin, jotta saisivat ottaa hiekkakylpyjä.

Vielä varjeltui pedolta

Harmaalokki pojunsa kanssa.

Poikanen lähti itsekseen uiskentelemaan. Eikä kauaakaan, kun kuulimme lokkiäidin kirkunaa ja karjuntaa. Tällaisia yksinäisiä poikasia näkee kaukanakin selällä, mutta aina tuntuu emo kuitenkin olevan vielä takapiruna.

 Ja kas, taivaalla lenteli nuolihaukka, joka asettui kuivuneen puun oksalle kyttäämään.

Tilanne rauhoittui, eikä muuta tapahtunut kuin että lokinpoikanen alkoi peseytyä.

Minkäs linnun poikanen tämä sitten on!

nuolihaukka, harmaalokki, pilvi

Aikuistuneita

 Siitä ei ole kuin parisen viikkoa, kun sain kuvattua kaakkurin untuvaisia poikasia. Tytär tuli lomalle ja halusi ehdottomasti hänkin nähdä kaakkureita. Menimme siis katsomaan. Poissa on untuvakarva ja poikaset alkavat aikuistua.

 Eivät ole enää mitään karvatolloja. Melkein jo emon näköisiä, paitsi punainen kaulalta vielä puuttuu.

kaakkuri

Syksyksikö kääntyi

 Kääk, kääntyikö tämä kesä nyt jo syksypuolelle! Karttaperhosen toinen sukupolvi eli ruskea syysmuoto on ilmestynyt. Sen näin eilen.

Eikä siitä todellakaan ole kauaakaan kun kuvasin saman lajin kevätsukupolven yksilön. Kuvattu kesäkuun puolivälissä. Ihan vetää haikeaksi.
Vaikka on sitä toista sukupolvea jo muillakin, mm. nokkosperhosen ja sitruunaperhosen toinen sukupolvi on lentänyt jo tovin. Karttaperhosella vain konkretisoituu ero kevään ja syksyn välillä niin hyvin, kun molemmat sukupolvet ovat niin erilaiset.

karttaperhonen

Uudella polulla

 Vaikka paikkakunnalla on useita kävelypolkuja, on niihin autottoman tai huonojalkaisen hankala päästä. Ainoaksi vaihtoehdoksi monille ihan keskustassa asuville on ollut asfalttitiet. Luonnon keskelle pääsemiseksi Luontoretkeilijät on tehnyt keväällä ihan keskustaan uuden polun, kierros yhteensä noin kaksi kilometriä.

 Polku alkaa vanhan pellon reunasta. Keväällä pelto muokattiin ja siihen kylvettiin erilaisia kasveja, mm. hunajakukkaa, auringonkukkaa, muita niittykukkia,

 erilaisia viljakasveja, pellavaa ja tattaria. Tässä yllä tattari ja alla tattaripelto. Itse en ollut koskaan nähnyt aiemmin tattarin kukkaa. Sehän on tosi kaunis. Tattari on Suomen vanhin viljelykasvi

Polku jatkuu pusikoiden ja pienten metsiköiden läpi. Polku on parhaimmillaan juuri nyt, kun korkeat luonnonkasvit kukkivat. Kuljetaan myös ihanien mesiangervokasvustojen  läpi. Pääsee sellaiseenkin nyt kerrankin kahlaamatta. Harvalle olisi ehkä tullut mieleen raivata polkua ryteikköön. Luonnonkukkaakin oli matkan varrella vaikka kuinka: peurankelloja, pietaryrttiä, särmikäskuismaa, horsmaa jne jne.

Otin projektiksi kuvata kaikki lenkin varrella näkemäni perhoset. Niitä oli yhteensä kymmenisen kappaletta. Tässä keihäsmittari.

Jopa lintuja näkyi. Perhosia metsästäessä meni kauan ennen kuin edes huomasin, että tällainen lintu säksätti minulle pusikossa: tsäk, tsäk, trrrrr. voisi olla vaikka viitakerttunen, varma en ole.

Samalla tavalla toisaalla sätti minua tämä, saattaa olla vaikka sama laji. Kovin olivat kuitenkin piilottelevia.
Metsän kohdilla useissa paikoissa juoksivat rastaat räkättäen piiloon. Kiva polku, se täytyy kiertää useamman kerran kesässä, sehän muuttuu viikkojen aikana kaiken aikaa.

Uudenlaisia kuoriutunut

 Nyt oli havaittavissa perhosretkellä uusia kuoriutuneita lajeja. Niin järkyttävän komea on loistokultasiipi. Loistaa vihreällä niityllä kuin rubiini.

Oli myös vanha tuttu piippopaksupää.

Toisen sukupolven lanttuperhonen oli myös ilmestynyt. Myös sitruunaperhosen toisen sukupolven yksilön näin lentävän.

Nokkosperhosia on lennellyt jo pitkään. Onpa ihanaa, että nokkosperhonen on runsastunut  monien taantumavuosien jälkeen.

Ja tänään oli myös keisarinviitta eka kertaa kukilla. Ruusuruohoilla oli oikein tungosta. Minäkin onnistuin saamaan kuvan, jossa näkyy kokoero angervohopeatäplän ja keisarinviitan välillä.

 On se komea ja niin tosi iso. Kirjojen mukaan noin 60 mm, kun esim. angervohopeatäplä on vain vajaa 40 mm. Usein ne ovat tosi pieniä, ehkä vain 30 mm.

Kangassinisiivet ovat lennelleet jo jonkin aikaa, koiras yllä, naaras alla.

 Ketosinisiivet, koiras ja naaras.

Ja ujutanpa tänne vielä puroyökkösenkin, joka lensi edessäni.

loistokultasiipi, piippopaksupää, lanttuperhonen, nokkosperhonen, keisarinviitta, angervohopeatäplä, kangassinisiipi, ketosinisiipi, puroyökkönen

Uutta elämää tuleville vuosille

 Tikanpoikien syöttäminen on loppunut. Nyt pitää pärjätä itse omillaan.

Olen monta päivää yrittänyt kuvaa siitä, kun variksenpojat seisovat terassin kaiteella rivissä ja rääkyvät kaikki yhtaikaa suu ammollaan. Mutta en ymmärrä, miten ne vaistoavat, että olen tulossa kuistiin kameran kanssa. En yleensä ehdi edes tarkentaa, kun emo jo huutaa varoitushuudon ja silloin ne kaikkoavat. Poikasia on ainakin neljä tai viisi. Tämä yksi oli hidas lähtemään.

Tässä tulevan talven talipötkövieraita.

 Pikkuvarpuset voivat olla tosi hellyttävän näköisiä. Nekin ovat jo ihan aikuisen näköisiä.

 Tällainen oli pusikossa, mutta hermot menee, kun en tiedä, mikä se on. Taitaa olla jonkin sortin aikuinen.