Naputus paljasti

Kaverin luona käydessä alkoi pihassa yhtäkkiä kuulua nopeaa naputusta, todellakin kuin ompelukoneella olisi ommeltu. Ja pihan toiselta puolelta kuului aina samanlainen vastaus. Asialla oli pikkutikka. On selästään niin valkoselkätikan näköinen, että ensin luulin siksi, mutta tällä ei ole yhtään punaista alaperässä, ja on "likaisen" värinen naama, joten pikkutikka se on. Samoin rummutus kuulostaa melkein hurinalta, on niin nopeaa, mikä on nimenomaan pikkutikalle ominaista.
 

Käväisin vielä rannassakin katsomassa, ovatko mandariinisorsat vielä paikalla. Toinen oli, sikäläinen yrittäjä syöttää sitä päivittäin. Toinen on kuulemma säikähtänyt moottorivenettä ja lentänyt jonnekin jo pari päivää sitten säikähtäessään, eikä ole takaisin näkynyt.

mandariinisorsa, pikkutikka

Ihan kotikonnuilla

Kaveri soitti ja kehotti tulemaan kiireellä rantaan, siellä oli kuulemma nähty mandariinisorsia. No minähän heti tottelin, ja onni oli myötä. Sorsat olivat siellä vielä. 
 

Hah, ei tarvitsekaan lähteä Savonlinnaan asti tällaisia katsomaan, kun niitä näyttää näkevän kotikulmillakin. Saa nähdä, miten kauan viihtyvät.

Muutamia sinisorsiakin oli. Tämä pariskunta hieman leikitteli, koiras liehitteli puolisoaan kiertelemällä sen ympärillä useaan kertaan.

Käväisin vielä toisessakin paikassa, jossa joskus jään reunalla on ollut uiveloitakin. Nyt ei ollut muuta kuin kaukana kaukana jääkielekkeellä kolme möykkyä, jotka osoittautuivat nukkuviksi joutseniksi.

mandariinisorsa, sinisorsa, laulujoutsen

Kauniin loistelias

Ainakin 10 vuotta on siitä, kun viimeksi olen nähnyt kottaraisia, ellei sitten ulkomailla ole tullut vastaan. Mutta tänään oli pihassa neljä yksilöä. Mahtavasti loisti höyhenpuku auringossa.

 

Pajusirkkukin vielä pörrää pihassa.

pajusirkku, kottarainen

Taas tuli lunta

 

Valtava uusi lumimäärä on taas saanut pihan täyteen etelästä tulleita muuttomatkalaisia. Pajusirkkukin kärvistelee kylmissään. Pajusirkkuja olen nähnyt pihassa vain näin keväisin muuttomatkalla, en koskaan enempää kuin kaksi kerrallaan.

Mustarastaiden määrä on lisääntynyt valtavasti viimeisen kymmenen vuoden sisällä. Nytkin niitä on pihassa kolmattakymmentä yksilöä, enimmäkseen koiraita. Tämä on kuitenkin naaras.

Ja peipppoja on valtavasti. En ole laskenut, mutta äkkiä voisin sanoa, että ainakin 50 yksilöä.

Pörräähän siellä myös keltasirkkuja, punatulkkuja, sini- ja talitiaisia, vihervarpusia, pikkuvarpusia, naakkoja ja ne kaikki muut varislinnut, puluja ja sepelkyyhkypariskunta. Ihme, että järripeippoja ei ole ollut kuin yksi ainoa päivittäin, vaikka ne yleensä kulkevat parvittain. Ja kun varpushaukka pyyhkäisee pihan yli, pyrähtävät nämä kaikki lentoon yhtaikaa.

peippo, pajusirkku, mustarastas

Soidintavat

Käväisin aamulla teerien soidinpaikalla. Autosta ulos astuessa oli jo kova meno päällä useammallakin suunnalla. Mutta heti autolta näkyi yllä oleva näky. Puussa oli tietysti tähystäjä. 
 

Läksimme toisaalle. Siellä oli kuusi soidintavaa koirasta ja puissa muutama naaras. Kovin lähelle emme arvanneet mennä. Tämäkin kuva ankarasti kropattu, mutta onpahan todisteena, että teeriäkin sentään on vielä olemassa.

teeri

Kevään ensimmäisiä

Kevään ensimmäiset vihervarpuset ovat saapuneet. Yksi ehti lentää jo ikkunaankin, mutta selvisi hengissä. Pienen kädessä lämmittelyn jälkeen pyrähti matkoihinsa.
 

Näin myös ensimmäiset peipposet, ihan vain muutaman, mutta kumminkin. Tästä se taas lähtee. 

Yhden järripeiponkin aamulla ikkunasta näin, mutta ei ollut muita. Mustarastaita on tietysti tullut jo vaikka kuinka.

peippo, vihervarpunen

Yksi kiva yllätys

 Imatralla käydessä oli tarkistettava joki ja yleiset ruokinnat. Kas, heti osui linssin eteen siili. Se oli kiva yllätys. Ei ole ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen siilejä näkynyt.

Valtavasti on Vuoksella naakkoja.

Kanadanhanhiakin on jo tullut etelästä.

Onko söpömpää kuin pyrstötiainen.

Valkoselkätikkakin nähtiin, jopa kaksikin. Lienee vielä harvinainen muualla päin Suomea.

Käpytikkahan nyt on vaikka kuinka yleinen.

Joella ei näkynyt kuin sorsia, telkkiä, ja uiskentelevia kanadanhanhia sekä joutsenpariskunta.  Ruokinnoilla oli kaikkia talvisia lajeja. Se mitä erikseen kyttäilimme äänteli vain kauempana jossain puussa mutta ei näyttäytynyt. Eli taaskaan emme saaneet näkyviin nokkavarpusta.

siili, pyrstötiainen, käpytikka, valkoselkätikka, naakka, kanadanhanhi

Pitkästä aikaa

Onpa kulunut aikaa siitä, kun viimeksi olen tarttunut kameraan. Puukiipijä oli puussa ja pylväässä kiipeilemässä, joten pakkohan kamera oli käydä hakemassa.

 Ja samalla pyrähti oksille liuta pyrstötiaisia. Niillä oli jo keväthuumaa, sillä niitä pyrähteli sinne tänne aina kaksittain.

pyrstötiainen, puukiipijä

Tällaisia tuloksia

On edetty tammikuuta jo niin pitkälle, että tänä viikonloppuna oli taas BirdLifen pihalintubongaus. 

Aloin minäkin tarkkailun eilen klo 10.30 ja alkoi saman tien sataa lunta oikein kunnolla. arvelin, että pieleenhän se menee. Mutta kun muutama keltasirkku pyrähti pihaan, ajattelin, että katsotaan kumminkin. Sitten kuului vain viuhahdus, ja pensaikon alle pyrähti varpushaukka. Ei vissiin saanut mitään saaliiksi. Tämäpä hiljensi varttitunniksi kuitenkin koko tienoon. Linnut köhjöttivät jossain piilossa. sitkeästi kuitenkin kyttäilin, kun kerran juuri tämän tunnin olin valinnut tarkkailuajaksi.

Sain tällaisen tuloksen:

varpushaukka 1, harakka 1, mustarastas 3, käpytikka 2. punatulkku 2, talitiainen 5, sinitiainen 2, keltasirkku 30, närhi 1. Orava 2.

Aika laihana pidän taas tuota tulosta. Mistähän johtuu, että tilhiäkin oli viikkokaupalla päivittäin kymmeniä, joskus jopa sataan asti laskin, kuin nakutettu ne hävisivät juuri eiliseksi, eikä tänäänkään enää. Ihmettelen sitäkin, että taviokuurna on ollut koko talven, sitten hävisi viikoksi ja nyt tänään tuli taasen, eipä ollut eilen (yllä taviokuurna).

Pitkään aikaan ei ole pihassa näkynyt kauriitakaan, mutta nyt tänään niitä ilmestyi yhtäkkiä neljä. Kuva jo aiemmalta kerralta.

Korkeuksissa viihtyvät

Joo, kyllä hieman kadehdin, että linnut saavat katsella muita omasta ylhäisestä yksinäisyydestään. 

Taviokuurnakin jäi näköjään talveksi pihaan. Minua vain tämä säälittää, mihinkähän  on kaverinsa hukannut. En usko sen enää tänä talvena muualle menevän, kun kerran ruokapaikan on löytänyt.

Kyllä tikkakin etsii mitä korkeimman paikan.

Tilhetkin ovat saapuneet. Turhaan valitin syksyllä, että marjat eivät kelpaa kenellekään. Nyt kun katson pihlajia, en näe siellä enää marjan marjaa.

 punatulkku, taviokuurna, tilhi, käpytikka