Rastaiden välien selvittelyä

Rastailla oli pienimuotoinen taistelu. Toinen ihan rauhassa etsi matoja, kun jostain ilmestyi yhtäkkiä toinen ja hyökkäsi kimppuun.

Ei auttanut muu kuin ryhtyä puolustautumaan..

Kyllä siinä ihan jonkinmoinen taistelu käytiin. Olisiko toinen eksynyt väärälle reviirille. Jonkin aikaa oteltuaan toinen pääsi karkuun.

räkättirastas

 

Onni on suosinut

Minua on viime aikoina onni suosinut. Olen saanut monia uusia lajeja, sekä lintuja että perhosia, joista olen vuosikausia vain haaveillut. Kaulushaikara on yksi näistä toivotuista lajeista, tämä on se ruovikossa "pulloon puhaltelija".
 

Eihän se tämän kummemmin esiintynyt, mutta on tämäkin jo jotakin. Mikkelissä Naistingin lintutornilta kuvattu.

Perhosrintamallakin on ollut kivoja uutuuksia. Kaikkein himoituin ja toivotuin tämä kirjokehrääjä.

Ja se jopa suostui levittämään siipensä ja näyttämään komeat alasiipensä.

Ja tällainen mahdottoman suuri ötökkä pörräsi lakanalle. Se oli kooltaan oikea jättiläinen. Ei ikinä ole sellaista ennen kohdalle osunut. Vähintäänkin viisi senttiä kooltaan.

kaulushaikara, kirjokehrääjä

Uudelle tasolle

Olen päässyt perhosharrastuksessa vähän eteen päin, etten sanoisi "nextille levelille", kuten kuuluu nykyään sanoa. Ostamani uuden lampun lisäksi ostin myös riikinkukkokehrääjän feromonia, että minäkin näkisin kyseisen perhosen joskus. 

Ja uskomatonta mutta totta! Ei mennyt varmaan viittäkään minuuttia, kun koiras tuli pörräämään naarasta etsien. Välillä oli jopa kaksi koirasta yhtaikaa. Ihmeellistä, että tällaisia perhosia lentelee meidän keskuudessamme, mutta niitä ei vain näe, sillä nämä eivät juuri laskeudu lepäilemään, eikä ainakaan kukille. Aikuiset eivät syö mitään, joten kukilla niitä ei voi houkutella. Siinä mielessä laitoin siis feromoniampullin väärään paikkaan, kun laitoin sen tuonne kukkien sekaan piiloon. Vaikka otin mahdottomat määrät kuvia, suurin osa oli tietysti mitättömiä, sillä perhosta oli kuvattava koko jatkuvakuvauksella.

riikinkukkokehrääjä
 

Kaippareissun saalista

 

Aamullisella kauppareissulla bongasin viime vuodelta tutuksi tulleen mandariinisorsan. Ei ole sillä kaveria tänäkään vuonna.

Havaitsin, että härkälintukin on saapunut jo maisemiin. 

Siellä se uiskenteli aavalla järvellä. Saa nähdä, tuleeko puolisokin, ja onko sillä sellaista.

Aamubongauksena vielä myös västäräkki. Olihan siellä rannassa lokkeja ja sinisorsiakin, mutta enpä muistanut niitä kuvatakaan.

mandariinisorsa, härkälintu, västäräkki

Kannatti kokeilla

Olen vuosikausia laittanut perhosten houkutusvaloksi iltaisin vain vanhan halogeenilampun. Viime kuussa sain aikaan vihdoin tilata vihreää ja sinistä valoa tuottavan lampun, jonka valoa tietyt perhoset näkevät paremmin. Eilen illalla kokeilin eka kertaa. Kannattihan se. Valtava ryntäys lakanalle alkoi, ei ennen sentään. Ei eri lajeja niinkään paljoa (eivät monetkaan lennä näin aikaisin keväällä), mutta samojen lajien yksilöitä oli useita. Yllä käherämittari, en ollut sellaista tiennyt olevaksikaan.

Tämä on huhtinirkko, se minulla oli kylläkin jo aiemminkin.

 

Näyttää kovin pimeältä ihmissilmään, mutta perhoset näköjään tykkäsivät. Tilasin myös yli 200 watin lampun, mutta sitä kokeilen joku toinen ilta.

Keväisellä lammella

 Eräällä lammella oli valtavasti telkkiä ja sorsia. Tämä koiraspari oli saanut kolmanneksi pyöräksi tavikoiraan, joka seurasi poikaparia kuin hai laivaa, menivät nämä minne vain.
 

Telkkiä oli koiraita ja naaraita ja niillä oli kisailuja ja kiistoja.

Ja soidinkeimailuja myös.

tavi, sinisorsa, telkkä

Pääsiäisen iloja

 Pääsiäisenä ei ollutkaan kaunis aurinkoinen sää, mutta ei kovin pahakaan. Parina aamuna oli vain niin sankka sumu, että ei juuri eteensä nähnyt. Pelloille ei todellakaan nähnyt, olisiko ollut lintuja. Mutta koskella oli koskikara, sekin ihan sumun keskellä.

Valoisalla päivällä ei juuri haitannut, oliko sumua vai ei, pellot melkein tyhjiä, ihan vain yksittäisiä pareja kurkia, kanadanhanhia tai töyhtöhyyppiä. Mutta tässä hämmästyttävästi töyhtöhyypät järven jäällä, ja jotenkin soidinmenojen elkeitä, vaikkei soidinlentoa vielä ollut. Ainakin seitsemän yksilöä, mutta kovin kovin kaukana.

Pääsiäisen retki Varkauteen Mekaanisen musiikin museoon. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Seitsemän huonetta täynnä erilaisia vekottimia, joilla saatu aikaan musiikkia, ja opas kertoo tosi mielenkiintoisella tavalla soittimista. Oli jopa tuoli, joka alkoi soittaa musiikkia, kun sille istui. Ja lintu, joka lauloi musiikkia.

Toinen retkikohde samalla reissulla oli Leppävirralla Vesileppis-kylpylän kellarissa oleva jääluola, jossa on jäästä veistettyjä muumihahmoja ja muuta mukavaa. Kaikki on valaistu vaihtuvilla värivaloilla. Mutta tähän laitan vain tämän papukaijan blogin teeman mukaisesti, oli myös valtava kotka, mutta hämärässä ja valojen koko ajan vaihtuessa eri värisiksi kiiltävällä jään pinnalla olikin kuvaamiselle haastavaa. 

Tämäkin kohde on minusta käymisen arvoinen. Luulin etukäteen, että kyseessä olisi vain pieni huone, mutta tila olikin valtava alue, ihanhan sinne olisi eksynyt, ellei maahan olisi ollut levitettynä matto, jota pitkin kävellä. Noin -3 astetta oli siellä pakkasta. Heinäkuuhun asti avoinna.

töyhtöhyyppä, koskikara, muumijääluola

Ensimmäisiä

Vihervarpunen oli ensimmäinen muuttava pikkulintu, joka tänä keväänä saapui meidän pihaan. Kymmenittäin niitä helisi pihapuissa ja ruokintapaikalla, ja ovathan ne siellä vieläkin. Yllä koiras.

Ja tämä on naaras.

Aamulla jo pimeän aikaan lähdin tietämälleni teerien soidinpaikalle. Kerrankin olin ajoissa. Mutta eivät ne tulleetkaan juuri sille paikalle, johon tavallisesti, vaan paljon kauemmaksi. Ainakin kymmenen niitä lensi jonkin matkan pääähän, jossa ilmeisesti on aukeaa, ja puissa oli ainakin viisi yhtaikaa. Ei voinut mennä lähemmäksi. Puissa olevat tähystäjät olisivat heti varoittaneet, ja muutenkin sinne oli aikamoinen matka risukkoista metsää. Olkoot tältä keväältä teeret. Ehkä en enää viitsi toista kertaa mennä, ellei kaveri houkuttele.

teeri, vihervarpunen
 

Etsivä joskus löytääkin

Talvella pimeimpään aikaan katsoin ikkunasta ihmeissäni, kun orava poukkoili hangessa. Välillä se  syöksyi ihan umpsukkeluksiin niin ettei sitä usein edes näkynyt.

Ja sitten se taas nousi ylös ihmettelemään. Luulin sen tekevän itselleen lumipesuja,

Mutta se taisikin etsiskellä syksyllä keräämiään ruokavarastoja. Se ei kuitenkaan ymmärrä, että juuri tämä kohta tontista on aina eniten lumen peitossa, ja siinä paksuin lumi. Nyt näytti kuitenkin jotain löytäneen. 
 

Vihdoinkin saapui

Vihdoinkin on koskikara saapunut koskelle. En tiedä, onko nyt vasta saapunut vai onko aiemmin ollut vain piilossa. Kovasti olen kaivannut.

Uutterasti kävin koko talven aina silloin tällöin kyttäämässä kosken partaalla, kunnes tärppäsi. Siksi siitä piti nyt ottaa kuvia edestä ja takaa.

Kovasti se saalisti ja melkein aina sukeltaessa onnistikin. Joskus oli ravistettava oikein olan takaa, että saalis vähän taintuisi,

koskikara