Jo pitkä aika edellisestä

Oikein hieraisin silmiäni, kun pihassa vilahti piiitkästä pitkästä aikaa kuusitiainen. On edellisestä kerrasta jo varmaan lähemmäs kymmenen vuotta. Peräti hätäännyin niin, että en saanut edes kunnollisia kuviakaan, tärähtäneitä kaikki. 

 

Se sai siemenen, enkä sitä sen koommin erottanut muiden tiaisten seasta.

Tämä käpytikka jo siltä ajalta, kun marraskuun puolella satoi peräti luntakin, n. 7 cm. Tikka yrittää tässä ratkaista, miten pääsisi verkon sisällä olevaan talipötköön käsiksi.

kuusitiainen, käpytikka

Pihassa pyöriviä

Tutut pihalinnut pyörivät pihassa. Hömötiaisiakin on onneksi vielä, vaikka lajin määrä on kuulemma dramaattisesti vähentynyt.

Tänä vuonna on talitiaisia huomattavasti enemmän kuin parina viime vuonna. Kerralla saattaa nähdä kymmenenkin yhden talipötkön kimpussa.

Kiva, että pähkinänakkeli käy meillä edelleenkin. Aika huvittava lintu, kun mieluiten on ylösalaisin. Joka kerta nappaa siemenen pää alas päin.

Sinitiainen on kaunis, sopii sinistä rakastaville suomalaisille.

hömötiainen, talitiainen, sinitiainen, pähkinänakkeli 

Superkuun kuvausta

 

Eilen oli ilta, jolloin kuu oli tavallista lähempänä maapalloa. Näkyvissä oli ns. superkuu, joka näin suurena näyttäytyy maapallolle vain noin 3-4 kertaa vuodessa. Sainpa minäkin näkyviin kuvaan eri kraatereita ja muuta pinnanmuodostusta. Ja oikea ihme minusta, että kerrankin oli pilvetöntä.

Mutta johan jo jonkin ajan kuluttua alkoi kerääntyä pilveä ja jonkinlaista sumua tai muuten kosteutta, joten näytti siltä kuin kuun ympärillä olisi vaaleanpunainen rengas.

Ja kun pääsi kehittymään lisää pilviä, näkyi kuun ympärillä kauempanakin tällainen punainen rengas.

Oikeastaan kyttäilin illalla klo 9-10 maissa, näkyisikö revontulia. Hyvin skeptinen olin jo etukäteen, sillä ihan koko tontti on korkeiden puiden keskellä. Mutta jos loimu olisi ollut mahtava, olisin voinut varmaan nähdä loimotuksen ihan yläpuolellani. Maantieltä sihtasin pohjoista kohti. Oikein hyvällä mielikuvituksella saatoin saada kuvaan pientä vihertävyyttä, mutta ei aiheuta juuri tuuletuksia. Klo 24:stä eteenpäin kolmeen asti näytti ennusteessa olevan suuremmat mahdollisuudet revontuliin, mutta olin silloin unten mailla.

Lähialueilla nähtyä lintutaidetta

Vielä sattui silmiini kesällä kuvattua lintutaidetta. Yllä keväiseltä Parikkalan Siikalahden linturetkeltä kalasääski.

Niinikään keväällä kuvattu Kangasniemen kunnantalon aulassa Juhani Saksan Puulan joutsenet.

Kangasniemeltä myös Veikko Haukkavaaran Sotkalintu.

Parikkalasta löytyi myös tällaisia lintuja muistuttavia "teoksia". Näillä ei ole nimeä, mutta näitä on pari kaverusta pystyttänyt eri puolille Parikkalaa ja lintubongareita ja muita ihmisiä kehotetaan: "bongaa kivilintu!" 

Rantasalmen Aikhituville mentäessä tarkastelee tulijaa parkkipaikalla tällainen otus.

Käppäili tien yli

Karpaloreissulla metso käppäili tien yli. Rauhallisen ylväästi se käveli ihan auton edestä ja jäi tuohon seisomaan. Pysäytin auton, eikä se tajunnut mennä edes piiloon. Siinä vain kuunteli jähmettyneenä. Tällaisen otoksen sain kännykällä tuulilasin läpi. 

metso, linnut
 

Ensimmäinen pakkanen

Ensimmäinen pakkasyö oli viime yönä. Sitä edelsi jo parina päivänä valtavat valkoposkihanhien muuttoaurat juuri talomme yli. Muuttoreitit ovat näköjään siirtyneet, vasta noin viisi vuotta on kotipihalta voinut seurata hanhien muuttoa.

Kylmä on ajanut ketunkin pihalle, ikkunasta havaitsin sen. 

Ja kun kerran pakkasta on, sopinee laittaa pakkasmittareidenkin kuvia. Pakkasmittari on ihmeellinen yöperhonen, sillä siitä on monia eri versioita. Taitaa olla jokainen yksilö ihan eri näköinen. Siiven muoto on kuitenkin kaikilla tunnusomainen. 

pakkasmittari, kettu 

Linnuilla arpomista

 

Elo- syyskuu on siitä kiva, että silloin näkee paljon pikkulintuja. Poikaset ovat lähteneet pesästään ja harjoittelevat ruuan etsintää usein melko näkyvillä. Taitaa olla pajulintu (luultavasti), joka tässä pensaassa pyöriskeli.

Tätä olen jostain syystä arponut itseni kanssa, onko se herne- vai pensaskerttu. Harmaa pää ja tumma poski kallistaisi hernekertuksi.

Ja aika tasaisen harmaa selkäkin minusta, puoltaisi hernekerttua. Pensaskertulla olisi aika paljon  ruosteenruskeaa.

Toisaalta joskus ihmettelen, miksi minulle on niin valtavan tärkeää saada joka linnulle tai perhoselle oikea nimi. Miksi ei voi vain rennosti ihailla kaunista lintua.

hernekerttu, pajulintu

Tupakalla kävijöitä

Keväällä laitoin kuitenkin taas valkotupakkaa kasvamaan, vaikka laiskuus meinasi iskeä. Kiertokiitäjän toivossahan minä tätä viljelen, mutta sitä ei ole vielä näkynyt. Saisi pian tulla, jos yleensä on tullakseen, sillä minusta tuntuu, että kohta nämä ovat kukkimisensa kukkineet, taisin laittaa liian aikaisin maahan.

Mutta ei se mitään, jos kiertokiitäjää ei sattuisi näkymään. Sain ihan uuden lajin: isotinayökkösen. Vielä näköjään ilmestyy välillä eliksiäkin, kun vain jaksaa näiden kanssa touhuta.

Niin ikään tupakalla viihtyy näköjään myös gammayökkönen, vaikka sille kelpaa melkein mikä kukka vain.

Tupakan mettä tykkää imeskellä myös idänpronssiyökkönen.

Kysymysmerkkiyökköstä en ole nähnyt tupakalla, se on viihtynyt syysleimuilla.

 Toinen kysymysmerkkiyökkönen tykkäsi nauhuksista. Tämä nauhuslaji on tosi hyvä perhosmagneetti, mutta jostain syystä se ei kukkinut kauaa, olisiko kärsinyt kuivuudesta.

Keltaritariyökkönen käy myös mielellään kukilla, mutta tänä vuonna sitä kiinnosti enemmän puun rungolle sivelemäni viinisekoitus. Jokin etanakin näyttää ilmestyneen osingoille.

Huutomerkkiyökkönen sen sijaan ei välittänyt kukista, vaan sitä houkutti seinän lämpö.

huutomerkkiyökkönen, kysymysmerkkiyökkönen, isotinayökkönen, idänpronssiyökkönen, gammayökkönen, keltaritariyökkönen

Tänään tällaista

Yhä vain jaksan yrittää perhosista lentokuvia. Joskus onnistuukin. Sitruunaperhonen on suhteellisen helppo tapaus.

Puistomittari on tullut ihan vahingossa lennosta.

Myös ihan vahingossa näin jo viikko sitten, että isopäiväkiitäjä pörräsi syysleimujen kimpussa. Ei olekaan näkynyt sitä pariin vuoteen.

Lokit ovat jo hävinneet maisemista. Yksi nuori lokki kuitenkin uikutti sataman liepeillä

Ja voi kurjuus. Sillä oli nokka ristissä. Ei taida olla sen helppo pyydystää ruokaansa. Ykksi aikuinen lokki käväisi sen lähistöllä, mutta ei voinut auttaa mitenkään.

Sinne se jäi valittamaan.

Ja mandariinisorsa on edelleenkin venesatamassa. Sillä vain ei ole enää keväistä juhlapukua ja sulkasatokin on tullut, joten aika rähjäisen näköinen.
 

Savonlinnassa nähtyä

Tuli pakollinen Savonlinnassa käynti. Samalla sieltä sai lintuasiaakin. Sataman liepeillä oleili kuikka, eikä mikä tahansa kuikka. Kirkkoveneen näköisessä veneessä keulakuvana oli kuikka, ja veneellä tehdään norpparisteilyjä. Aika kiva idea minusta.

Toinen kiva idea Savonlinnassa on linnunpöntöt keskustassa. Eivätkä nekään mitä tahansa puuhökkeleitä. Pitkin kaupunkia on ripustettu pönttöjä, jotka ovat näköismalleja kaupungin eri rakennuksista. Netistä löytyy oikein pönttökierroksen karttakin, jossa on merkitty tarkat paikat pöntöille, jotta turistitkin voivat näitä bongailla. Näimme muutaman, vaikka emme nimenomaan kierrosta tehneetkään.
 

Tämä Olavinlinna-pönttö on ainoa, jonka nimenomaan erikseen halusin etsiä. Ja siinähän se oli ihan näkösällä linnan lähellä. Nämä pönttöjen kuvat on painettu ihan kirjaksikin. Muistaakseni linnan lähellä olevassa maakuntamuseossa ainakin on kirjaa myynnissä.

On kuulemma ainakin jossain pöntössä pesinytkin jokin lintu.

Lokinpoikanen löysi mahdottoman ison perhosen toukan.