Lintutarkkailun tulokset

pyrstötiainen

Pyrstötiaiset ovat kuin ylensyöneitä pallukoita keikkuessaan puiden oksilla. Harvoin ne asettuvat puiden oksille ihan nätisti pystyasentoon. Aina vain jotenkin nurin päin roikkuen.

 Kyllä sinitiainenkin osaa keikkua vaikka miten päin. 

Ja tässä tämänpäiväinen BirdLifen pihabongauksen tulos klo 9.30-10.30:

talitiainen 7, sinitiainen 5, kuusitiainen 1, mustarastas 2, pikkuvarpunen 5, viherpeippo 7, punatulkku 20, hömötiainen 1, räkättirastas 3, keltasirkku 40, närhi 5, harakka 3, käpytikka 1, harmaapäätikka 1, pulu 6.

Vähän harmittaa, että pyrstötiaisia ei juuri tuon tarkkailutunnin aikana näkynyt. Niitähän on eilenkin vielä pyörinyt pihassa ainakin 7. Punatulkkujen määrä hämmästytti, en tainnut kaikkia edes ehtiä laskeakaan!

Uudenvuoden toivotus

Oikein hyvää Uutta Vuotta kaikille seuraajille! Toivottavasti tulee tänäkin vuonna paljon lintuja ja perhosia ja muuta mukavaa luonnossa. 

Seitsemän pyrstötiaista ilahdutti eräänä päivänä.

Tämä puukiipijä on aidon näköinen, mutta se on ihan vain umpipuuta. Eräs firma tekee eri lintuja puusta. Olen saanut tämän joululahjaksi jo jokunen vuosi sitten. Olisikohan valmistajafirma tämä:

https://www.xn--lintujen-net-ocba.net/shop/puiset-linnut/ 
 

Tyttären tekemä taulu valkoposkihanhesta, niinikään lahjaksi saamani. Tehty jollain lastutekniikalla. Ainakin puuta se on, ja ohuet viirut kulkevat eri suuntiin.

Kahvipusseista tehty laulujoutsen. Ihan itse olen sen vääntänyt jo ainakin 10 vuotta sitten, jolloin kahvipusseista tehdyt kassit ja muut käsityöt oli vielä intohimona.

pyrstötiainen

Väki lisääntyy, kun kylmenee

Kannattaa mennä aina välillä seisoksimaan pihaan, jos vaikka sattuisi näkymään jotain jännää. Nytkin seisoin ihan ruokintapaikan kohdalla ja kas, yksinäinen urpiainen kävi hakemassa aina välillä ruokaa. On niin surullisen näköinen, onkohan kadottanut kaverinsa. Tavallisestihan ne kulkevat parvissa.

Eikä aikaakaan kun tulla tupsahti kaksi pyrstötiaista. Niin vilkkaita, että ei katse meinannut perässä pysyä.

En tarjennut seistä kuin vajaan tunnin, mutta sinä aikana ehti paikalla piipahtaa melkein kaikki yleensäkin pihassamme pyörähtävät. Jopa kuusitiaisen havaitsin. Ainoastaan pähkinänakkelia jäin kaipaamaan. Jo jonkin aikaa olen sitä kaivannut, koko syksyn se pihassa oleili. 
 

pyrstötiainen, urpiainen

Jo pitkä aika edellisestä

Oikein hieraisin silmiäni, kun pihassa vilahti piiitkästä pitkästä aikaa kuusitiainen. On edellisestä kerrasta jo varmaan lähemmäs kymmenen vuotta. Peräti hätäännyin niin, että en saanut edes kunnollisia kuviakaan, tärähtäneitä kaikki. 

 

Se sai siemenen, enkä sitä sen koommin erottanut muiden tiaisten seasta.

Tämä käpytikka jo siltä ajalta, kun marraskuun puolella satoi peräti luntakin, n. 7 cm. Tikka yrittää tässä ratkaista, miten pääsisi verkon sisällä olevaan talipötköön käsiksi.

kuusitiainen, käpytikka

Pihassa pyöriviä

Tutut pihalinnut pyörivät pihassa. Hömötiaisiakin on onneksi vielä, vaikka lajin määrä on kuulemma dramaattisesti vähentynyt.

Tänä vuonna on talitiaisia huomattavasti enemmän kuin parina viime vuonna. Kerralla saattaa nähdä kymmenenkin yhden talipötkön kimpussa.

Kiva, että pähkinänakkeli käy meillä edelleenkin. Aika huvittava lintu, kun mieluiten on ylösalaisin. Joka kerta nappaa siemenen pää alas päin.

Sinitiainen on kaunis, sopii sinistä rakastaville suomalaisille.

hömötiainen, talitiainen, sinitiainen, pähkinänakkeli 

Superkuun kuvausta

 

Eilen oli ilta, jolloin kuu oli tavallista lähempänä maapalloa. Näkyvissä oli ns. superkuu, joka näin suurena näyttäytyy maapallolle vain noin 3-4 kertaa vuodessa. Sainpa minäkin näkyviin kuvaan eri kraatereita ja muuta pinnanmuodostusta. Ja oikea ihme minusta, että kerrankin oli pilvetöntä.

Mutta johan jo jonkin ajan kuluttua alkoi kerääntyä pilveä ja jonkinlaista sumua tai muuten kosteutta, joten näytti siltä kuin kuun ympärillä olisi vaaleanpunainen rengas.

Ja kun pääsi kehittymään lisää pilviä, näkyi kuun ympärillä kauempanakin tällainen punainen rengas.

Oikeastaan kyttäilin illalla klo 9-10 maissa, näkyisikö revontulia. Hyvin skeptinen olin jo etukäteen, sillä ihan koko tontti on korkeiden puiden keskellä. Mutta jos loimu olisi ollut mahtava, olisin voinut varmaan nähdä loimotuksen ihan yläpuolellani. Maantieltä sihtasin pohjoista kohti. Oikein hyvällä mielikuvituksella saatoin saada kuvaan pientä vihertävyyttä, mutta ei aiheuta juuri tuuletuksia. Klo 24:stä eteenpäin kolmeen asti näytti ennusteessa olevan suuremmat mahdollisuudet revontuliin, mutta olin silloin unten mailla.

Lähialueilla nähtyä lintutaidetta

Vielä sattui silmiini kesällä kuvattua lintutaidetta. Yllä keväiseltä Parikkalan Siikalahden linturetkeltä kalasääski.

Niinikään keväällä kuvattu Kangasniemen kunnantalon aulassa Juhani Saksan Puulan joutsenet.

Kangasniemeltä myös Veikko Haukkavaaran Sotkalintu.

Parikkalasta löytyi myös tällaisia lintuja muistuttavia "teoksia". Näillä ei ole nimeä, mutta näitä on pari kaverusta pystyttänyt eri puolille Parikkalaa ja lintubongareita ja muita ihmisiä kehotetaan: "bongaa kivilintu!" 

Rantasalmen Aikhituville mentäessä tarkastelee tulijaa parkkipaikalla tällainen otus.

Käppäili tien yli

Karpaloreissulla metso käppäili tien yli. Rauhallisen ylväästi se käveli ihan auton edestä ja jäi tuohon seisomaan. Pysäytin auton, eikä se tajunnut mennä edes piiloon. Siinä vain kuunteli jähmettyneenä. Tällaisen otoksen sain kännykällä tuulilasin läpi. 

metso, linnut
 

Ensimmäinen pakkanen

Ensimmäinen pakkasyö oli viime yönä. Sitä edelsi jo parina päivänä valtavat valkoposkihanhien muuttoaurat juuri talomme yli. Muuttoreitit ovat näköjään siirtyneet, vasta noin viisi vuotta on kotipihalta voinut seurata hanhien muuttoa.

Kylmä on ajanut ketunkin pihalle, ikkunasta havaitsin sen. 

Ja kun kerran pakkasta on, sopinee laittaa pakkasmittareidenkin kuvia. Pakkasmittari on ihmeellinen yöperhonen, sillä siitä on monia eri versioita. Taitaa olla jokainen yksilö ihan eri näköinen. Siiven muoto on kuitenkin kaikilla tunnusomainen. 

pakkasmittari, kettu 

Linnuilla arpomista

 

Elo- syyskuu on siitä kiva, että silloin näkee paljon pikkulintuja. Poikaset ovat lähteneet pesästään ja harjoittelevat ruuan etsintää usein melko näkyvillä. Taitaa olla pajulintu (luultavasti), joka tässä pensaassa pyöriskeli.

Tätä olen jostain syystä arponut itseni kanssa, onko se herne- vai pensaskerttu. Harmaa pää ja tumma poski kallistaisi hernekertuksi.

Ja aika tasaisen harmaa selkäkin minusta, puoltaisi hernekerttua. Pensaskertulla olisi aika paljon  ruosteenruskeaa.

Toisaalta joskus ihmettelen, miksi minulle on niin valtavan tärkeää saada joka linnulle tai perhoselle oikea nimi. Miksi ei voi vain rennosti ihailla kaunista lintua.

hernekerttu, pajulintu