lauantai 22. joulukuuta 2012

Kauan kaivattu

Onneksi otin kameran mukaan päivälenkille. Yksi lintuparvi lennähti mäntyyn järven rannassa.
  Ihan kuin joltain olisi päässyt ilmapallo karkuun.
 Etäältä ja ilman silmälaseja ei oikein tiedä, "mikä tirpuunen tai varpuunen siellä on, mutta ei ainakaan varis".
Pitkä pyrstö vain erottui ensi alkuun ja sydän hypähti onnesta. Olisiko tämä nyt vihdoinkin pyrstötiainen!
Mies oli nimittäin jo pari viikkoa sitten nähnyt pyrstötiaisia, mutta en minä vaan!
 Ja asia varmistui, oli se pyrstötiainen.
 Niitä oli noin 7-10 yksilön parvi, jotka lensivät kahden männyn väliä.
 Ei mitään helppoja kuvattavia, sillä ne eivät pysyneet hetkeäkään paikallaan.
 Edestä päin niin tosi söpöjä.
Mukana ollut tytär väitti lintujen pitäneen koko ajan jonkinlaista sirkutusta. En minä vain mitään kuullut! Olen aikonut ostaa linnunlaululevyn, mutta kai se onkin turhaa, jos en kerran edes enää kuulekaan kaikkia linnunääniä.
Tyypillisin asento uudelle oksalle lennähtäessä: ylös alaisin oksalla roikkumassa.

2 kommenttia:

Rosina kirjoitti...

Taisit saada jo parhaimman joululahjasi!
Ja nyt jaat sen sitten meille muillekin lintujen ystäville.
Kiitos ja Hyvää Joulua!

Kirlah kirjoitti...

Rosina: joululahja oli mitä parhain. Että näin taas uuden linnun!