keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuonna 2014

Joka vuoden lopussa kuuluu tietysti luoda katsaus menneeseen vuoteen. Tässä vuoden 2014 hetkiä ja kohteita:
 On tammikuussakin ollut näköjään jokunen aurinkoinen päivä. Ja järvellä ollut tämän näköistä. Melko lumeton talvi kokonaisuudessaan.
Helmikuussa hiihtolomalla Sotkamossa. Eka kertaa koiravaljakolla ajelemassa.
Vaikka talvi oli hyvin leuto, on pikku pakkasta sentään ollut jonkin verran veistosten tekoon. Tässä osa Mikkelin torilla olleista veistoksista maaliskuussa, olivat jo osittain sulamassa.
 Huhtikuussa on saanut kytätä jo täyttä päätä lintuja. Itselleni uusiakin lajeja opin tuntemaan monia, kuten vaikkapa taivaanvuohen. Taivaanvuohi lentelee aina keväisin päämme yläpuolella eikä sitä voi olla huomaamatta "määkimisestä", mikä ääni tulee sen siivistä linnun laskeutuessa alas päin. Ja viereisellä tontilla lintu piti tik-tak-soidinnakutustaan. Ensimmäistä kertaa tänä keväänä näin sen muuallakin kuin ilmassa, nokka valtavan pitkä. Mutta lentoon lähtee heti, jos yrittää kuvata. Ei ole tullut kunnon kuviakaan, mutta haluan näyttää, miten suurimmassa osassa kuvia lintu lentää nurin päin, valkoinen pullea vatsa ylös päin. Kuulemma tyypillistä.
Toukokuuussa Etelä-Suomessa, mm. Harakka-saarella Helsingissä. Meriharakoita, valkoposkihanhia, haahkoja, lapintiiroja. Siinä muutama laji, joita ei täällä tapaa. Opin senkin, että kun valkoposkihanhi näyttää kieltään suu auki, se ei suinkaan läähätä kuumuudesta kuin koira vaan on vihainen. Yllä meriharakka.
 Kesäkuussa Espanjassa. Olisiko tämä jonkin linnun pesä puussa, ainakin puissa hyppelehti kovin hätääntyneitä lintuja, kun tästä ohi kuljimme. Kuva Zaragozasta.
Heinäkuu on kuvauskohteiden puolesta runsaudensarvi. Eivät ole perhosetkaan helppoja kuvattavia. Tässä pihlajaperhonen.
Kesällä tuli tehdyksi useitakin pieniä ja isoja retkiä. Yksi pieni ja kiva retki oli Ruokolahden Kummallekivelle, jonka läheisyydessä on sammalsilta. Se on alunperin Kaukas-yhtiön 1930-luvulla rakennuttama rahkamättäistä koottu silta, jonka tarkoitus oli helpottaa metsätyömiesten kulkua Pitkäjärven yli.
Kuikkaäiti ja lapsi.
Tyypillistä syyskuulle olivat hienot sumuiset aamut. Lehdetkin alkoivat jo kellastua.  Vääjäämättä alkaa taas paras lintukausi olla ohi.
Lokakuussa Parikkalan Siikalahdella. Joutsenryhmiä lenteli vähän väliä taivaalla.
Marraskuu on harmaa, ei siitä pääse mihinkään. Tuskin silloin on mitään kummaa edes tapahtunut.
Joulukuussa oli sentään jäämuodostelmia, uudenvuoden maljat!

7 kommenttia:

Tillariina K. kirjoitti...

Hyvää Uutta Vuotta 2015! :)

Susanna kirjoitti...

Hyvää uutta vuotta!

Kirsti kirjoitti...

Hyvää Uutta Vuotta sinulle!

TainaT kirjoitti...

Luonto on kyllä niin täynnä ihmeitä!
Ei muuta kuin ihmettelemisiin tulevananakin vuonna ja onnea matkaan!

Töyhtötintti kirjoitti...

Kuvasi linnunpesä näyttää samankaltaiselta kuin pussitiaisen pesä, mutta ko. alueellahan voi ehkä olla muitakin lintuja, jotka tekevät sen kaltaisia pesiä.

Hyvää Uutta Vuotta!

Kirlah kirjoitti...

Kiitos ja hyvää uutta vuotta kaikille.
Töyhtötintti: minäkin ajattelin pussitiaista, mutta en edes nähnyt, minkä näköinen lintu siellä oleili.

Vikki kirjoitti...

Paljon on vuoteesi mahtunut kokemuksia ja uusiakin tuttavuuksia!
Onnellista alkanutta vuotta 2015!