lauantai 3. lokakuuta 2015

Olemattoman tarkkailua

 Tänään oli lintuyhdistyksen ohjattua muutontarkkailua Mikkelissä. Jaa minkä muuton?? Ei sattunut hyvä päivä, mutta eihän voinut etukäteen tietää eilisestä myrskystä. Muuton kannalta huono päivä, mutta tarkkailijalle ihanteellisen aurinkoinen. Ensimmäiseksi näimme seitsemän tukkasotkan porukan.
 Siellä ne sukeltelivat kaloja. Joku näytti olevan tukehtumaisillaan ruokaansa.

Pellolla käyskenteli yksi yksinäinen valkoposkihanhi. Ihme, ei täällä niitä yleensä liikuskele. Kaikki olivat jo kovin murheissaan yksinäisen puolesta, kaveria ei missään.
Mutta turhaan huolehdimme. Jostain lensi toinenkin hanhi. Mitenkähän ne löytävätkin toisensa. Emme me vain mitään ääntä kuulleet. 
 Mutta niin vain kaarsi lentäjä oikeaan suuntaan ja maassaolija lähti vastaan, kunnes kierroksen jälkeen molemmat laskeutuivat äskeiselle paikalle.
Ja voi ihme, miten söpö silkkiuikun poikanenkin siellä uiskenteli. Oikein puhtoisen valkoinen. Yksi aikuinen silkkiuikku ui jossain ihan toisaalla kaukana.

Eikä siellä sitten muuta tapahtunutkaan, ellei oteta lukuun variksia ja harakoita tai tinttejä tai paria lokkia ja yhtä korppia.

tukkasotka, valkoposkihanhi, silkkiuikku

8 kommenttia:

Tillariina K. kirjoitti...

Lintubongaritutut päivittävät fb:ssä muuttokuvia! Tiedän, että tulevat sitten keväällä takaisin, mutta melkein tulee tippa silmään. Luonnon normaalia kulkuahan se on, mutta jollain tavalla vaan herkistää! Todella upea sää oli ja saithan sä upeita kuvia! :) Hyvää viikonloppua!

Töyhtötintti kirjoitti...

Olen useasti miettinyt tuota samaa, että miten linnut löytävät toisensa... Se on niin ihmeellistä useasti. Onneksi löytävät toisensa, tapahtuu se miten tahansa!

Anu

Kvilttaaja kirjoitti...

Mielenkiintoista pohdittavaa, miten linnut löytävät toisensa. Korkealla lentäessään ne tietysti näkevät laajalle. Näin eilen vain noita vaaleita silkkiuikkuja ja mietin ovatko poikasia vai onko kysessä aikuisen syyspuku.

Susanna kirjoitti...

Ihana sää oli, vaikkei se muutto niin kuvattavaksi tullutkaan :-)

Francisco Manuel Carrajola Oliveira kirjoitti...

Lindas e belas fotografias.
Gostei.
Um bom Domingo.

Pirkkoinkeri kirjoitti...

Johan tuossakin noita lintuja oli, vaikka varsinainen muuttotouhu jäikin näkemättä.

Kirlah kirjoitti...

Tillariina: muuttolinnut tietävät aina sitä, että seuraa pitkä kylmä talvi. Siksihän se vetää vähän surulliseksi. Mutta tulevathan ne takuuvarmasti takaisin.

Töyhtötintti: Valtavista parvistakin osuvat aina löytämään sen oikean puolison. Päästelisivätköhän ne sellaisia ääniäkin, joita ihmiskorva ei kuule.

Kvilttaaja: Minä en ole onnistunut vielä näkemään silkkiuikkuja syyspuvussa. Tämänkin poikasen emo näkyi vain kaukoputken omistavien silmiin.

Kirlah kirjoitti...

Susanna: sää tässäkin retkessä parasta oli. Tuulipahan vähän raitista ilmaa.

Francisco: Gracias.

Pirkkoinkeri: Tarkemmin kun ajattelee, niin onhan tämäkin jotain. Pitäisi aina oppia iloitsemaan siitä mitä näki, eikä kiukutella sitä, mitä ei nähnyt.