torstai 29. maaliskuuta 2018

Johan viimein osui näköpiiriin

Koko talven olen käynyt tutkimassa, olisiko koskessa koskikaraa. Ei ole aiemmin ollut tai ei ole osunut näköpiiriin, mutta tänään näin vihdoin sen koskessa kyttäilevän syömistä.

Mutta eihän sen hermot kestäneet liian lähellä olevia ihmisiä. 

Siitä se vaihtoi paikkaa meistä kauemmaksi ja alkoi sukellella pohjasta jotain syötävän näköistä, vaikka se meistä kyllä näytti vain joltain rojulta tai pohjamudalta.





koskikara

6 kommenttia:

Tillariina kirjoitti...

Onnittelut koskikarasta, ne ovat niin arkoja lintuja!

Susanna Hietanen kirjoitti...

Arkoja ovat - ja herkkiä. Mitä isompi alue on sulana, sitä vaikeampi niitä on tavoittaa kuvattavaksi.

seita kirjoitti...

Lauloiko? Koskikaralla on kuuluva ääni. Se kuuluu kosken kohinan yli.

Francisco Manuel Carrajola Oliveira kirjoitti...

Uma bela sequência de fotografias.
Uma Santa e Boa Páscoa.

Andarilhar
Dedais de Francisco e Idalisa
Livros-Autografados

Anneli A kirjoitti...

Ihanat kuvat olet saanut koskikarasta. Onnea siitä!

Anu kirjoitti...

Ihanat kuvat! Koskikara on yksi lemppari linnuistani.