torstai 4. heinäkuuta 2019

Sinistä

Tämänpäiväinen perhosretki oli antoisa, pitkälti toistakymmentä eri lajia näin. Sinisiipiäkin oli monta eri lajia. Yllä hopeasinisiipi, joka tuli häiritsemään parittelevan pariskunnan rauhaa.

 Tässä nimittäin hopeasinisiivet laittavat alulle uutta sukupolvea. Naaras on ruskea ja sillä on oransseja kuvioita takasiivissä.



Käytin tilaisuutta hyväkseni ja kuvasin niitä vähän joka puolelta. Ne kääntelivätkin itseään eri suuntiin, mutta eivät häiriintyneet tuon äskeisen  ympärillä hörlöttämisestä. Hopeasinisiipi on sinisiivistä suurimpia.

Polun varrella lenteli myös ketosinisiipiä. Sekä koiraita...

 ...että naaraita.

 Tietysti myös kangassinisiipiä oli, sekin yleisimpiä, ainakin täällä päin.

Tällä retkellä en nähnyt, ihme kyllä juolukkasinisiipiä. Taitaa olla Suomen yleisimpiä sinisiipiä. Missä sitä on, siellä niitä lentelee runsaasti. Melkein kaikilla muilla retkillä se hyörii jaloissa.

Aiemmilta retkiltä on myös niittysinisiipi. Sekä koiras että naaras.

Muilta kesiltä olen saanut kokoelmaani vielä ainakin virna- ja paatsamasinisiiven. Olen vähitellen vuosien mittaan oppinut tunnistamaan sinisiipiäkin melko hyvin. Mutta sitten aina valitettavaasti saapuu syksy ja talvi, ja minä unohdan kaikki, ja seuraavana keväänä alkaa opettelu taas alusta.
Sinisiipiä on Suomessa pitkälti toistakymmentä eri lajia. Minulta puuttuu vielä muutama laji, jotka näillä Suomen kolkilla olisi mahdollista nähdä. Mutta se vaatisi uusien alueiden löytämistä. Se taas tietäisi joka päivä yli kymmenen kilometrin ajamista. Lähialueet on koluttu melko tarkkaan.

1 kommentti:

Susanna Hietanen kirjoitti...

Mahtavat sinisiipilöydöt - ja tunnistukset!
Ei suju minulta.