sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Ilakointia vedessä

Tänään seurasin pikkuvarpusten ja viherpeippojen peseytymisrituaaleja.
Jostain syystä tuntuu, että koko maailman viherpeipot ovat tulleet meille. Nuorissa on selvästi eri aikaan kesästä syntyneitä.





Pesun jälkeen on valtava määrä luttaantuneen näköistä porukkaa. 

Näytelmä oli mahtavaa katseltavaa, sillä peippoja tuli aina vain lisää. Viimeiset eivät altaaseen kerralla edes mahtuneet. Mutta yllätyin, että valokuvat eivät kertoneetkaan sitä, mitä näin. Valtava lintumäärä näytti yksittäisessä kuvassa yleensä vain suurelta epämääräiseltä lintukasalta.

6 kommenttia:

Anne Hagman-Niilola kirjoitti...

Voi että! Miten ihanat kuvat;-)

Anu kirjoitti...

On ne söpöjä.

Susanna Hietanen kirjoitti...

Ihanaa :-)
Piti hankkia tänä kesänä linnuille kunnon kylpyallas, mutta toisin kävi. Millainen allas sinulla on ja miten olet sijoittanut sen?

Kirlah kirjoitti...

Susanna, allas on vanha lautasantenni. Se on kolmen ison kiven päällä. Sijainti on niin, että 2-3 metrin päässä toisella puolen on talon seinä, toisella puolen kuusiaita. Pääsevät nopeasti piiloon aidan sisään, jos tarvis.

Susanna Hietanen kirjoitti...

Eli aika iso, mutta matala on tuo allas?
Täytyypä ottaa tästä vinkit talteen altaan suunnitteluun ja sijoitteluun. Kiitos!

Kirlah kirjoitti...

Altaassa ei voi olla kovin paljoa vettä, sillä pikkulinnut eivät voi mennä sinne, jos vettä on enemmän kuin niiden jalkojen pituus. Altaassa on kiviä syvimmissä kohdissa, että voivat niiden päällä seisoen käydä juomassa. Tämä lautasanetenni ei ole paras mahdollinen, sillä se syvenee reunoilta keskelle päin. Lintujen on hankala mennä kaltevaa luistavaa reunaa pitkin ja toisaalta jos haluavat pelkästään juoda, eivät tahdo yltää kurkottelemaan reunalta veteen. Mutta toisaalta, linnut näyttävät olevan oppivaisia.