Sen piti olla linturetki. Suunnittelimme kaverin kanssa reitin, jonka varrelle osui lähemmäs kymmenen eri lampea. Päätin ottaa selvää, mitä lintuja milläkin lammella majailee.
Joka lammella olikin lintuja, mutta ennen kuin ryteikköjen läpi pääsi rymistellen paikalle, olivat linnut jo melkein kuvausmatkan ulottumattomissa. Ja ne linnut, jotka jotenkin sain vangituksi muistikortille, olivatkin minulle tuntemattomia. On odotettava lintutunnistajaa matkoilta. Mutta kaikenlaista oheistuotetta tuli. Yksi sudenkorentokin tuli ihan kädelle.
Ja tässä pari lampea.
Ja tuollakin joku uiskentelee aivan yksin.
Ja puolukkaa joka paikassa aivan silmänkantamattomiin. Ja niin suurta ja makeaa.
Mutta mikä kumma tämä on? Kuvittelimme, että se on jokin puunkappale, mutta jotenkin se näyttää myös kuolleelta linnulta. Ihan kuin jokin puolisukeltaja olisi jäänyt ruokaa etsiessään kaulastaan kiinni.
Joutsenet sentään tunnistin. En onnistunut taaskaan saamaan kuvaa, kun ne olivat puoliksi sukelluksissa ruokaa keräämässä. Ehkä seuraavalla kerralla.
Meitä on tuijotettu jo pitkään. En olisi oravaa nähnytkään, mutta jokin lintu äänteli kyseisessä puussa. (Enkä tietysti saanut kuvaa).
Ja sitten tulikin sade ja retki loppui.
Tiedän, oikeat luontokuvaajat istuvat kytäten yhden lammen äärellä koko päivän hiljaa eivätkä ahnehdi kymmentä saman päivän aikana.
Mutta meillä oli silti hauskaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti