perjantai 22. helmikuuta 2013

Sittenkin täälläkin

 Kun olin muutama päivä sitten laittanut kuvan koskikarasta, soitti eräs tuttava, että kyllä hän oli nähnyt meidänkin paikkakunnan koskessa koskikaran. Alkoi päivittäinen linnun jahtaaminen.
 Mutta kyllä sitä on vaikea löytää. Joka ikinen kivenkolo ja poukama on kierrettävä katseella läpi, että linnun löytää paikaltaan kyhjöttämästä. Tänään onnistuin vihdoin. Jos olisin ollut yksin liikkeellä, en olisi nähnyt nytkään. Niin hyvä suojaväri linnulla on juuri lumen ja mustan veden reunalla seisoessaan, että sitä ei löydä, jos ei osaa etsiä.
Tässä koskikara kumartuu veteen ja sukeltaa välillä näkymättömiin ruokaa hakiessaan.

2 kommenttia:

Rosina kirjoitti...

Mukava että koskikara löytyi!
Ihan sattumalta näin samaisen linnun muutama vuosi sitten läheisen sillan luona, siinä joen virratessa aika vauhtia lintu hyppelehti ison kiven päällä.
Ensimmäisen kerran näin silloin koskikaran.

Kirlah kirjoitti...

Rosina :
Ensimmäistä kertaa minäkin olen nyt nähnyt sen tänä talvena. En ole ennen ymmärtänyt kiinnittää huomiota.